Lue keskustelun säännöt.
Tyttökateus - onko muilla?
28.05.2009 |
Meillä on 2 suloista poikaa (4 v ja kohta 1 v), eikä heitäkään saatu ilman hoitoja. Vaikka pojat on tosi ihania, niin välillä olen aivan älyttömän kateellinen kaikille tyttövauvojen ja tyttölasten vanhemmille siitä, ettei meillä ole tyttöä. Useimmiten tämä kateus iskee vaatekaupassa, kun mieleni niin kovasti tekisi ostaa mekkoja ja tyttöjen suloisia vaatteita.
Onko muita kohtalotovereita? Miten tämän asian yli pääsisi? Kolmatta lasta ei niin vain tehdä - ja tietysti tulisi taas poika ;-)
Kommentit (39)
ja ehdottomasti haluan lisää nimenomaan tyttöjä! En mihinkään vaihtaisi noita poitsuja ja jos lisää tulee poikia, niin yhtä rakkaita olisi, mutta kyllä mä siltikin kaipaan tyttövauvaa ja vaikka kahta ja kolmeakin. Odotan niin äidin ja tyttöjen välisiä juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monissa kulttuureissa miehet esim. koristautuvat ihan siinä missä naisetkin, ja jopa enemmän.
Toisekseen pikkulapsi-iässä sukupuolihormoneja ei edes juurikaan vielä erity.
stereotypiat nousevat meidän sukupuolten välisistä hormoneista. Ei ne hormonit sieltä minnekään katoa käskemällä. Niin se vain on, että YLEENSÄ pojat ovat tällaisia ja YLEENSÄ tytöt ovat sellaisia.
Odotan niin äidin ja tyttöjen välisiä juttuja.
Minä kirjoitin yllä, etten kaipaa tyttövauvaa yhtään, vaan pojat riittävät. Minulle ei tule mieleenkän mikään "äidin ja tyttären välinen juttu". Mitä ihmettä ne ovat?
Minulla on ihana äiti, voin soittaa hänelle ja tykkään jutella hänen kanssaan. Mutta niin tykkään jutella ystävieni kanssa. En minä siihen tyttölasta tarvitse.
Ja itseasiassa anoppinikin kanssa ihan kiva jutella. Ei tosin ihan niin kiva kuin oman äitini, mutta se johtunee koulutustasosta tms. Ei ongelman nimi ole se, ettei hän vain ole äitini. Jos anoppini olisi koulutetumpi ja urbaanimpi, niin juttelisin hänen kanssaan ihan yhtä mieluusti kuin oman äitinikin.
Mutta SILTI vanhemmat vain huomaavat, että ne saman perheen tytöt ja pojat ovat erilaisia. Vaikka kuinka yrittäisi olla sukupuolineutraali.
Ja mikä se sitten on, ellei hormoni, joka ohjaa poikalasta löytämään lelulaatikosta juuri sen auton?
Monissa kulttuureissa miehet esim. koristautuvat ihan siinä missä naisetkin, ja jopa enemmän. Toisekseen pikkulapsi-iässä sukupuolihormoneja ei edes juurikaan vielä erity.
stereotypiat nousevat meidän sukupuolten välisistä hormoneista. Ei ne hormonit sieltä minnekään katoa käskemällä. Niin se vain on, että YLEENSÄ pojat ovat tällaisia ja YLEENSÄ tytöt ovat sellaisia.
3 poikaa, kaikki ihania ja valloittavia.
Tytöiksi en niitä vaihtaisi, mulle sopii että on monta poikaa.
Nämä on kaikki lahjoja, ja lisää poikia jos tulee niin hyvä!
Itse olen alkanut tyttömäisempiä juttuja hankkimaan kun poikavalta lisääntyy. Kohta kuljen pitsissä! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen sellainen paljon toivottu tyttö mistä kaiketi äitini toivoi jotain shoppailukaveria. Olen syntynyt kahden pojan jälkeen nuorimmaisena. Äitini ripustautui minuun ja olisi koko ajan halunnut tehdä jotain "naisten juttuja" kuten just käydä kaupoissa ja kahvitella... arvatkaapa kiinnostiko ne minua teini-iässä! Silloin piti ottaa yhteen kerran jos toisenkin että sain etsiä ikäistäni seuraa, äiti oli kyllä viimeinen "kaveri" mitä silloin kaipasin. Myöhemminkin hän takertui minuun, yritti estää viimeiseen asti muuttamasta pois kotoa tai ainakaan kovin kauas että voisimme tavata riittävän usein. Kilttinä tyttönä en sitten kauas lähtenytkään kun en raaskinut leskiäitiä jättää yksin ja niinpä multa jäi väliin esim. ulkomailla opiskelu mikä mua harmittaa vieläkin. Nyt äitini on jo kuollut ja olisin vihdoin "vapaa" mutta nyt mulla on oma perheeni enkä tietenkään voi lähteä.
Jotenkin vaan särähtää korvaan aika pahasti nämä jotka toivovat jotain harrastuskaveria tyttääristään. Suosittelisin omien kokemusteni perusteella että rakentaisitte elämänne ihan omien kavereidenne pariin ettekä lataisi niitä paineita lapsillenne.
Tämän ym. lisäksi olin vieläpä poikatyttö enkä suostunut mekkoa pukemaan päälleni ikinä. Äiti epätoivoissaan osteli mitä hienoimpia mekkoja mitä ei sitten ikinä käytetty. En voinut kuvitellakaan mitään kamalampaa kuin mekko! Hiuksenikin piti leikata lyhyeksi ja vaatteet poimittiin poikien osastolta. Eli vaikka tytön saisittekin niin välttämättä ette niitä mekkoja pääse vauvavuosien jälkeen pukemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
odotukset, mitä täällä lapsille asetetaan.
Jotenkin vaan särähtää korvaan aika pahasti nämä jotka toivovat jotain harrastuskaveria tyttääristään. Suosittelisin omien kokemusteni perusteella että rakentaisitte elämänne ihan omien kavereidenne pariin ettekä lataisi niitä paineita lapsillenne.
Vaikka toivon, että meillä on tyttöjen juttuja ja uskon että tytöt luultavasti aikuisena on enemmän vanhempiinsa yhteydessä kuin pojat, niin ei se tarkoita sitä, että lataisin tytöt odotuksiani täyteen ja pitäisin narun päässä.
Ikävä, että 28:lla on tommosia kokemuksia, mutta edelleen, ei se tarkoita, että kaikki niin tekisi, vaikka tyttöjä haluaa.
Musta vain tuntuu, että ymmärrän tyttöjen maailmaa paremmin kuin poikien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on molemmat ja minusta tytölle on tosi kiva käydä ostamassa vaatteita, tai vain hiplailla mekkoja yms. juttuja haaveksien.
Pojalle näppään vaan ekat sopivaa kokoa olevat vaatteet, koska tiedän hänen pukevan ne vaan olankohautuksella.
Tyttö taas näprää ja valkkaa joka ikistä vaatetta ikuisuuksia. (ei ehkä niin kovin miellyttävää kun olisi kiire lähteä johkin)
Tyttö on esikoinen. Mä luuleen, en siis tiedä vaan luulen että jos olisin saanut vain poikia, en olisi mitään tyttö kateutta tuntenut. Mä nimittäin olen aina raskaana ollessani toivonut poikaa.
Toki on ihanaa kun on tyttä ja tyttäreni on rakas, mutta en välttämättä olisi tuntenut mitään kateutta tai muuta sellaista jos olisin pelkkien poikien äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina toivonut kaikista lapsistani tyttöjä! ja olen ihan 100% varma, etä jos kaikki olisivat tyttöjä niin en olis koskaan poika kaivannutkaan!!
Jos taas kaikki lapset olisivat poikia niin 100% varmasti olisin "kade" niille joilla on tyttöjä! En tiedä syytä, mutta olen aina halunnut olla äiti juuri tytölle:)
No esikoinen oli tyttö ja seuraava oli poika...sitten onkin vielä monta poikaa ja muutama tyttökin! Kaikki lapset ovat tottakai yhtä rakkaita sukupuolesta riippumatta!!
sitä ei osaa selittää, mutta jotenkin ennen lapsia näin itseni ilmanmuuta tyttöjen äitinä ja ehkä yhden pinen pojan :) Se oli haaveeni...
Totuus on kaukana haaveesta, minulla on kaksi poikaa ja joskus jos kolmas tulee, niin luultavasti poika sekin. Nyt on vaikea nähdä itsensä enää tytön äitinä, sillä tähän poikalapsien äitirooliin on jo tottunut. Pelaillaan palloa ja painitaan :)
Jonkin asteista tyttökateutta minulla varmasti on. Se ei oikeastaan kohdistu ollenkaan tyttövauvoihin (sillä jostain syystä poikavauvat sykähdyttävät eniten ja ovat mielestäni ihanampia) vaan ehkä enempi isompiin lapsiin. Sellaiset yli 3 vuotiaat tytöt aiheuttavat jo jonkin asteista kateutta...tai siis tulee olo, että "olisipa minullakin joskus".
Olen kovasti koittanut miettiä, että tuleekohan siitä sitten kova pala jos/kun en koskaan tyttöä saakkaan. Onkohan se vaikea asia käsitellä...vähän kuin lapsettomuus..että ei vaan saa jotain mitä ihan kauhean paljon on aina halunnut. (en nyt missään nimessä vertaa lapsettomuuta tytöttömyyteen, vaan annoin sen esimerkkinä siitä tunteesta) Se on melkoinen hyväksyminen sitten edessä....tai sitten sitä alkaa odottaa lapsenlapsia tai sitten se hyväksyminen onkin helpompaa kuin mitä on aina ajatellut. Ehkä sitä työtä käy jo nyt, sillä todennäköisempäähän se on saada se kolmas poika :)
Sinäänsä kyllä aika mukava ajatus tuo kolme poikaakin..varmasti pojilla mukavaa yhdessä sitten isona!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yksi poika, toinen lapsi toiveissa. Jos totta puhutaan, niin toivoisin poikaa taas, kuten ensimmäisestäkin. Itseasiassa toivoisin että meillä olisi jonain päivänä kolme poikaa..
Toki ihailen usein tyttöjen vaatteita kaupoissa. Onneksi lähipiirissä on tytöt (kummityttö, siskontyttö) joille voin niitä halutessani ostella.
Muuta "kivaa" mä en tytöissä näekään kuin ne vaatteet. Olen vain aina pitänyt enemmän poika-lapsista. Mutta aivan varmasti toki tyttöä rakastaisin ihan yhtä paljon jos sellainen meille tulisi. Mutta kaipaisi en jos sellaista ei tule. Poikaa olisin kaivannut jos meille olisi pelkkiä tyttöjä tullut.
Meillä on yksi poika, toinen lapsi toiveissa. Jos totta puhutaan, niin toivoisin poikaa taas, kuten ensimmäisestäkin. Itseasiassa toivoisin että meillä olisi jonain päivänä kolme poikaa.. Toki ihailen usein tyttöjen vaatteita kaupoissa. Onneksi lähipiirissä on tytöt (kummityttö, siskontyttö) joille voin niitä halutessani ostella. Muuta "kivaa" mä en tytöissä näekään kuin ne vaatteet. Olen vain aina pitänyt enemmän poika-lapsista. Mutta aivan varmasti toki tyttöä rakastaisin ihan yhtä paljon jos sellainen meille tulisi. Mutta kaipaisi en jos sellaista ei tule. Poikaa olisin kaivannut jos meille olisi pelkkiä tyttöjä tullut.
Tyttö on järkevä ja analyyttinen, myös ihana pelle. Poika on naukuja.
Ihan rehellisesti sanoen mulle kelpasi kaikki. Kun tytär syntyi, sukupuoli oli ihan sama. Toista odottaessa sama juttu! Voisin miettiä toisin, jos mulla olisi ne 3 poikaa.
Mutta jos olis pelkkiä poikia niin kyllä olisin kateellinen tyttöjen äideille.
Mutta enpä ole tuota tyttöäkään väheksynyt.
Harmittaisi tosin jos kaikki olisivat olleet tyttöjä.
stereotypiat nousevat meidän sukupuolten välisistä hormoneista. Ei ne hormonit sieltä minnekään katoa käskemällä. Niin se vain on, että YLEENSÄ pojat ovat tällaisia ja YLEENSÄ tytöt ovat sellaisia.