lähdössä kaksin matkalle miehen kanssa ja lapset jää hoitoon (1v ja 3v) ahdistaa!!!!

Yritä nyt nauttia lomasta. Olet sen kyllä ansainnut. Kukaan tuskin sitä kiistää.



Ongelma tietysti on, että aivan oikeasti lapsille ei suositella noin pitkää eroa vanhemmistaan. Se on oikeasti parempi, että on useampi lyhyt ero kuin pitkä ero vanhemmistaan. Jos noita nyt halutaa vertailla... Periaatteena on vanha todeksi havaittu viisaus: 1 ikävuosi/eropäivä eli teillä 1v olisi teistä erossa yhden päivän ja 3v (oliko se 3v...) olisi erossa esim viikonlopun.



Mutta jatkossa olisi hyvä seurailla tuota periaatetta. Tokihan on niinkin, että esim. sairaalaan joutuessa, voi ero hyvinkin äkkiä venyä viikkoon, ilman että näkeekään vanhempaansa. Eikä siitä nyt korjaamatonta vahinkoa pääse tulemaan. Että siinä mielessä hyvää lomaa teille!

6v lapsesi ei sinua unohda, koska hahmottaa jo abstraktia maailmaa ja tietää sinun olevan olemassa jossain. Tietenkin myös pienempi lapsi muistaa vanhemman hetken päästä uudelleen mutta hänelle ei ole olemassa muuta maailmaa kuin nähty ja kuultu todellisuus. Kyse on pienen lapsen turvallisuuden tunteen kehittymisestä. Siitä tuo periaate, jota siis oikeasti kannattaa noudattaa pienten lasten kanssa.

vanhempiaan, jos on noin pitkän ajan poissa. Itsekin olin pienenä vierastanut äitiäni, kun hän oli ollut poissa muutaman yön. Äidistäni se oli tuntunut ikävältä, kun en ollut halunnut hänen syliinsä matkan jälkeen. No minä en muista siitä mitään, joten tuskin on mitään traumojakaan jäänyt.



En usko viikonkaan eron aiheuttavan mitään traumaa tai erityistä haittaa, jos kokonaisuus on kunnossa. Kun lapsilla on tasapainoinen, turvallinen ja rakastava koti, niin tuskin yksi häämatka mitään pilaa. Varsinkin jos hoitaja matkan ajaksi on tuttu ja turvallinen.



Ikävä teillä vanhemmilla varmasti tulee, mutta ei siihen kuole :)

varsinkin näin matkan lähetesä :( mutta toisaalta uskalsin matkan aikoinaan varata, koska olin sairaalareissusta johtuen esikoisesta erossa viikon kun hän oli 2-vuotias ja tuo viikko ei aiheuttanut meidän elämään mitään mullistusta. Toisaalta esikoinen oli isän kanssa kotona, eli ehkä tilanne oli siinäkin mielessä eri?...



Mutta joo, kiitos näistä ja sen verran sain tästäkin keskustelusta irti, että siellä paikanpäällä ei kannata tuhlata lomaansa mietiskelyyn ja itkeskelyyn. Lapsilla menee täällä varmasti kivasti ja olisi silkkaa hulluutta tuhlata se loma asian murehtimiseen. Murehditaan sit loman jälkeen jos on jotain murehdittavaa :)



AP

Isosiskoillani on 2v ikäeroa. Kun äitini oli tullut kotiin vauvan kanssa kotiin, vanhin siskoistani oli kysynyt mummultaan, että kuka tuo on ja osoittanut äitiä.



Mutta ei ole hänellekään traumoja mutta unohtaminen voi olla mahdollista.



Hyvää matkaa!

Joka tapauksessa hauskaa matkaa!

Ja jäädä pariksi yöksi sairaalaan kun esikoinen ei ole tuolloin edes kahta vuotta?



Tietenkin ero on pahaksi lapsillesi, erityisesti pikkuisellesi. Mutta ei asia ole ihan noin yksinkertainen vaan pitää hyuomioida myös poissaolon tärkeys ja sen vaikutukset tulevaan.



Esim. jos rakoileva parisuhde saa uutta voimaa vanhempien viikon yhteisestä matkasta niin on se lastenkin etu -jopa aivan pienten. Parempi järkyttävä kerran ero jonka jälkeen toimeentulevat ja henkisesti hyvin voivat vanhemmat jotka jaksavat taas toisiaan ja lapsiaan ja lapsi kasvaa terveessä perheessä. Kuin tasaisesti kotona vanhempien kanssa jotka eivät ole onnellisia yhdessä (minkä jo pienikin lapsi varmasti tajuaa) ja että vanhemmat voivat yksittäinkin huonosti heikossa liitossaan eikä lapsi saa onnellista perhettä, onnellista äitiä ja onnellista isää.

28 kanssa

jos meillä menisi miehen kanssa huonosti ja liitto rakoilisi, niin en kyllä ymmärrä, miten viikko ilman lapsia kaikki ne ristiriidat oikein korjaisi.

Ap kaipaili mukavia kokemuksia viikoista ilman lapsia. Ehkä niitä ei tule siksi, jos ne ovat kovinkin harvinaisia. Itse en ole koskaan kuullut kenestäkään, joka noin toimisi, ja ikää on kuitenkin minullakin jo yli 40v ja lapsiperhetuttujakin kertynyt vuosikymmeninen aikana aikamoinen liuta. Yhden pariskunnan tiedän, joka juuri oli ekaa kertaa matkalla ilman lapsia, mutta ei siinä niin kovin ikävää podettu, koska lapset ovat jo lukiossa. Jos ap on kuitenkin päättänyt lähteä, niin hyvää matkaa vaan!! Tuo yksi kommentti oli kuitenkin aika hassu, että jos ei matkusteta ilman lapsia, niin mies ottaa jonkun nuoremman, aika erikoinen ajatus.

1 vuotias esikoinen oli hoidassa vajaan viikon mummilassa kun olin synnarilla. Oli vahan ihmeissaan kun nahtiin noin 5 minuuttia ja sitten unohtui koko asia.



Ja ihan normaali lapsi tuosta esikoisesta on tullut=)



Olin aikoinani myos hoidossa mummolassa pitkia aikoja. Ja nykyaan olen todella hyvissa valeissa aitini kanssa, ei jaanyt traumoja =)

Maailma ei mihinkään karkaa ja lapset oNneksi kasvavat!



Omani jäi 4 yöksi ekaa kertaa 2.5v ja hyvin meni! mummu oli tosin muutenkin hoitanut pv/vk.



aLLE 2-V en raaskisi edes mummulle jättää - maailma ei katoa, matkustella kerkiää kyllä!

kun lapset oli 1v 2kk, 4v 6kk ja 6v 1kk ikäiset. Hoitajana oli ensin äitini viikon ja anoppi viikon. (Osallistuvat lasten elämään vähintään kaksi-kolme kertaa viikossa;eivät siis vain piipahda kahville vaan touhuavat ja ovat kiinnostuneita lastenlapsiensa seurasta...)



Lähteissä "isommat" muistuttivat vaan tuliaisista eikä lähtöitkuja tullut (monesti tirauttavat pikku itkut,kun menevät mummulaan yhdeksi yöksi, nyt siis mummut hoitivat meillä kotona)



Kotiinpaluu:

Vanhin: Tiukka halaus, "Et ikinä arvaa mitä kaikkee ME ollaan tehty" "Miks sä oot ton värinen" =)



Keskimmäinen:

Hyppää syliin,"Oot ihan likane"! (ruskettunut), "Oliko teilläkin pahaa ruokaa lentokoneessa"? "Me ollaan plaaplaaplaaplaa..."



Pienin:

Juoksee heti nähdessään syliin ja sanoi vaan "Äitiiiiiiii" Muutama hali ja pusu.Sitten haki näytettäväksi muutaman lelun =)



Tästä on nyt 1,5 v aikaa,eikä mitään näkyviä traumoja ole kyllä jäänyt. Joskus vanhemmat muistelee, että mummujen kanssa oli kivempaa,kun "tehtiin ja mentiin" KAIKKEE (ihan niinkuin äitin ja isän kanssa ei ikinä mentäs :D )Meille vanhemmille taas jäi ihania muistoja ja yhteisiä kokemuksia...



Olennainen: Menkää ja nauttikaa jos teillä on hyvät hoitajat!!

mä en meidän kaks vuotiasta jättäis edes kahdeks yöks hoitoon. yhdeksi voin jättää jos syy on tarpeeksi hyvä. olen raskaana ja nyt jo (LA joulukuussa) murehdin sitä kuinka lapsi pärjää pari yötä kotona ilman äitiä vaikka isänsä siis on kotona.

1 vuotias kyllä kaipaa vanhempiaan kovaa eikä ymmärrä vielä miksi vanhemmat jättää.



onko se loma nyt sitten muka niin tärkeä että noin pieni pitää jättää viikoksi?? lapsen hyvinvointi ennen kaikkea..

kun ei pienen lapsen hylkäämistä voi tukea. en minä ainakaan voi hyvällä omalla tunnolla sanoa, että mene vain. meidän pieni huutaa jo jos menen vessaan ilman häntä. järki käteen. lomailla ehtii myöhemminkin. miksi te teette lapsi jos omat menot on tärkeämpiä?? miksette ota lapsia mukaan?

jotkut ymmärsivät tuen antamisen ja hyvien kokemusten jakamisen ihan pikkasen väärin :) mutta mitäpä muutakaan tältä palstalta voi odttaa?

Ja pappa oli lasten kaa. 1,5 ja 4v. Hyvin oli kaikki menny :)



Hyvää reissua, lapset pärjää! Ja jaksatte itsekkin arkea taas loman jälkeen :)

en voi ymmärtää vanehmpia joille omat menot ja oma elämä on lapsia tärkeämpää. älä tee enempää lapsia, kun et edellisiäkään jaksa hoitaa

itse en osaisi kuvitellakaan mitään viikon tai kahden viikon matkoja ilman perhettäni. Loma menisi totaalisen pilalle, kun vain ikävöisin kotonaolevia. Toisilla taas ei tunnu missään, monet tuntuvat oikein odottavan lomia ilman lapsiaan tai kumppaniaan.

Saanko udella, minkäikäinen olet ap? Oletteko juuri menneet naimisiin ja kuvittelet, että häämatka "kuuluu" tehdä heti häiden jälkeen vai mikä ihmeen kiire sinne reissuun oikein on?



Pitkä viikonloppu olisi ollut tuossa tilanteesa varmasti ihan riittävä sekä parisuhteen että ennenkaikkea pienokaisten kannalta! Miksi sellainen ei riittänyt nyt, kun lapset ovat vielä noinkin pieniä?



Ja nuo pitkät poissaolot, joihin aiemmin verrattiin eivät ole ollenkaan sama asia, sillä nyt matkalle on lähdössä MYÖS se toinen maailman tärkeimmistä ihmisistä eli isä. Eli lapset kokevat varmasti tulevansa hylätyiksi vielä vahvemmin :(



Traumathan voivat näkyä hyvinkin pitkän ajan päästä, usein vasta aikuisiässä turvattomuutena ja epävarmuutena, ei uskalleta sitoutua mihinkään menettämisen pelossa. Tilannetta ei siis ole pelastettu vielä sillä, että reissun jälkeen lapset ovat "kuin aina ennenkin"...



Ottakaa hyvät ihmiset asioista selvää, ennenkuin teette isompia päätöksiä!

yhdestä kerrasta yhden viikon erosta tulee lapselle sitoutumiskammo ja hirveät traumat. Jos tulee, niin silloin kotona on pielessä jotain muutakin.

En minä teitä pakota matkalle lähtemään, joten ihan rauha vaan :) No me olemme jokatapauksessa atkalle lähdössä kun kerran elämässä sitä naimisiin mennään ja häämatka koetaan. Meille se tekee varmasti muutenkin hyvää. Eli matkaa en tässä nyt aijo perua :) Edelleen kuitenkin olisi mukava kuulla ONNISTUNEITA tarinoita tällaisesta pidemmästä hoitoajasta. AP ps. enkä nyt sit tiedä kumpi on pahempi...hoidatta lapsiaan joka viikko toisilla lyhyitä aikoja vai erittäin harvoin ja kerran vuodessa viikko?

tiedät, että parempi vaihtoehto on se joka viikko pieniä aikoja. Siinä lapset pystyy luomaan kiinteitä suhteita näihin toisiin hoitajiin, ja näkevät usein, luottamus syntyy, mutta ikävä omiin vanhempiin ei kerkiä syntymään.

Sen sijaan yht´äkkiä viikon ero vanhemmista on oikeasti joillekin lapsille todella kova paikka.