Miesten "elätit" paljonko käytät kuukaudessa omiin menoihisi?

Hän saa työttömyyskorvausta noin 380 €/kk. Siitä hän maksaa puhelinlaskunsa ja muut omat menonsa. Suurin menoerä on varmasti rööki!



Tosi harvoin hän pyytää multa rahaa. Kaikki kotitalousmenot ja laskut + lainat+lapset rahoitan tietysti minä tässä tilanteessa.



Mies ei harrasta mitään kallista, ei ostele vaatteita.

vaikka muuttaisimme yhteen ei minulla ole rahaa osallistua asumismenoihin eikä mihinkään muuhun yhteiseen paitsi ehkä tv-luvan ja netin voin maksaa puoliksi.

Mies kuvittelee että 350€:n kuukausituloista osallistun asumismenoihin 300€/kk. Mutta siinähän kuvittelee.

Laskut hoitaa mies, eli siinä samassa maksaa munkin puhelinlaskun. elätti en koe olevani, vaan onnellisessa asemaassa. Rahat menevät ytheiselle tilille, niin epäihän tartte lupia käyttöön kysellä. Omiin menoihin eli johonkin vaatteisiin laitan kuussa rahaa korkeitntaan 20 e. Lasten menoihin sitten tuhlaan reippaasti enemmän. Lapsia on viisi, joten hyvin saa heihin rahat uppoamaan.



Mä en käsitä, miten joku kokee olevansa esim. kotiäitinä miehensä elätti =) Naurettavaa.

saan kuukaudessa 350e ja lapsilisät 210e, maksan siitä autolainan 220e, bensat, lasten vaatteet ja omani, lasten vakuutukset ja omat laskuni... ei paljon naurata!

n. 2000/kk nettona.



Omia tuhlailujani on yksi ravintolaillallinen kavereiden kanssa kerran kuukaudessa, tämä tapa ollut jo 4v ajan ja siitä pidän kiinni. Eikä ole mies kertaakaan valittanut. Jos mulla on silloin tili tyhjä, antaa aina rahaa.



Toinen rahanmeno on harrastukseni eli koirat. Niihin menee vaihteleva summa, siis eläinlääkärikulut, näyttely- ja kisamaksut (agility, toko), pennutuskulut yms. Toisaalta hyvällä tuurilla myös tienaa (meillä on ollut 4 pentuetta, joista on kyllä sitten lopppujen lopuksi jäänyt rahaa plussan puolelle, mutta aluksi tarvii kyllä rutosti pääomaa ennenkuin päästään siihen pisteeseen, että pennut lähtevät omiin koteihinsa)



Tuo koiraharrastys siis minun omani, mutta siitäkään mies ei valita.

niin en minä kehdannut käyttää omiin menoihini paljoakaan. Ihan vain pakolliset käytin. Kun oli ihan pakko saada uusi vaate, pakko käydä kampaajalla tms. En osaa sanoa summaa, mutta kyllä se taisi keskiarvoltaan jäädä kymppeihin kuussa. Avainsana on siis kehtaaminen = häpeä siitä, että elää siivellä.

Koska olen kotona sen takia että hoidan YHTEISTÄ lastamme. Jos minun pitäisi maksaa samanverran kaikesta,(asunto, laskut yms.) alkaisin laskuttaa mieheltä puolesta ajasta lastenhoidosta, hänen pyykkiensä pesusta, ruokien teosta yms...

viitsikö neuvoa, että "mene töihin". Mäkin menisin, jos vaan olisi. Mitä tahansa osaamaani työtä, mutta kun ei ole niin ei ole.



En tosin ole tottunut kuluttamaan omiin menoihin juuri mitään, en edes töissä ollessani. Vaatteita osta 1-3 kertaa vuodessa, kerralla noin 100 eurolla. Harrastukseni maksaa ehkä 20-50 kuussa, ja se sisältää myös yhteisen harrastuksemme. Kampaajalla ja kauneushoidossa en käy, matkailumme suuntautuu omalle mökille.

Mies käy töissä ja tienaa, minä olen kotiäiti.



Miehen palkka ja muut tulot tulevat yhdelle tilille, josta maksetaan peruslaskut yms. ja josta minun tililleni siirretään 1000€. Tuolla rahalla katan kuukausittain erinäisiä menoja, kuten kahvittelut, lounaat, sisäänpääsymaksut, vaatteet ja ruokaostokset. Eteisen laatikossa on 200€:n varapankki, jos syystä tai toisesta tuo saamani summa ei riitä.



Kesän lopulla ilmoitan aina, paljonko lapsen tulevan vuoden harrastekustannukset ovat ja maksan ne säästötililtä. Säästötililtä maksan myös suuremmat vaatehankinnat syksyksi, kevääksi ja kesäksi. Matkasaastötililtä kustannetaan puolestaan perheen yksityiset matkat.



Mieheni kanssa liikkuessa hän hoittaa kaikki kustannukset.

Niin onhan toi ihan älytöntä. Miehen tulot yht 2300 ja siitä pitäisi maksaa

- työpaikkaruokailu n 5€/pv = 100€/kk

- bensat ja kaikki auton kulut n 200€ kk vähintään

- puhelinlasku, sähkölaskut, nettilasku, jäte yms laskut n 200€/kk

- lainat asunnon koosta riippuen ehkä 1000-1200€/kk (?)

- perheen ruoat, perheessä kaiketi yht 3hlöä, joista 1 kenties vaippaikäinen (?) n 600€/kk

2300-100-200-200-1200-600= 0€

Mites ne miehen omat vaatteet, puhelinlasku jne?

Yököttää AP:n kaltaiset verenimijät. Itse en ikinä alistuisi kenenkään elätiksi, jos kotiin olisi pakko jäädä vaikka sairaan lapsen takia, niin kyllä keksisin jotain tulonlähdettä kotoakin käsin hoidettavaksi.

Eli jos perheenne talous pyörii pääasiassa miehen tulojen varassa, paljonko saatte/voitte käyttää kuukaudessa omiin henkilökohtaisiin menoihinne esim. vaateostokset, puhelinlaskut, viihde, yms.?

Jos muuttaisin yhteen miehen kanssa, saisin "omaa" rahaa 350€ ja sen summan käytän tällä hetkellä kyllä ihan puhtaasti omiin ostoksiini ja menoihini.

Mies saa palkkaa käteen 2100€ ja lisäksi lapsilisä 210€.

Miehen mielestä 350€ on liikaa pelkästään minun menoihini

En ole mikään miehen "elätti" vaikka suurinosa rahoista tilille meneekin miehen palkasta..

Yhdessä ollaan päätetty et hoidan lapset kotona, yhdessä ollaan päätetty että rahat menee yhteiselle tilille..



Se mitä tarvitaan ostetaan, oli se sitten kotiin, lapsiin, mieheen tai minuun liittyvää. Ja jos on isompaa ostettavaa niin siihen säästetään.



Joskus menee kuukausia etten osta "itselleni" mitään. Välillä sitten menee useampi satanen. Samoin lasten sekä miehen kohdalla.

Kotiin ostetaan harvoin mitään "turhaa" välillä jotain kivaa Pentikiltä tarttuu mukaan jne.. ei siitä tarvi miehelle raportoida etukäteen. Se riittää ku tiedetään et rahat riittää sitten myös pakollisiin ostoksiin.

Huh, en tiedä säälittääkö enemmän miehet vai naiset, jotka ovat tuossa tilanteessa. Uskomattoman vanhanaikaista meininkiä vielä jossain...



Meillä on tasan omat tulot ja rahat, kumpikin huolehtii että kaapissa on ruokaa ja shoppailee omat vaatteensa ynnä muut jutut. Ja silti olemme ihan sitoutuneita ja kokonainen perhe.

"Me ostamme tavaraa VAIN tarpeeseen. Eli emme hummaa esim. 350 e/kk taivaan tuuliin, ei kai kukaan OIKEASTI tarvitse hömpötyksiä sellaisen summan edestä joka kuukausi?!"



-> No kyllähän 350 egeä hömpötyksiin kuulkaudessa menee helposti!!! Jos esim. ostaa merkkikosmetiikkaa (100 euroa), sisustusjuttuja kotiin (100 euroa), käy ulkona syömässä tai juhlimassa (100 euroa), ostaa uudet kengät (100 euroa) tai uusia vaatteita (100 euroa).



Minä en esim. osta kosmetiikkaa, kenkiä tai vaatteita VAIN tarpeeseen. Se on elämäntapa, harrastus ja rentoutumiskeino...

Eli siis myös mun puhelinmaksut, lainanlyhennykset, ruoat jne. Lapsilisät ja kotihoidontuen käytännössä törsään kaikkeen kivaan mitä mieli tekee (jotain söpöä mutta turhaa lapsille, itselle vaatteita, meikkejä yms).



Teen tämän hyvällä omalla tunnolla koska tilanne on joskus ollut toisinkinpäin. Alettiin seurustella jo kun olin 17v ja itse kävin peruskoulun jälkeen vain kauppiksen (merkonomiksi) ja sen jälkeen menin töihin, sain melkein heti vakkarityön. Mies sen sijaan kävi ensin lukion ja sen jälkeen opiskeli ensin 4v AMK:ssa ja sitten vielä päälle jokusen vuoden TKK:ssa. Kaikki nämä miehen opiskeluajat vuokrat, sähköt, vedet, ruoat jne maksettiin mun tuloista. Mies käytti opintotukensa omiin menoihinsa.



Nyt tilanne on se, että miehelläni on noin 2 x parempi palkka kuin mulla joten yhtä mieltä olemme siitä että sen ajan kun lapset ovat pieniä, mies vuorostaan elättää meitä! :) Ja itse saan olla kotosalla kunnes nuorin on 3v ja senkin jälkeen näillä näkymin tulen tekemään lyhennettyä päivää niin pitkän kuin se lain puitteissa on sopivaa.

joten mulla ei kyllä oo hajuakaan kuinka paljon menee johonkin mun henkilökohtaisiin menoihin. Ei oo ollut tarpeen pitää niistä kirjaa.



Eli ostan mitä tarvin: shampoot, hoitoaineet, meikit, vaatteet, kengät, lehdet, bensat, puhelinkulut, herkut, pääsyliput, lahjat, sisustustarvikkeet, koneet ja vehkeet. Mies tietää, etten tuhlaile turhaan, ja olen myös sanonut, että jos tarvii säästää, niin pystyn vielä säästämään shampoissa ja meikeissä, jotka on nyt kampaamojen ja kosmetologien kalliita tuotteita. Samoin vaatteita ei olisi pakko ostaa ihan niin kalliilla.



Mutta enpä tosiaan osaa edes arvioida, että mikä olisi summa henkilökohtaisiin menoihin. Jo linjanveto on hankalaa, että mikä lasketaan henkilökohtaiseksi, ja mikä ei.

Olenkohan minä Suomen ainoa eronnut nainen, jolle mies maksaa ylimääräistä rahaa, että voin olla kotona kotihoidontuella, kunnes tyttö täyttää kolme...



Ja muitakin lapsia on kaksi.

Eli hyvin vaihtelevasti. Useammin vähemmän kuin enemmän.

Mieheni työ on ainoa tulonlähde, näin ulkomailla asuessa meillä ei ole tukia tai etuuksia Suomesta.



Mieheni palkka verojen jälkeen on n. 7 tonnia. En ole luonteeltani koskaan ollut tuhlari, Suomessa asuessa ostin vaatteeni aina kirpparilta ja säästääkseni vaikkapa bussilipun hinnan, kävelin 15 km. Nyt rahaa on toki moninkerroin enemmän käytettävissä ja miten sitä menee...tämän vuoden puolella olen ostanut muutaman vaatteen (yhteensä ehkä parisataa) ja muuten mun menot on lähinnä jotain herkkuja kauppareissulla, tyyliin suklaalevy. Mitä muuta...viime syksynä kävin kampaajalla. Ja ennen vauvaa harrastin pianonsoittoa ja kohta taas jatkan pimputtamista (kuusikymppiä kuussa) ja lisäksi balettia (satanen kuussa).



Mieheni on myös nuuka rahankäytössä. Ei mielellään käytä rahaa itseensä, vaan haluaa jotakin kivaa koko perheelle.