Lue keskustelun säännöt.
Voi v***n anoppi!!!
20.05.2009 |
Anoppi ja appi ovat menossa viikonloppuna vanhemmilleen kuuden tunnin ajomatkan päähän. He kysyivät meiltä, halutaanko mekin lähteä, ja sanottiin, että ehkä, mutta todennäköisesti ei lähdetä. No anoppihan soitti kaikki sukulaiset määränpäässä läpi ja kertoi, että mekin tullaan mun miehen kanssa, vaikka ei oltu tosiaan luvattu. Nyt sitten miehen mummo soitti, että miten kiva et mekin tullaan, eikä me voida nyt enää perua. Harmittaa ihan älyttömästi, vihdoinkin ois ollu aikaa vaan rentoutua kotona pitkän viikonlopun ajan. Mutta ei, anopin idioottimaisuuden takia lähdetään ajamaan romulla autolla anopin kälättäessä korvan juuressa, ja kaiken lisäks joudutaan nukkuu samassa makuuhuonessa appivanhempien kanssa! Eikä oo ensimmäinen "mukava yllätys", jonka anoppi on järjestänyt.
Mitä ihmettä tässä voi tehdä?!
Kommentit (23)
kanssa kyläilyjen sopimiset. Ei sitten tarvitse syyttää kuin sitä omaa lastaan, jos liian harvoin käydään tai liian vähän aikaa jne.
Eli laita mies sanomaan, jos ei aio lähteä, jos on kerran miehen sukulaisista kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka muuntelee hänelle sanottuja asioita. Olen kerran jos toisenkin miettinyt, eikö hän kuuntele, ymmärrä vai mitä tapahtuu. Ihmettelin seurustelumme alkuaikoina, kun mieheni ei halunnut juurikaan kertoa vanhemmilleen asioistaan, kunnes syy selvisi.
Itse olen tottunut lapsuudenperheessäni, että asioista puhutaan, vaikka ne olisi epävarmojakin, siis esimerkiksi että haen jotain työpaikkaa, tai että ollaan mietitty muuttaisimmeko pian isompaan asuntoon tms. Voin omien vanhempieni kanssa miettiä eri vaihtoehtoja.
Anopille ei tällaisia asioita voi kertoa, koska alkaa niitä sitten juoruta eteenpäin tyyliin 'on saanut työpaikan paikasta x' (keksii suurinpiirtein itse mikä se paikka on) tai 'ovat muuttamassa omakotitaloon kesällä'. Itse anoppi ja appi eivät kerro mistään omista asioistaan ennen kuin viime hetkellä, pelkäävätkö että kaikki juoruaisivat samalla tavalla kuin he...?
Meilläkin on ollut tuollainen matkustukseen liittyvä tilanne... Oltiin menossa kaupungista x kaupunkiin y ja anoppi keksi, että eräs serkku asuu melkein matkan varrella. Kaiken lisäksi mieheni sanoi, että ei nyt tällä kertaa ehditä poikkeamaan. Anoppi oli silti katsonut kartasta meille reitin valmiiksi ja miehen siskollekin kertonut puhelimessa, että ollaan menossa sinne serkun luo. Onneksi ei ollut sentään tuolla serkulle ilmoittanut. A
noppi on yleensä mukava, ystävällinen jne. ehkä vähän arkakin, ei siis mitenkään päällepäsmärin oloinen. En käsitä, miten nuo asiat hänen mielessään aina muuttuvat, ei ole vanhakaan (57) ja työelämässä mukana, tuskin mistään dementoitumisestakaan on kyse.
jotain ehkää ja päättämätöntä niin syyttäköön itseään, miksi ei voi sanoa A. Suoraan että ei kiinnosta lähtee, koska AP ei selvästikkään ole alunalkaenkaan ollut lähdössä mihinkään.