Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En halua liikaa töitä ja vastuuta - mitä sanon työnantajalle?
21.05.2009 |
Olen ollut 4 v kotona, syksyllä palaan töihin. Lapset ovat lähes 4 ja 2,5 v. Tukiverkostoa ei ole, joten olen kiinni muksuissa tosi tiiviisti. Mies lähtee töihin klo 8 ja palaa klo 19. Muksut ovat valvottaneet paljon, ajoittain viime aikoinakin, koliikit on koettu jne. Kolmen ekan vuoden aikana nukuin ehkä 10 kokonaista yötä. Tällä hetkellä ei ole päivisin hetkeäkään jolloin saisin olla omissa oloissa, paitsi jos istutan mukulat telkkarin ääreen, mikä ei selvästi ole hyväksi noin pienille lapsille.
Töihinpaluu pelottaa. Ilmoitin tiiminvetäjälle, että aikaisempi toimenkuva sopisi hyvin, toiset saisivat ideoida ja luoda suuret linjat, johtaa ryhmiä ja kantaa suuret vastuut. Itse olisin se, joka tekee ajatukset näkyviksi, olen tehokas nappaamaan hyvät ideat ja saamaan tulosta aikaan, hyvä organisoimaan jne.
Sama palkka kelpaisi, tosin siinä mielessä pienempänä, että haluaisin tehdä lyhennettyä työaikaa, 6 h/pv. Työmatka kestää 1 h suuntaansa, mikä tekisi lasten päivän päiväkodissa turhan pitkäksi ja itsekin uupuisin. Mitä enää jaksaisin illalla ja mitä iloa lapsista olisi minulle tai minusta lapsille, kun pitäisi ryhtyä iltatoimille melkein heti kun ollaan paasty kotiin?
Työnantajan suhtautuminen lyhennettyyn työaikaan oli nihkeä. Lisäksi yllättäen olisi tarjolla ylennys = enemmän vastuuta, töitä, miljoona eri projektia. Moni hyppisi riemusta kun on ylennystä tarjolla, mutta itseä lähinnä kauhistutti.
Miten osaan ilmaista, että ei kiitos... Pelkään uupumista, tuntuu, että työuupumus iskee jo monta kuukautta ennen töihin paluuta. Työpaikalla ei ollut paras mahdollinen ilmapiiri ja itse tunsin aina olevani ulkopuolinen siinä porukassa, olin suurinpiirtein pihalla kaikesta siitä mitä muilla oli meneillään. Olin kuitenkin tehokas työssäni, mutta osaamiseni perustui mielestäni enemminkin kovaan puurtamiseen ja kantapään kautta oppimiseen kuin aitoon ammattitaitoon ja kokemukseen.
Ei oikein herkkutilanne ole, vai mitä sanotte? En kaipaa ylennyksiä ja hienoja titteleitä, haluaisin vain selvitä hengissä ja varata jotain energiaa perhettäkin varten.
Kommentit (2)
lyhennettyä työviikkoa ja siksi varmaan on mahdotonta ottaa ylennys vastaan, koska se vaatisi uuden opettelua ja 6h työpäivillä ei siitä työstä selviäisi. Kiitä kauniisti tarjouksesta kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
kieltäydyin aikoinaan jo sovitusta ylennyksestä. Oli siis ollut aiemmin puhetta, että sitten kun esimieheni lähtee, paikka on minun. Sitten esimies päättikin lähteä siinä vaiheessa kun nuorimmainen lapsi oli 2 v. ja minulla kauhea kriisi muutenkin kotiäitiajan päättymisestä.
En tiedä ymmärsikö päätöstäni oikein kukaan. Duunista yritettiin tarjota jonkinlaista kevennettyä johtajuutta (ilman matkustusvelvoitteita yms.), vanhempani vakuuttivat auttavansa, mies mietti paljonko enemmän ansaitsisin jne. Pidin kuitenkin pääni, menin töihin samaan hommaan kuin ennen lapsia ja tein 6-tuntista päivää. Ja olen äärettömän onnellinen valinnastani!
Jos olisin kovin urasuuntautunut, ehkä katuisin tässä vaiheessa kun lapset on jo koululaisiaja arki helpottaa. Minä olen kuitenkin täyttänyt elämääni muulla kuin työllä sitä mukaa kun omaa aikaa on tullut lisää. Ehdin harrastaa, tavata ystäviä ja opiskella sen lisäksi että ehdin olla paljon lasten kanssa. Voin pitää lomat murehtimatta työasioita, voin ottaa vapaapäivän lapsen hammaslääkärin vuoksi, ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa kun lapsi sairastuu jne.
Sinuna sanoisin siis suoraan, että tässä elämänvaiheessa et halua enempää vastuuta. Aina voi perustella myös sillä, että haluat pystyä tekemään työsi niin hyvin kuin mahdollista ja tiedät että juuri nyt et esimiestehtävässä siihen pystyisi. Todennäköisesti ylennystä ei sinulle kovin pian uudestaan tarjota, mutta jos et usko sen kiukuttavan sinua viidenkään vuoden kuluttua, uskalla kieltäytyä! Elämä on elettävä omien arvojen ja jaksamisen mukaan, eikä ympäristön odotusten.