Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa millainen on terve,reipas,normaali ihminen?pliis?
28.05.2009 |
olen kokenut vaikeita asioita menneisyydessä ja oeln sairastanut masennusjakson isäni kuoleman jälkeen.
nykyisin olen äiti ja vaimo. en jaksa oikein innostua elämästä vaan olen tosi kyyninen. tyyliin arvostelen kyynisesti kaikenlaisia "mukavia asioita" , kuten vaikka jotain prinsessahäitä. Kuulostan usein katkeralta puheissani, mutta käytän myös mustaa huumoria ja nauran päivittäin. on voimaton olo, istun sisällä, vaikka aurinko paistaa. väsyttää koko ajan, mitään ei saa aikaiseksi ilman potkimista. mieheni vaikuttaa että on väsynyt minuun.
vellon myös vanhoissa virheissäni lähes joka toinen päivä tai mietin, mitä muut minusta ajattelevat. miten te normaalit koette elämän? oletteko itsellenne ankaria? miten suhtaudutte omiin puutteisiinne?
itse vertailen itseäni myös muihin ja tulen pahalle tuulelle huomatessani että olen pyöreä ja tyylitön jne.. toisaalta koen olevani myös luonteeltani huonompi kuin muut.
kertokaa terveet miten koette itsenne ja elämän. miten nautitte elämästä? eihän olekaan tällainen katkeruus ja kyynisyys normaalia?
Kommentit (4)
että mielialat vaihtelevat. Välillä on ihan normaalia olla kateellinen, kyyninen, katkerakin. Mutta se ei ole mielestäni enää normaalia, jos tuosta mielialasta tulee enemmän sääntö kuin poikkeus. Eli jos ei ole enää ihania, pirteitä tai onnellisia päiviä enää lainkaan. Ainakin naurat päivittäin ja se on hyvä alku. Muista, ettei kaikkien tarvitse olla joka hetki reippaita ja energisiä.
Varmaan kaikilla meistä on välillä myös tosi vetämätön ja väsynyt olo, jolloin mieli painuu helpommin miinukselle. Itse saan voimaa ja niitä "parempia päiviä", kun tapaan ystäviä, teen mukavia juttuja lasten kanssa ja lisäksi liikkumisesta. Voi kuulostaa kliseiseltä, mutta silloin kun olen aivan poikki ja menen juoksemaan, saan uutta virtaa ja olen paremmalla tuulella. Onko sulla harrastuksiam jotka innostaisivat jaksamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päällä ilman mitään sen kummempaa syytä, mutta en koe itseäni kyyniseksi tai katkeraksi. Yleensä olen vain nukkunut huonosti ja vaikka stressaantunut töistä tai ylimääräisistä laskuista jne. Itselläni on auttanut vetämättömyyteen ihan rautakuuri, mieskin on huomannut pirteyden ja sen, etten enää ole niin väsynyt koko ajan.
Ja vieläkin kyllä tarkkailen muiden reaktioita minuun kommunikointi,ym.sos.tilanteissa ja pohdin tarkasti mitä muut minusta mahtavat ajatella.Mutta vähemmän kuin ennen.Olen ruvennut ajattelemaan siten,ettei muilla ihmisillä ole aikaa miettiä reaktioitaan spontaaneissa tilanreissa,joissa vuorovaiktusta tapahtuu.Keskity vain olennaiseen ja opettele ajattelemaaan että olet ainutlaatuinen ihminen ja sinulla on muille kuitenkin annettavaa.Unohda masentavat ajatukset.keskity avioliittoosi ja lapsesi/lastesi kanssa olemiseen ja elämiseen.Hehän rakastavat sinua ehdoitta,olet heille aina se ainoa oikea ÄITI.
Olen oman raskautumiseni myötä löytänyt sellaisen onnen elämästä ja varsinkin niistä iänikuisista pienistä asioista,esim.hyvästä ruoasta,ulkoilusta,ihmissuhteista,rakastelusta ja eri ilmiöistä ja varsinkin tän kasvavan masun seuraamisesta et pois tieltä!
kokeile sinäkin asennemuutosta ja yritä iloita ihan perusasioista ja lakkaa pohtimasta muiden reaktioita
...mutta ei katkeruus ja kyynisyys ole normaalia. Oletko koskaan käyny keskusteluterapiassa purkamassa vanhoja solmuja?
Hali!