Lue keskustelun säännöt.
Olipa taas järkky tahtojen taistelu
17.12.2008 |
4,5 vuotiaan kanssa. Kolme varttia meni, että sain sen pysymään jäähypenkillä ja 4 minsan jäähyn hoidettua. En antanut periksi. Takuulla olisi joku tehnyt lastensuojeluilmoituksen, jos asuttais kerrostalossa, niin hirveää meteliä se piti. Itse pysyin kyllä rauhallisena. Kyllä siinä väistämättä miettii kun toinen huutaa pää punaisena, että teenkö tuolle jotain vahinkoa tällä. Oikeasti oli aika rankkaa, lapsi huusi hulluna ja yritti kaataa jäähypenkkiä ja lyödä ja kaikkea mitä vaan keksi. Kyllä se sitten lopulta rauhoittui.
Miten teidän lapset käyttäytyy kiukkukohtauksen jälkeen? Kun sanoin että nyt saa tulla pois penkiltä, lapsi istui vielä 5 minsaa mielenosoituksellisesti jäähyllä. Sitten se tuli syömään iltapalaa ja kaikki oli kuin ei mitään. Lapsi juoksi iltasadulle päristellen kuin auto ja nukkumaan mennessä halittiin tavalliseen tapaan. Otan sen vielä syliin ennen kuin lähden huoneesta, ja sylissä se huokaili lämmikkeeksi laitetun peiton alta että ihanaa! mainiota!
Jotenkin itseä hämmentää että onko toi lapsi ihan pimeä vai meneekö se kaikilla näin?
Kommentit (9)
ihan ok. parempi kun sinä annat rajat kun että sitten murku iässä se on poliisi tai lastensuojelu.
Ei niitä kohtauksia kovin montaa tule kun lapsi tajuaa että sinä tarkoitat totta kun sanot jäähylle.
jaksamista vaan.
Ihana lapsihan hän on kun ei sentään mökötä tuon pidempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimit niin kuin pitääkin. Lisää vanhempia joilla on selkärankaa!
Sitä vaan olen miettinyt, kun kerta tarkoitus on näyttää kuka on pomo, niin mites tulisi suhtautua juuri tuohon, että kakru ei suostu määräajan jälkeen tulemaan pois jäähyltä? Pitääkö ottaa sieltä väkisin pois, vaiko antaa toisen säilyttää edes tuo hitunen itsekunnioitustaan? Olen ollut enempi sillä kannalla, että myöskin pois tullaan, kun käsketään...kommentteja?
Mutta ainut joka minusta jäin puuttumaan, oli anteeksipyytö/halaus tms. et nyt asiat on sovittu ja kaikki on ok. Mut mielestä jo pienelle pitää opettaa, et jos tekee vastoin toisen tahtoa, silloin on pahoittelu paikallaan. Sen ei tarvitse olla pienellä lapsilähtöistä, vaan äiti voi mennä halaamaan lasta et ollaan anteeksi ja nyt tulee taas hyvä mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestä myös sanallinen sovinto on erittäin tärkeää.. tämä tulee esille viim. parisuhteessa. Pitää osata selittää miksi pahoitti mielensä ja ppyytää sitä anteeksi.
Sitä vaan olen miettinyt, kun kerta tarkoitus on näyttää kuka on pomo, niin mites tulisi suhtautua juuri tuohon, että kakru ei suostu määräajan jälkeen tulemaan pois jäähyltä? Pitääkö ottaa sieltä väkisin pois, vaiko antaa toisen säilyttää edes tuo hitunen itsekunnioitustaan? Olen ollut enempi sillä kannalla, että myöskin pois tullaan, kun käsketään...kommentteja?
Itse antaisin säilyttää itsekunnioituksensa. :) Kaapin paikka on jo näytetty sillä että jäähy istuttiin, ja joidenkin voimakkaasti tuntevien lasten täytyy saada sen jälkeen rauhoittua ennen kuin tämä verinen loukkaus omaa tahtoa vastaan voidaan antaa anteeksi. :) Jos lapsi on tuota sorttia, hänelle voi olla etuakin siitä, että oppii että muiden joukkoon palataan vasta kun kiukkuiset kostoajatukset on haudattu. ;)
Ts. pitäisin "viimeisen sanan" sanomista jäähypenkille jäämällä juuri sinä hedelmällisenä hetkenä, jolloin lapsi käsittelee ja sisäistää juuri oppimaansa rajaa sekä opettelee rauhoittamaan itse itseään ollessaan tunnemyrskyn vallassa, enkä menisi keskeyttämään prosessia ja heittämään bensaa liekkeihin hätyyttämällä pois jäähypenkiltä.
Sitten jos kamalan pitkäksi menee ja alkaa tuntua ettei lapsi pääse yksin yli asiasta, menisin hakemaan pois. Siihen voisi ottaa jonkun sopivalta tuntuvan aikarajan, jonka jälkeen lapsen kanssa mennään juttelemaan ja tarvittaessa napataan penkiltä kainaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poika haluaa myös sulatella asiaa jäähyn jälkeen, joten olen sitten jäähyn jälkeen avannut huoneen oven ja sanonut että voit tulla pois kun haluat. Meillä ei tosin minuutteja kellosta katota, vaan käsky on olla omassa huoneessa niin kauan, että rauhoittuu ja osaa olla kunnolla. Ja ei ole ainakaan vielä keksinyt kääntää jäähyä siihen, että leikkisi jotakin huoneessaan.
Jälkeenpäin otan pojan syliin, ja siinä sitten puhutaan asiat selviksi. Myös minä tai mies pyydetään anteeksi, jos ollaan huudettu, minusta vanhemman pitää myös myöntää omat virheensä. En usko että pojalle olisi jäänyt tilanteista sellainen olo, että olisi ollut jotenkin tilanteen herrana vaikka aikuisetkin pyytää riitaa anteeksi. Poika on samanluonteinen kuin minä, jos ääntä korotetaan, niin siitä seuraa itku ja todella suuri mielipaha mikä kaivertaa pitkään.
joo, ihan tutulta kuulostaa. Meillä esikko on ollut aina pehmeämpi tapaus, mutta kuopus sitten taas on ollut kovapäisempi. hän on juuri tuollainen uhmakas tapaus. ja aika pitkävihainen. meillä olisi tuon jälkeen mennyt mököttämään omaan huoneeseen (3-v) ja sitten sieltä huudellut jonkun ajan päästä halikaveria. Minun mielestäni lapsesi käyttäytyy kuten lapsi. Noinhan sitä pikkuhiljaa oppii hallitsemaan tunteitaan.