Lue keskustelun säännöt.
Tuoreet koiranomistajat, kysykää, koskeeko kutsu koiraa!
20.05.2009 |
Olen henkeen ja vereen koiraihminen. Viimeiset viisitoista vuotta minulla ja miehelläni on ollut koira tai kaksi. Viimeisen vuoden olemme sinnitelleet ilman, kun edellinen kuoli ja uutta emme vielä toistaiseksi ota lasten pienuuden vuoksi. Aika ei riitä koiranpennulle nyt millään.
Tuttavaperheemme otti kaksi kuukautta sitten ensimmäisen koiranpentunsa. Koira on isoa ja vilkasta rotua. Kutsuimme perheen kylään (heillä 9-, 8- ja 6-vuotiaat vilkkaat pojat). Puhelimessa perheen äiti totesi, että kiva kun tapaamme heidän koiransakin nyt. Olin puulla päähän lyöty, enkä siihen hetkeen osannut keksiä sopivia sanoja, miten kertoa, etten halua koiraa meille. Me emme koskaan vierailleet kenelläkään koiriemme kanssa, ellei meitä erikseen kutsuttu koirien kanssa. Ja kaikki lukuista koiraystävämme toimivat aina samoin: jos mennään kylään, koirat kutsutaan aina erikseen tai niitä ei viedä. Nyt minua harmittaa, että joudun tässä soittamaan tälle uudelle koiraperheelle, että kukaan ei toivo isoa rohjoa kuuden lapsen kanssa (meillä myös kolme lasta) samaan huusholliin juoksemaan. Tämä siis vain vinkkinä kaikille uusille tai tuleville koiraharrastajille.
Kommentit (8)
Olen aloittajan kanssa henkeen ja vereen koiraihminen ja meillä aina koira talossa. En minä osaisi ilmankaan elää :)
Mutta en kyllä käsitä kuka kummallinen raahaa koiraansa mukana aina ja kaikkialla. Kaikki eivät pidä koirista eikä kaikkien tarvitsekaan. Jotkut ihmiset pelkääävät, jotkut ovat allergisia. Ja täytyy todeta rehellisyyden nimissä, etten minäkään pidä siitä, että koirat häiritsevät hääjuhlia tai lapsen synttäreitä... Talon omat siis toki eri asia!
Meidän moni tuttumme on lähiaikoina hankkinut koiran ja olemme jokaiselle sanoneet, että kyllä meille voi koiran kanssa tulla. Asumme maalla, pihaa riittää ja talossakin on neliöitä, joissa telmiä. Mutta järkytyin käydessäni anoppilassa sukujuhlissa... Melkein jokainen vieras toi koiransa mukana kysymättä mitään juhlien emännältä - joka on henkeen ja vereen kissaihminen, ja jonka huushollista näin ollen löytyy useampia kissoja. Oli siinä anopillakin hetkeksi aikaa nielemistä ja miettimistä, minne kummaan pelastaisi kissansa.
Vaikka koira kuinka olisi "perheenjäsen", on se silti pelkkä elukka. Sen paikka on kotona ja soveliaissa paikoissa mukana. Riippumatta koiran koosta, karvan laadusta tai energisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä monilta koiranomistajilta on jotenkin hämärtynyt se lemmikin ja lapsen ero? Yksikin tuttu loukkaantuu, jos kieltää tuomasta hänen hiukan arvaamatonta isoa koiraansa keskelle pienten lasten laumaa. :(
Ja kun mentiin elokuviin miehen kanssa, koiralle tuli hoitaja meidän kotiin. Töihin/opiskeluihin mennessämme arkisin, koira meni miehen äidille hoitoon (joka tosin pyysi päästä koiran hoitajaksi).
Koira oli mukana kauppareissuillakin. Aina.
Kyllä näin jälkikäteen naurattaa :)
Käytän koiraani tekosyynä, ettei tarvitse lähteä sukulaisille ja tuttaville kylään. Vetoan aina siihen, ettei me voida tulla, kun meillä on tuo koira. Siis pitemmille reissuille.
Muutaman tunninhan koira kyl pärjää yksinäänkin.
Ihmiset on jotenkin niin minä-keskeisiä, että alkaa jo normaalit käytöstavat unohtua.
Tosi tökeröä käytöstä olettaa, että elukat voi ottaa mukaan. Niin monet on allergisia. Ja muutenkin.
Meilläkin on koira eikä tulisi mieleenkän tunkea kylään koira mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä koira jää aina kotiin tai jos jostain syystä (yön yli reissu eikä hoitajaa) pitää ottaa mukaan, niin lupa toki kysytään.
Edellinen koira oli todellinen 12-v ongelma eroahdistuksineen. Tarvitsi hoitajan jopa silloin kun illalla kyläilimme :(.
Pyydettiin lapsiperhe vuokramökille kylään ja eikö ne tuonnut koiran mukana jota emme olleet edes ennen nähty. Eihän me oltu mökkiä vuokratessa edes kysytty saako koko mökille tuoda koiraa kun meillä ei ole lemmikkiä lainkaan.
No, vieraat päästi koiran ensimmäisenä mökin sisälle ja nuohas kaikki paikat, sängyt ym. Seuraavaksi koira laiturille ja hiekkarantaa uimaan. Itse olen niin tarkka että en haluais edes uida koirien kanssa samassa rannassa joten kyllä otti muuten päähän. Sitten kun koira viimein saatiin narun päähän kiinni niin eipä oikein innostanut pieniä lapsia alkaa uittaa samassa tyynessä rantavedessä jossa koiran karvat kellui...
Juttelimme, että voisi majoittua meille pariksi päiväksi kesällä kun on tulossa lasten kanssa tännepäin. Hän sitten muina miehinä rupesi puhumaan koirasta (en edes tiennyt että heillä on nykyään sellainen) olettaen itsestäänselvästi, että tuo sen mukanaan. Menin ihan sanattomaksi ja sitten sain änkytettyä, että mieheni on allerginen koirille, jolloin hän vain totesi, että aijaa, pitää sitten varmaan jättää koira miehen kanssa kotiin.
Mutta olin todellakin ihan ällikällä lyöty. Tosiaankin mieheni on allerginen kaikille karvaisille otuksille. Lisäksi yksi lapsista pelkää hysteerisesti koiria eivätkä muutkaan niistä mitenkään innoissaan ole (kissaa ovat kyllä joskus halunneet). Meillä ei ole ikinä ollut eikä tule yhtään lemmikkieläintä. Vaikka mieheni ei olisikaan allerginen, niin en missään tapauksessa haluaisi kotiini koirankarvoja, parketteihin kynnenjälkiä tai ketään väijymään herkkuja pöydästä. Ulkona voin kyllä koiraa silittää tms., mutta enempi ei tosiaankaan kiinnosta. Ihan käsittämätöntä, että joku kuvittelee että koiran voi noin vain tuoda kylään!