Jos aivokuolleesta lapsestasi haluttaisiin elintenluovuttajaa, suostuisitko?

Itsekin toivoisin, että lapselleni löytyisi siirtoelin, jos hän sellaisen tarvitsisi.

Hän sai uuden maksan 1v5kk ikäisenä, viime tipassa.

Miehelläni ja minulla on kummallakin elintenluovutus testamentti ja jos käy niin, että menetämme liian aikaisin jonkun lapsistamme, totta kai haluamme antaa jonkun toisen lapselle uuden mahdollisuuden elämään, aivan niin kuin meidänkin lapsi sai jatkoaikaa elämälleen.

Minulle olisi todella tärkeätä tietää, minne elin menee.

Suomessahan se ei taida olla mahdollista.

On uskomatonta, miten ihmiset kuvittelee esim. hautojen olevan koskemattomia. Jopa ne pienet arkut murskataan hautauksen jälkeen. Eihän ne muuten maatuisi vuosikausiin. Silloin varsinkin ne ruumit ovat palasina.



Meillä on koko perheellä elinluovutustestamentti. ja sukulaiset tietävät siitä.

Toivon tietenkin, että en koskaan joudu tuollasita päätöstä tekemään. Omasta lompakosta löytyy elintenluovutustestamentti ja samoin tiedän mieheni ajatukset asiasta. Jos siis poikamme (ainokaisemme) olisi siinä tilassa,ettei hänestä enää ihmistä tulisi, toivoisin hänen voivan auttaa jonkun toisen elämää jatkumaan.

Ilman muuta.



Veljeni on kuollut vauvana ja äitini elää toisen elimellä jatkoaikaa. Nämä luonevat jotain perspektiiviä asiaan.

Minä en, koska haluaisin haudata lapseni kokonaisena, en silvottuna

jos joutuisit hautaamaan lapsesi sen takia, että hän ei saanut luovutettua elintä...

Jos jostain niin tarkoituksettomasta asiasta kuin lapsen kuolemasta voi seurata jotain niin mahtavaa kuin toisen lapsen eloonjäänti niin miten voisin kieltäytyä?



Olemme asiasta mieheni kanssa puhuneetkin ja molemmat olemme samoilla linjoilla. Jos pahasta voi seurata jollekin jotain hyvää niin...



Ja joka tapauksessa lapsemme (kuten meidät vanhemmatkin) tultaisiin/tullaan kuollessamme tuhkaamaan, ei siis ole mitään "kokonaisena kuoppaamis"-juttuja.

se oli niin järkyttävän näköinen sen jälkeen, että varmasti vaalisin seuraavan kerran lapseni fyysistä koskemattomuutta kuoleman jälkeen niin pitkälle kuin voisin. Mutta silti tietyistä elimistä voisin neuvotella, kuten sydän, maksa ja munuaiset, sarveiskalvoa en suostuisi antamaan, enkä muuta silmiin liittyvää.

Olisihan se kammottavaa, mutta jos joku toinen äiti saisi sitten elävän lapsen itselleen.



Ainoa ongelma olisi se, että en tiedä, missä vaiheessa voisi antaa luvan operaatioon, olisi helpompaa antaa lapsen kuolla omia aikojaan, mutta elinsiirtoleikkauksissa elimet ilmeisesti pitää olla toimintakunnossa.

taskussa 15v. Ajattele jos oma lapsesi tarvitsisi elintä...

oikeasti miettimään :((.

Mutta jos toivoa ei todellakaan olisi, ja jonkun muun pienokaisen voisi sillä pelastaa niin kyllä.

Oman lapseni "henki" tavallaan eläisi pelastuneen lapsen elämässä.

Itsellänikin on ollut elintenluovutustestamentti kukkarossa jo yli kymmenen vuotta.

Kuollut ei niitä elimiä enää kaipaa.

eli ei kai minulla sitten olisi mitään sanottavaa asiaan.

Silloin jonkun toisen perheen lapsella olisi mahdollisuus aloittaa uusi elämä.



Mutta kyllä haluaisin ensin tietää selvät todisteet siitä, ettei lapsellani ole elinmahdollisuutta. (Loukkaantunut niin vakavasti...)



Odotan viidettä lasta... ja koskaan ei voi elämässä tietää, milloin joku heistä tarvitsee kipeästi apua.

Minä en, koska haluaisin haudata lapseni kokonaisena, en silvottuna

jos joutuisit hautaamaan lapsesi sen takia, että hän ei saanut luovutettua elintä...

Mihin ihmeeseen lapseni tarvitsisi haudassaan esim. maksaansa? En käsitä. Eikä liioin minun suruani helpottaisi yhtään, että haudassa on jokainen elin maatumassa.

silvottuna ja vieraan ihmisen elin sisällään.

Ehkä mieleni muuttuu jos lapseni joutuisi siirtoelintäodottavien jonoon, mutta siihen asti olen sitä mieltä että minun lapseni elimiä ei anneta kenellekään jos niin ikävästi käy että hänestä tulee aivokuollut.

Eli Suomessa voidaan irrottaa elimiä ja kudoksia VAIN aivokuolleelta henkilöltä.

Tämä tarkoittaa sitä että ihmisen aivotoiminnoista ovat sammuneet ne toiminnat jotka hänestä tekevät ihmisen. (Ajattelu, kuulo, näkö, tunteet jne.) Lisäksi ovat vaurioituneet kaikki aivorunkoheijasteet eli ne automaattiset toiminnot jotka säätelevät verenpainetta, hengitystä, lämpötilaa jne. Mitään muuta elämää ei ihmisessä ole jäljellä kuin sydän - lihaspumppu joka tekee mekaanisesti työtään kunnes nuo vaurioituneet toiminnot johtavat siihen että sydänkin pysähtyy.



Tilanteessa, jossa ihminen on aivokuollut, hän on JO kuollut - ei osittain elossa. Hänen sydämensä pysyy käynnissä, koska sairaalaoloissa huolehdistaan noista toiminnoista joita normaalisti ne aivorunkoheijasteet säätelevät. Näin ollen aivokuollut potilas ei "kuole omia aikojaan" vaan hän kuoli silloin kun hänen aivonsa kuolivat .



Lain kirjaimen mukaan aivokuoleman toteavat neurologian ja anestesiologian erikoislääkärit. Se on melko pitkä tutkimus (pari tuntia). Kun aivokuolemadiagnoosi varmistuu, sen varmistumishetki merkitään potilaan kuolinajaksi. Tässä vaiheessa viimeistään otetaan elintenluovutus puheeksi omaisten kanssa. Mikäli potilaasta ei tule elinluovuttajaa, hänet irrotetaan hengityskoneesta saman tien. Mikäli taas elintenluovutus on tulossa, potilasta hoidetaan teho-osastolla siirrettävien elinten luovutuskelpoisuuden turvaamiseksi.



Luovutusleikkauksessa potilasta hoidetaan samoin kuin elävää ihmistä ja leikkauksen päätteeksi hänet siistitään ja haavat ommellaan samoin kuin elävilläkin potilailla.



Ja vastaus kysymykseen: niin lapsiltani kuin mieheltäni kuin minultakin saa viedä kaiken siirtokelpoisen mikä vain huolitaan jatkokäyttöön.



T: sh

itse en kelpaa varaosiksi

Toki voi olla että rajoituksia laittaisin.



Esim munuaiset, maksan, haiman voisin antaa siirtoeliminä



mutta verkkokalvoja, luita, jänteitä, keuhkoja jne en antaisi.

Se tuntuisi aivan mega prutaalilta, lähinnä tuo keuhkojen ja

verkkokalvojen poistaminen :(

Mutta toivotaan ettei tällaiseen tilanteeseen koskaan joudu!