Mä vihaan ujoja ihmisiä.
Ihmiset eivät katso silmiin kun tervehditään, ojentavat vetelän käden ja mumisevat jotain epämääräistä. Eivät osaa edes omaa nimeään sanoa tuntemattomalle.
Jotenkin tuntuu, että ihmiset vain haluavat korostaa itseään, kun minä olen niin ujoreppana.
Tänään olin hautajaisissa, jossa noin 50v nainen, ei voinut lukea hautajaiskukkiaan vaan antoi kukat arkun vieressä miehelleen, kuiskaten niin että puoli kirkkoa kuuli emmääkehtaakaan.
Kommentit (30)
.. jotka kaiken lisäksi hymyilevät kaiken aikaa, ovat lempeitä ja hyväntuulisia ihan koko ajan!
.. jotka puhuvat lapsilleen lässyttämällä ja viljelevät joka väliin sanoja: kulta, rakas...
.. ovat muka kiinnostuneita toisista ihmisistä ja heidän asioistaan
.. jotka juoruavat toisten asiat kaikelle kansalle
.. jotka lupaavat mutta eivät koskaan tee niin. esim. luvataan tulla kylään, mutta ei ikinä tullakaan - ja eniten se suuttuttaa silloin, kun lapselle on luvattu, ja lapsi odottaa,
... jotka puuttuvat siihen, kenen kanssa oma lapsi saa esim. kerhossa leikkiä ja kenen kanssa ei saa, eli estää lasten välisen ystävyyden.... kts. seuraava
.. jotka määrittelevät toisen ihmisen johonkin lokeroon jonkun oman olettamuksen perusteella - toiset ihmiset nostetaan jalustalle, toisia karsastetaan
... jotka valitsevat omat ja lastensa kaverit sosioekonomisen statuksen perusteella; mitä hyötyä on tästä ystävyydestä itselle
mutta en oikeastaan voi sille yhtään mitään. Olen yrittänyt kyllä teeskennellä muuta, mutta ilmeisesti minusta näkee kilometrin päähän, että sosiaaliset tilanteet (tuntemattomien ihmisten kanssa) hermostuttavat minua. Saatan jopa täristä. Olen niin usein kuullut olevani omituinen ja erilainen tms., etten enää tiedä, mistä oikein uskaltaisin puhua ihmisille. On helpompi esim. vain hymyillä. Tuntuu, että kaikki katsovat minua jotenkin säälinsekaisesti kummeksuen. En vain ilmeisesti osaa normaalia käytöstä, joten mieluummin sitten ilmaisen itseäni mahdollisimman vähän, jotten olisi ainakaan silmiinpistävän omituinen. Tuttujen ihmisten ja kavereiden kanssa tätä ongelmaa ei ole, vaikka heidänkin seurassaan mietin, että mitäköhän tuo nyt ajattelee minusta.
jotka ei tajua, että luonteella ja temperamentilla ei oo ihan noin paljon käytöstapojen kanssa tekemisistä.
Ap kyllä sekoittelee iloisesti asioita, joilla ei ole mitään tekemistä keskenään.
Voi että minä vihaan tuollaisia ihmisiä.
Ei todellakaan ole käytöstapojen kanssa tekemistä, vaan sen ujouden, joka tekee helpommistakin sosiaalisista tilanteista heille vaikeita. Miksei näille ihmisille ole sitten opetettu lapsena jne. No moniongelmaisten ihmisten mielessä on ehkä muitakin juttuja kuin lapsensa ujous. Se voi olla perheen ongelmista pienimmästä päästä...
Enkä nyt sano, että kaikki superujot ovat moniongelmaisista perheistä, mutta minun tuntemieni ujojen kohdalla synnynnäistä temperamenttia on vaan pönkittänyt huonot kotiolot ja sitten tietenkin koulukiusaaminen, koska heikkoa ja hiljaista on niin kiva kiusata... Varmaan ap:n lapsetkin tätä harrastaa, kun kotona oppivat noin hienon arvomaailman.
Itsekin olen temperamentiltani ujo, mutta olen kasvanut perheessä, jossa minua arvostettiin omana itsenäni ja itsetuntoani kohotettiin monin tavoin. Nykyään ujouteni näkyy ihmisille lähinnä varautuneisuutena, jota luullaan usein tylyydeksi tai ylpeydeksi. :/
AP kuvittelee että on jokin superyksilö kun osaa sanoa käsipäivää =D
Potku perseelle tai menisivät hoitoon. Inisevät kun heitä ei hyväksytä mutta tekeisivät itselleen ja elämälleen jotain. Eli katsahdus peiliin olisi paikallaan. Jokainen voi menestyä ja olla suosittu jos haluaa.
Ap vihaa siis mun lastakin. On tosi ujo ja hiljainen, koulussa kiusattu. Menenpä tästä potkaisemaan sitä perseelle että oppis käyttäytymään.
Ne on outoja. Miks ne ei tee sille ujoudelleen jotain, niin kukaan ei ainakaa sen takii vihais tai "vihais" ettet saa sanaa suustas ja vaikuttaisi muutenki sellaselta ettei ketään normaaliakiinnosta. :D Oma moka...
Tai eihän sitä itse voi tajuta jollei ole sellainen. Mulla on itsellä sellainen ongelma, että tavatessani vieraita ihmisiä jotenkin hätäännyn ja käyttäydyn kuin täysi urpo ja ääliö. Se tilanne on vaan mulle niin stressaava, että UNOHDAN kaikki käytöstavat. Päähäni mahtuu vain suoriutumienen siitä tilanteesta ja nyanssit menee täysin ohi. Sitten jälkeenpäin voi lyödä päätä seinään että voi luoja miten taas hösötin ja käyttäydyin kuin idiootti!!!! Joka kerta päätän ottaa rau-hal-li-ses-ti ja keskittyä, mutta mitä vielä, taas mennään.