Lue keskustelun säännöt.
Loukkaamisen kierre
17.12.2008 |
Kuinka moni tunnustaa, että pistää kovan kovaa vastaan? Minä ainakin teen niin usein. Tulee tunne, että minun ylihän ei kävellä!
Nyt kävi kuitenkin niin, että yhden riidan aikana purskahdin itkuun. Eikä mihinkään nyyhkytykseen vaan kunnon vollotukseen. Miehen loukkaus ei oikeastaan edes ollut niin paha, mutta väsymys ehkä hormonitkin tiedä sitten miksi..
Vaan vaikutuspa mieheen oli shokeeraava. Enpä muista että koskaan olisi myöntänyt olleensa väärässä tai pyytänyt niin monta kertaa anteeksi. Kun sai kerran periksi ja pääsi kävelemään yli, ei sitten lopulta olisikaan niin halunnut tehdä. Nyt varoo sanomisiaan ja hyvittelee käytöstään, vaikka annoinkin jo anteeksi. Kummallista.
Kommentit (5)
mutta seksistä oli puhetta kyllä. Valitti määrästä, niin kuin moni muukin täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa minutkin antamaan heti periksi. Joku ihan vaistotoiminto, jolle järki ei mahda mitään. Onneksi vaimo ei käytä sitä hyväksi vaan itsekin vihaa sitä kun ei pysty estämään vaan pillahtaa itkuun.
mitä silloin ajattelet vaimostasi? Onko hän mielestäsi säälittävä reppana? Ilmeisesti yleensä on vahva persoona kuten minäkin. En minäkään tuosta pitänyt. Inhotti olla niin avuton. Ei toistu.
Kova kovaa vastaan viestii täysin eri asioista kuin itku.
Kova kovaa vastaan = hemmetin tollo! Olet 100% väärässä ja minä 100%! Kun et millään tajua selvää asiaa niin pitääpä vääntää vähän kovemmalla äänellä vielä paksummasta rautakangesta. Ja varalta vielä ehkä vähän loukatakin.
Itku = minuun sattui, surettaa, en enää tiedä kuka on oikeassa ja kuka väärässä, varmaan molemmat, mutta en kuitenkaan haluaisi enää tapella vaan olla rakastettu ja arvostettu puoliso.
Lienee selvä, että myös toisen reaktiot ovat toisenlaisia.
Valittiko löysyyttä?