Kävikö sinulla paljon vieraita osastolla synnytyksen jälkeen?

Ja musta se oli kivaa. Esikoista oli parhaimmillaan katsomassa 18henkeä samaan aikaan (oltiin perhehuoneessa)! Kuopustakin taisi olla 10 ainakin parhaillaan. Huonekaverini poistui aina huoneesta vierailuaikaan (siis ennen kuin vieraita tuli) joten häntä emme häirinneet. Musta vieraat oli ihania! =o)

Kuopusta vaan toinen mummo ja yksi kaverini... Siinä välillä sukuun ja kaveripiiriin oli tullut niin monta vauvaa, että pahin hurmos oli vissiin kaikilta ohi. Vastakohtaisuus mun kahden vauvani kohdalla oli kuitenkin sen verran iso, että tuli vähän paha mieli. :/ Mutta ei niin paha, että olisin mitenkään katkera.

huoneeseen ei saanut mennä kuin isä ja lapset.



Ja mielestäni on kohteliasta ilmoittaa ja kysyä etukäteen sopiiko tulla katsomaan. Ei se äiti heti synnytyksen jälkeen kaikkia sukulaisia välttämättä jaksa tavata.

Siis tietysti mies kävi, mutta kukan muu ei ollut niin kiinnostunut, että olisi tullut. Se tuntui tosi kurjalle. Mä lähinnä itkin sen ajan, kun mies ei paikalla ollut. En ole ikinä tuntenut oloani niin yksinäiseksi ja hyljätyksi. Kuljin siellä osastolla lapsi sylissä ja menin kaikenmaailman siivouskomeroihin itkemään. Eipä se mun surkeus kiinnostanut henkilökuntaakaan.

Osan aikaa olin yksin huoneessa, lapsi oli tarkkailuosastolla, ja sitä sai tietty käydä katsomassa vain me ja lapsen sisarpuolet. Osastolla oli myös oleskeluhuone, jossa ei kukaan juuri ollut, olimme siellä välillä. Mieluummin siellä kuin kotona.

potilaishuoneeseen niitä sukulaisianne tapaamaan. Mustalaisilta voi tuollaista röyhkeyttä odottaa, mutta ei valkolaisilta.

En todellakaan häivy potilaspaikaltani vaikka huonenaapurini luokse tunkisi koko 11 henkinen lestaperhe.

Jatkan tyynesti kauniiden ja rohkeiden katsomista televisiosta ja käännän vielä välillä jonkun syntisemmän kanavan.

Siinähän emakot oppivat että synnärillä äidit haluavat levätä rauhassa. Sitä vauvaa sukulaiset ehtivät nähdä ihan riittävästi kun äiti vauvoineen kotiutuu.

kävivät, isovanhemmatkaan eivät saaneet tulla osastolle, lasioven läpi sitten näytettiin vauvaa.

potilaishuoneeseen niitä sukulaisianne tapaamaan. Mustalaisilta voi tuollaista röyhkeyttä odottaa, mutta ei valkolaisilta.

En todellakaan häivy potilaspaikaltani vaikka huonenaapurini luokse tunkisi koko 11 henkinen lestaperhe.

Jatkan tyynesti kauniiden ja rohkeiden katsomista televisiosta ja käännän vielä välillä jonkun syntisemmän kanavan.

Siinähän emakot oppivat että synnärillä äidit haluavat levätä rauhassa. Sitä vauvaa sukulaiset ehtivät nähdä ihan riittävästi kun äiti vauvoineen kotiutuu.

Kuopusta tuli katsomaan vain isovanhemmat ja tietysti vauvan isosisko. Pyydettiin että vieraat tulisivat vasta sitten vauvaa katsomaan kun ollaan kotiuduttu kunnolla.

saatuani paikallisella synnärillä sai käydä ketä vaan ja milloin vaan.. ja kieltämättä välillä sapetti, kun meitä oli 5 samassa huoneessa (jossa ei edes ollut telkkaria) ja viereisessä petissä sattui olemaan romanimiehen vaimo...joten sitä vierailijaa sitten riitti ihan kiitettävästi.

Ite toivuin siinä sektiosta, joten senkin puoleen olisin kyllä toivonut (ja muutenkin) parempaa rauhaa.



Olin sairaalassa lähes viikon ja sinä aikana minua ja vauvaa kävivät katsomassa mies, isovanhemmat, siskoni ja yksi työkaveri. Ja ihan kiva, että kävivätkin, alkoi aika käymään jo pitkäksi loppuvaiheessa. Itse siirryin kyllä suosiolla vierashuoneeseen vieraitteni kanssa, heti kun vaan kuntoni sen salli.



Nykyisin sääntönä on täälläkin, että huoneeseen saa tulla (milloin vaan) isä ja vauvan sisarukset. Isovanhemmat saavat tulla "vierashuoneeseen" klo 17-19 ja muilla onkin porttikielto. Toivottavasti tällä kertaa en joudu kovin montaa päivää osastolla viettämään.

kummitätini, isäni ja äitini ja isän naisystävä