Mitä tehdä, kun 10-vuotias ei hoida eläimiään?

Tekisin kuten tuossa jo joku ehdotti. Istuttaisiin lapsen kanssa rauhassa alas ja keskusteltaisiin eläinten hoidosta. Siitä, että ne kärsivät, jos ei hoideta ja että lapsi on luvannut ne hoitaa. Kertoisin lapselle, että jos hän ei eläimiä halua, niille voidaan etsiä uudet kodit, mutta jos lapsi eläimet haluaa pitää, hänen pitää myös hoitaa niitä.



Paperille sitten teette lukujärjestyksen, koska lapsi tekee mitäkin. Jos lapsi sitten luistaa tai tekee hutiloiden, niin asiasta huomautetaan ja kehoitetaan tekemään uudelleen. Jos ei suostu tai hoitotoimenpide on kiireellinen, niin vanhempi tekee ja lapselle sama rangaistus kuin muistakin kotitöiden laiminlyönneistä. Eläinten lopettamisella ei pidä uhkailla, mutta voi mainita, että jos lapsi ei enää lemmikkejä halua pitää, niille voidaan etsiä uusi koti tai ne voidaan lopettaa, mutta se päätös lapsen pitää tehdä vakaan harkinnan jälkeen ja uusia lemmikkejä ei taloon sen jälkeen enää lapselle tule.



Kun eläimiä on otettu, ne myös pitää hoitaa. Ja lapsen voimavaroihin nähden sopivat hoitotoimenpiteet, joihin lapsi on itse lemmikkiä halutessaan suostunut voi aivan hyvin lisätä lapsen kotitöiden listaan ja vaatia lasta ne tekemään, vaikka sitten itkulla ja rangaistuksen uhalla. Toinen asia ovat sitten ne lemmikkeihin liittyvät tehtävät, joita lapsi ei pysty tai uskalla tehdä tai jotka muuten vaativat aikuista. ne aikuinen tekee mukisematta, jos on lapsilleen suostunut lemmikin hankkimaan. Lasta ei esim. pistetä sairaan eläimen kanssa yksin eläinlääkäriin missään tapauksessa.



Meillä teinillä on oma koira ja kyllä se nyt vain niin on, että teinin tehtäviin kuuluu kyseisen koiran (ja samalla perheen toisenkin koiran) lenkitys iltapäivisin. Toki jos teinillä on menoa, hän siitä etukäteen mainitsee ja me vanhemmat lenkitämme koirat hänen puolestaan, mutta aina hänen pitää asiasta meidän kanssa erikseen ja etukäteen sopia. Se on hänelle kotityö siinä missä siivousvelvollisuudet yms.

Ennen ostoa "neuvottelimme" pelisäännöistä ja sovimme, että tyttö (10v) hoitaa marsut pääasiassa itse ja hankalat jutut tehdään yhdessä. Hankalat jutut ovat juuri häkin pesu, kynsien leikkaus ja muut ns. ylimääräisenä tuleva (sairastelut tms.)

Koen että aikusena marsut ovat minun vastuullani, vaikkakin tyttö ne pääasiassa hoitaa ja hoitaakin hyvin! Ainut missä olen joutunut säännöllisesti auttamaan on kynsien leikkaus, se on vaikeaa minullekin, saati lapselle.

Ei olisi tullut mieleenkään vaatia lasta ottamaan päävastuu hoidosta! Välillä on ollut kausia, jolloin hoito on lipsunut kavereiden tai harrastusten takia, tai muuten vain on ollut kyllästymistä. Silloin olen muistuttanut hoidosta ja nuristen on hoitanut. Tai olen antanut mennä ja olen hoitanut itse.

Sanoisin että 10-vuotiaan voi odottaa tekevän osansa, mutta ei todellakaan voi odottaa hänen ottavan täyttä vastuuta lemmikistä. En toisaalta hyväksy sitäkään, että kun lapsi kinuaa lemmikkiä ja lupaa sitä hoitaa ja sitten kun tulee kyllästyminen, niin se on ihan ok. Kyllä lapsenkin täytyy ymmärtää se, että lemmikkiä on hoidettava jos sen on kerran halunnut.

En toisaalta hyväksy sitäkään, että kun lapsi kinuaa lemmikkiä ja lupaa sitä hoitaa ja sitten kun tulee kyllästyminen, niin se on ihan ok. Kyllä lapsenkin täytyy ymmärtää se, että lemmikkiä on hoidettava jos sen on kerran halunnut.

Toisaalta taas en hyväksy sitäkään että jos ei jaksa hoitaa niin viedään piikille. Ihan sama kuin että ekasta vastoinkäymisestä otettaisiin avioero. Lapsen pitää ymmärtää että eläin on nyt teillä eikä lähde pois ja sitä pitää hoitaa päivittäin. Ap ottaa itse päävastuun eläimestä, mutta sovitte asiat mitä lapsi tekee joka päivä (ruokinnat ym.). Voisitte vaikka keskustella jos luopuisitte osasta eläimiä, pitäisitte esim. vain kanin ja antaisitte muut jollekin toiselle. Nyt teillä on aika monta eläintä lapsen vastuulla.