Mitä ajattelet ihmisestä joka katsoo puhuessaan sinua suoraan silmiin?
Nimittäin itse olen sellainen, minun on helppo katsoa ihmisiä silmiin ja katson myöskin. Joskus ajattelen, että kokeeko toiset sen kiusallisena.. en tietenkään ihan jatkuvasti tuijota sentään :D
Kommentit (13)
Arvostan todellakin sellaista joka katsoo silmiin eikä katse harhaile.
Tulee liian utelias olo. Mutta sellainen normaalimitoissa oleva tuijotus on hyvä. Ja häiritsee myös, jos ei katso ollenkaan silmiin.
mutta jos pitkään toljotaa, alkavat silmät harittaa; silloin on hetkeksi vaikkapa suljettava silmänsä...
Jos siis katsoo liian pitkään ja liian intensiivisesti. Tulee olo että mitähän tuo nyt oikein yrittää. Tuntuu kun joku esittäisi rehellistä tuijottamalla liikaa.
Tietenkin silmiin pitää jonkin verran katsoa. Se myös on ärsyttävää jos ei saa kunnollista katsekontaktia.
että jos katsekontakti on sopiva siihen ei kiinnitä mitään huomiota. Joskus vastaan tulee näitä tuijottajia, jollin itsellä tekee mieli kääntää katse pois ja jutella vaikka omille varpailleen. Jos taas toinen on niitä varpailleenjuttelijoita yrittää sitä oikein metsästää sitä katsekontaktia.
voi tuntua myös flirtiltä. Olin aluksi kummissani kun mieheni hyvä ystävä katsoi minua aina puhuessaan syvälle silmiin. Katse tuntui flirttailevalta, mutta lopulta totesin että se on vain tapa. Ihan samalla tavalla hän nimittäin katsoo minua vaikka vaimonsa olisi vieressä ja keskustelun aiheena vaimon juuri kohtaama keskenmeno. Häiritsevä se katse joka tapauksessa on.
Itsekin tahtoisin osata saman taidon!
Olen lapsena ollut tosi ujo ja oppinut aikuisena elämään asian kanssa jopa niin hyvin, että harva tajuaa mun ujoutta. Puhuessani en kuitenkaan katso toista silmiin ellen erikseen keskity silmiin katsomiseen. Tärkeitä asioita selittäessäni esim töissä, havinnollistan sanomaani usein pirtämällä ja katson sitä paperiani. Toisen ihmisen puhuessa kyllä aina katson häntä silmiin, se ei tuota jostain syystä vaikeuksia.
minä kyllä pidän sitä rehellisyyden, ja hyvän käytöksen merkkinä, katse on minun mielestäni todella tärkeä, jos toinen tuijottelee mihin sattuu, varsinkin ympäriinsä pälyily on minusta aina epärehellisyyden merkki, jos on ujo ja arka, ymmärrän sen, että katsoo ehkä mieluummin pois päin, mutta kyllä senkin huomaa.
Minä olen muutenkin aina ollut sitä mieltä, että silmät on sielun peili. Silmistä yleensä näkee mielialan, kuten myös sen onko toinen vihainen, flirttaileva, surullinen..jne jne.
Katseella on paljon merkitystä. Minä katson silmiin puhuessa, en tietenkään tuijota kokoajan, mutta pääsääntöisesti kyllä.
Toki on ihmisiä joilla on jotenkin epämiellyttävä tyyli katsoa toisia.
Ja mua häiritsee suunnattomasti, jos muhun yritetään saada katsekontakti. Tulee vaivautunut olo ja mun katse alkaa harhailla entistä enemmän. Mä en katso edes miestäni silmiin, kun puhutaan, ja mies joskus huomauttelee siitä, samoin miehen kaverit. Mies on tosin jo 30 vuoden aikana tottunut, että mä en silmiin katso. Miksi silmiin katsominen on hyvätapaista?
joka tuijottaa KOKO ajan silmiin - siis tosi kiusallista. On ihan Ok että välillä katsoo silmiin. Mutta jatkuva tuijotus keskustellessa on minun mielestä jopa epäkohteliasta. Mieluummin lopetan juttelun lyhyeen kun vaivaudun jatkuvasta silmiin tuijotuksesta
Mihin ihmeeseen te sitten katsotte muille puhuessanne??!!!
Tietenkin normaalisti keskustellessa katsotaan silmiin. Silmiin katsominen ei kuitenkaan tarkoita jatkuvaa tuijottamista, jolloin keskustelukumppani alkaa jo ajatella että eikö se edes räpsäytä silmiään kun katse tuntuu niin pistävältä.
Normaalisti ei sitä silmiin katsomista edes huomaa. Pälyily ja tuijottaminen molemmat tuntuvat epämukavilta. Eli kohtuus kaikessa.
Jos tuijotus jatkuu kovin pitkään, katselen itse välillä muualle. Mutta se se vasta outoa on, jos ihminen vain välttelee katsetta.