Miten lapsi opetetaan nukahtamaan ajoissa iltaisin?

Tai noh, minä laitan useammin kuin mies, mutta ei siis yhtä aikaa olla lastenhuoneessa. Lapset 5, 3.



Nukahtaminen tapahtuu 20.30-21 välillä. Iltapuuhat alkavat 20 maissa, iltapala, yöpuvut, hampaanpesu ja pisu, iltasatu, Hyvää yötä ja valot pois. Koskaan ei ole harrastettu jutustelua nukkumaan laiton yhteydessä eikä ole jääty huoneeseen istuskelemaan. Itse katsomme telkkua hiljaisella yleensä niin kauan, että lapset ovat nukahtaneet. Useimmiten nukahtavat hyvinkin. Joskus alkaa juoksurumba tai huutelumekkala ja tähän olemme käyttäneet kyllä ihan raa'asti arestivaroituksia. Eli jos tyhjää pomppii, niin arestia tulee ja pelkkä sanominen tehoaa...



Esikoinen on ollut yöhyppääjä aina. Pienenä häntä täytyi sylissä hyssytellä, ei alkanut helposti omaan sänkyyn nukkumaan. Keskimmäinen taas on nukkunut yöt hyvin. Sänkyyn kun laittoi, niin kuorsaus alkoi suurin piirtein kuulua.



Vauvan, siis meillä on nyt kolmaskin lapsi, "treenauksen" olen kai jo aloittanut heti. Yöt eroaa selvästi päiväajasta, öisin ei puhuta syötön yhteydessä mitään. Jos vaipassa vain pissa, sitäkään ei enää vaihdella öisin. Illalla laitetaan ensin isommat nukkumaan ja sitten alkaa vauvan iltarutiinit, joita ovat imetys ja sitten petiin laitto. Välillä nukkuu pinnikseen, välillä täytyy rinnalla nukuttaa vanhempien sänkyyn.

Ihana keskustelu tullut tästä! Kiitos hirmusti kaikille asiallisista viesteistä. Hienoa, että joillakin on antaa meille vinkkejä.



Tuo on varmasti totta, että isän kotiintulo klo 19 aiheuttaa piristyspiikin joka siirtää nukahtamista. Mulla ei kyllä ole sydäntä tehdä miehestäni viikonloppuisää ja lapsistani isättömiä arkipäiviksi, joten se ei onnistu että antaisin miehelle kotiintulokiellon iltaisin siihen asti että lapset nukkuu. Tuohon mieheni kotiintuloaikaan ei voi vaikuttaa, se vaan nyt on mitä on. Asumme ulkomailla tällä hetkellä ja toivoa paremmasta ei ole ennen kuin palaamme Suomeen. Mutta tosiaan se voisi todella olla kokeilunarvoinen juttu, että minä laittaisin lapset mahdollisimman valmiiksi ja mies sitten veisi ne sänkyyn kotiuduttuaan. Nykyään mies tosiaan leikkii lasten kanssa ensin sen puoli tuntia tai tunnin, ja sitten me yhdessä tai jompi kumpi vie lapset nukkumaan.



Päivärytmistämme taisin jo jotain kirjoittaa, eli normaali on. Pojat heräävät itse klo 6-7.30, pienempi nukkuu päiväunet välillä 12-15, iltatouhut aloitetaan 19.30. Kun asuimme vielä Suomessa, ollaan kyllä neuvolassa ja psykologilla käyty läpi kaikkea mahdollista mikä tätä nukkumishommaa voisi helpottaa, mutta ei siihen ole mitään toimivaa keinoa löytynyt.



Vuoroiltoja meillä tehdään aika usein, ihan jo sen vuoksi ettei kumpikaan vanhemmista väsy liikaa. Se hermostuminen ja huutaminenhan ei tuossa iltatilanteessa auta nimittäin yhtään. Ja hyvin toimiikin, me ollaan opittu pysymään itse rauhallisina vaikka välillä tuntuu että lastenhuone ympärillä räjähtää. :)



Meillä ei ole täällä kuin yksi makuuhuone lapsille, joten omiin huoneisiin ei voi poikia laittaa. Toisaalta jos kuopuksen ottaisi meidän sänkyyn, multa särkyisi sydän kun esikoinen joutuisi olemaan yksin. Sitä paitsi kuopus noista on parempi nukkumaan, se kun ei pääse pinnasängystään pois niin rauhoittuu sinne helpommin ja nukahtaa nopeammin. Jos jonkun siirtäisin vanhempien huoneeseen niin se olisi esikoinen, mutta jotenkin vain epäilyttää onko siinä järkeä... Meille on tulossa kyllä vieraita, jolloin tilanpuutteen vuoksi otamme pojat meidän makuuhuoneeseen nukkumaan kahdeksi viikoksi. Mielenkiintoista nähdä, miten se vaikuttaa vai vaikuttaako mitenkään.



Tuo on niin totta että kaikessa surkeudessa naurattaa, mitä 22 sanoi, että jotkut lapset ovat niin vikkeliä karkaamaan sängystä ettei vanhempi edes ehdi laskemaan takapuoltaan tuolille välissä, saati sitten siirtämään tuolia kauemmas... :D Meillä on edistytty kuitenkin jo siten, että enää ei tarvi istua esikoisen sängynlaidalla vaan voi istua pallilla sängyn lähellä. Että ehkä sitä kohta voi alkaa siirtää kauemmas. :)



Meillä on nukahtamisen lisäksi ongelmana se, että esikoinen haluaa kuvitella että äiti on vieressä KOKO YÖN. Eli öisin saattaa hätääntyä kun äiti onkin omassa sängyssään. Nyt alkaa ymmärtää puhetta, kun sanotaan että äitikin nukkuu yöllä omassa sängyssä jne. Myös se auttaa, kun laitan peittomytyn lapsen viereen, joten kun hän yöllä puoliunissaan haparoi äitiä, käsi osuu peittoon eikä tyhjään paikkaan, ja poika jatkaa unia.



24, kiitos vinkistä! Tuota olisi helppo kokeilla, että esikoinen pötköttelisi vanhempien sängyssä kunnes kuopus on nukahtanut. Esikoinen nimittäin ymmärtää kyllä jo sen, että pitää olla hiljaa ja rauhassa kun pikkuveli nukkuu. Eli tuskin alkaisi riehumaan enää omassa sängyssä, kun pienempi jo nukkuisi. Pitää kokeilla heti tänään! Esikoinen meillä enemmän isiä kaipaa päivisin, joten voisi olla tosi hyvä juttu jos isi pötköttelisi esikoisen kanssa sillä aikaa kun minä laittaisin kuopuksen nukkumaan. Voi kun toimisi, olisi ihanaa. Samalla mies saisi vähän rentoutua töiden jälkeen.



28, kuulostaa niin tutun rankalta... Meillä molemmat pojat ovat olleet vauvana jostain syystä tosi huonoja nukkujia aina 8kk ikään saakka. Siinä iässä on muuttuneet kuin yhdessä yössä paremmiksi nukkujiksi. Enää on se nukahtaminen ongelma, ei niinkään itse nukkuminen yöllä. Huh. Meilläkin esikoisella meni pitkään hienosti, nukahti itse tyytyväisenä sänkyynsä lauleskellen itsekseen, mutta sitten tuli näitä isoja elämänmuutoksia kuten pikkuveli, muutto... Haluan käyttää lempeitä keinoja noissa iltaongelmissa, koska varmasti nämä muutokset rassaa lasta. En voi kuvitellakaan huudattavani lapsia yksinään. Meillä ei ole noin pahaa pompottelua kuin teillä esikoisen taholta, huh, toivottavasti se pian loppuu! Oletko kokeillut sellaista, että olet esikoisen vierellä jos hän on nätisti, mutta lähdet pois jos hän riehuu? Meillä tuo tehosi yksi ilta, ja siitä lähtien on ollut tehokas keino katkaisemaan se älytön riehuminen. Pojat nimittäin inhoavat yksinjäämistä. Toivottavasti saatte jotain helpotusta tuohon hommaan, kuulostaa niin paljon pahemmalta kuin meillä... Tuo jos mikä syö voimia ja mielenterveyttä ja rakastavaa suhdetta lapseen!



Ei kai tässä voi kuin toivoa tsemppiä meille kaikille joilla on ongelmia, ja onnitella teitä joilla menee hyvin! :)

Meillä rauhoitti nukkumaan menoa se, että iltasatu siirryttiin lukemaan olohuoneen sohvalle. Sen jälkeen hammaspesu ja ypaita päälle. Sängyssä siis vain nukutaan, ei satujaj eikä mitään muuta.



Samaan aikaan otettiin käyttön tarravihko. Tarran sai joka kerta kun illalla oli jäänyt nätisti sänkyyn odottamaan unta. Yllättäen 3v. on enemmän tarrojen perään kuin 5v. Aina kun tuli 10 tarraa täyteen sai valita 5€ lelun. Kun 3v. oli saanut jo kaksi uutta autoa, alkoi 5v. tulla kateelliseksi ja jäi kanssa tarrojen toivossa sänkyynsä. Sisarkateus on ihmeellinen asia :)



Tarroja jaettiin n. 4kk. Jotain se naksoi, mutta mielestäni kannatti. Oppivat siitä uuden rutiinin ja nyt jäävät sänkyihin ihan hienosti ilman lahjuksiakin. Siihen asti sai todella kantaa lapsia takaisin about 30 kertaa illassa.



Kaikki lapset eivät tietenkään näihin tarrasysteemeihin mene mukaan, mutta kannattaa kokeilla.

Meillä on ollut ihan samanlaista, paitsi mitään parempaa jaksoa ei ollut välissä. Parivuotiaana lapsi kyllä nukkui vähän pidempään, vaikka samanlaista taistoa se nukkumaan meno oli silloinkin.



Joskus olen ajatellut, että josko kuitenkin jokin keino on jäänyt kokeilematta tai kokeilu ei ole ollut riittävän sinnikästä. Mutta tuota 28:n kertomusta kun lukee, niin aivan sama, vaikka jotain olisikin kokeilematta, joidenkin lasten kanssa kun mikään vaan ei auta.

mutta ilmeisesti oot valmis vastaanottamaan kaikki ajatukset.



Nyt käytätte vuoroiltoja, ettei kumpikaan vanhemmista väsy liikaa. Entä jos jakaisitte vuorot niin, että isä vie lapset viikolla nukkumaan ja sinä viikonloppuna.



Tuokin on hyvä ajatus, että isä on esikoisen kanssa kun sinä nukutat kuopuksen. Siinä on vain se puolli, että lapset saattavat alkaa kilpailemaan isän suosiosta vielä kovemmin, jos kuopus huomaa, että esikoinen saa isän nukkumaan mennessä ja hänen on tyydyttävä äitiin (jota on jo nähty päivän mittaan ihan riittävästi). Eli ajattelen, että varmasti molemmat lapset kaipaavat isän huomiota yhtälailla, mutta esikoinen vain ilmaisee sen kaipauksen kovemmin.



Viikonloppuna isä sitten voisi viettää vapaailtoja, kun hän olisi jo päivällä viettänyt paljon aikaa lasten kanssa, ja siten illalla äitikin kelpaisi nukuttajaksi.



Asia ei saata olla noin yksinkertainen, mutta yritin nyt jalostaa tuotakin ajatusta eteenpäin.

Koliikkisen vauvan kanssa ei todellakaan jaksanut jutustella öisin, saati mitään valoja nousta laittamaan tai vaippaa vaihtaa, jos ei kakalle haissut. Siinä kun oli itse niin poikki, että halusi hoitaa sen syötön vain mahdollisimman helposti: rinta suuhun ja itse torkkuen vierellä.



Eipä oppineet lapset silti nukkumaan öisin.

Lapsi elää rutiineista, siinä annetaan käytännöllisiä ohjeita juuri tuohon, mitä kysyt.

Mutta tuon kirjan kirjoittaja takaa, että hänen antamillaan rutiiniohjeilla lapset nukkuvat hyvin. Miten ihmeessä hän voi sen taata, etenkin, kun hänen selityksenään on, että hänen kolme lastaan ovat noilla ohjeilla oppineet nukkumaan hyvin. Entä jos hänen lapsensa vain eivät ole erityisen huonoja nukkujia.

Ihana keskustelu tullut tästä! Kiitos hirmusti kaikille asiallisista viesteistä. Hienoa, että joillakin on antaa meille vinkkejä.

Tuo on varmasti totta, että isän kotiintulo klo 19 aiheuttaa piristyspiikin joka siirtää nukahtamista. Mulla ei kyllä ole sydäntä tehdä miehestäni viikonloppuisää ja lapsistani isättömiä arkipäiviksi, joten se ei onnistu että antaisin miehelle kotiintulokiellon iltaisin siihen asti että lapset nukkuu.

Päivärytmistämme taisin jo jotain kirjoittaa, eli normaali on. Pojat heräävät itse klo 6-7.30, pienempi nukkuu päiväunet välillä 12-15, iltatouhut aloitetaan 19.30.

Meillä ei ole täällä kuin yksi makuuhuone lapsille, joten omiin huoneisiin ei voi poikia laittaa.

Ei kai tässä voi kuin toivoa tsemppiä meille kaikille joilla on ongelmia, ja onnitella teitä joilla menee hyvin! :)

Jos nimittäin tuo valvominen / nukuttaminen vie hermot, esikosielle voisi testata lahjontaa. Ei ole kiva tapella illasta iltaan. Ja sitä alkaa pikkuhiljaa itsekin kammota nukuttamishetkiä, kierre on valmis.

Meillä kolmivuotias oppi nukahtaan illalla rauhassa ja nätisti juuri lahjonnalla. Ruudukkoon sai tarroja aina kun oli nukahtanut nätisti. Aluksi tuo nätisti nukahtaminen tarkoitti sitä, että vanhemmat joutui palauttaan max. kaksi-kolme kertaa takaisin huoneeseen. Ekat viisitoista tarraa kerättiin sillä systeemillä. Niiden jälkeen sai pienen palkinnon (kirjan). Seuraavat 30 tarraa kerättiin niin, että kertaakaan ei saanut kädyä sängystä pois, ja uskokaa tai älkää, aikaa meni ehkä n. 50 iltaa. Eli oppi melkein kertaheitosta sen. Joka ilta kerrattiin säännöt ja puhuttiin läpi tämä systeemi. Muistuteltiin mieleen, miten tarran saa tai ei saa.

Meidän eskoinen oli huono nukahtamaan, huono nukkuja. Kuusivuotiaaksi asti kävi vähintään kerran yössä huoneessaamme jollain asialla. Mutta tuon tarrakampanjan jälkeen hänet sai aina palautettua takaisin omaan sänkyynsä. Huonompia kausia varten meillä on ollut sängyn alla patja, jonka on voinut vetää esiin ja lapsi on pötkähtänyt vanhempien huoneen lattialle. Väliin häntä ei ole voinut ottaa, sillä sitten mieheni ei saisi nukuttua ollenkaan. Hän on kroonisesti sairas ja tarvitsee tilansa, että ei satu ja saa unen.

Minusta sillä, missä kukanenkin nukkuu ei ole mitään merkitystä. Pääasia on, että nukkuu. Että lapset menee kohtuu helposti illalla nukkumaan. Että vanhemmille jää oma pieni hetki aikaa.

Kiitän onnitteluista, sillä meillä on ollut omat pahatkin vaikeutemme näissä nukkumisasioissa. Nyt kun meillä on 7v ja 4v lapset, iloitsen edelleenkin jokaisesta täydestä yöstä jonka saan. Vuoden verran näitä on ollut. Ei tietenkään joka yö, esim. viime yönä kuopus kävi mutkan luonamme, mutta rauhoittui takaisin omaan sänkyynsä. Lattiallekin olisi saanut tulla, mikäli olisi ollut hätä.

Voisiko noita teidän iltatouhuja aloittaa sitten vielä puoli tuntia myöhemmin? Ja esikoisellekin levähdyshetki päivällä. Tyyliin:"Pötköttelet puoli tuntia, ei saa nukahtaa." Meidän esikoinen nukku muuten tuolla metodilla vielä nelivuotiaanakin päiväunet. Itsekin pötköttelin vieressä, mikäli pienemmän päiväunet sattu samaan saumaan. Kun oli viisi minuuttia puolesta tunnista jäljellä, sanoin yleensä, että viiden minsan päästä saa nousat, niin eiköhän lapsi just silloin nukahtanut. :D Ja sain itse kahvitella kolmisen varttia ihan rauhassa. Ihanaa aikaa oli sekin :)

Vanhempi on nyt 7v ja homma meni niin, että siinä vaiheessa, kun alkoi nukkua vain kahdet unet päivässä ajautui uomiinsa... siitä asti ollaan menty nukkumaan 20-21 aikaan. No, uutena vuotena saa valvoa. Toinen on 2v. Päivärytmi on selvä: herää n. 7 aikoihin, nukkuu päiväunet puolilta päivin ja mennään nukkumaan 20. Lapset nukkuu samassa huoneessa. Käytännössä iltatoimet menee niin, että syödään iltapala, käydään pesulla, laitetaan yökkärit, vien lapset sänkyyn ja luen kirjan. Siinä se. En päästä lähtemään sängystä mihinkään.

siirtämään samanlaiseksi kuin muidenkin rytmi...eli esim. meilläkin kun kolmas syntyi, niin 2 vanhempaa menivät arkena n. 20.30-21 nukkumaan. Sit vaan pikkuhiljaa järjestelin vauvan päiväunet ja ruokailut niin, että hänkin pikkuhiljaa alkoi mennä samoihin aikoihin yöunille. Tietysti pieni vauva söi vielä öisin tissiä, mutta kuitenkin tein selväksi sen mikä on yöaikaa ja mikä taas päivä. Eli esim. 21- 07 en koskaan laittanut kirkkaita valoja, vaikka oisinkin joutunut vaihtaan vaippaa tms. Niin tuo pikkuhiljaa oppi saman rytmin kuin sisarensa...n. 10 kk iässä kun imetys loppui, niin rytmi oli olemassa ja nyt 11/2 vuotiaana nukkuu ihan nätisti n. klo20.30 itsekseen omaan sänkyynsä.

Siis että minkä koet haasteeksi?

sillä meillä vanhemmilla on säännöllinen päivärytmi..



Vauvasta alkaen iltatoimet aloitettiin ajoissa, about kuuden jälkeen. Iltapesu, puuro, valot himmennetään ja taloon hiljaisuus. Vauvalle soitettiin jossain vaiheessa rauhallista musiikkia mutta se jäi jossain vaiheessa pois. Nyt 4v pojalle luetaan joka ilta, jonka jälkeen pitää pysyä sängyssä. Eli nukahtaa 8-9 välissä. Ja tähän asti ollaan vahdittu viereisssä tai samassa huoneessa että on turvallista pienen mennä nukkumaan, nyt ei tarvitse enää olla vahtimassa ja saattaa katsella vielä kirjaa ennen nukahtamistaan.



Se vaatii kaiketi säännöllisyyttä ja sitä että on oikeasti väsynyt uniaikaan, eli on tottunut menemään nukkumaan aina samaan aikaan.



Siihen en osaa sanoa miten useamman lapsen kanssa:) se tulee meillä vielä nähtäväksi.

itselläni on kaksi lasta 5v ja 2v ja heidät laitan nukkumaan silleen että hampaitten harjuun ja pissin jälkeen vien sänkyyn ja laitan heille unimusiikkia soimaan tai jonkun sadun kasetilta tai cd:ltä. Ehkä pari kertaa sen jälkeen äitiä huutavat,mutta nukahtavat kuitenkin aina viimeistään yhdekseltä. Nukkumaan laitan 19.45-20.00. Yleensä saattaa toinen nukkua jo 8.30. Joskus harvoin jopa kahdeksalta. Satuja kyllä luen mutta vain päivällä. Näin jää itsellenikin aikaa tehdä illalla omia juttuja. Miedän lapset ovat kyllä kehdeksan aikaan jo väsyneitä. Etenkin tuo 5v joka ei nuku päikkäreitä

Yksi aika lailla paras apu minulle on ollut se, että vain hyväksyy sen, ettei kaikki lapset oo niin säännöllisiä rytmeiltään eikä hyväunisia helposti nukahtavia.



Jos tykkäät lukemisesta, niin jotain ideoita voit saada esim. kirjoista



Outi Saarenpää-Heikkilä: Miksi lapseni ei nuku?

Siobhan Sterling: Vauvan uni.



Mutta ehkä mulle ainakin on ollut enemmän hyötyä sellaisista yleiskirjoista, kuten



Liisa Keltikangas-Järvinen: Temperamentti

Ja nyt en muista kirjoittajia, mutta kirjan nimi on Tunnemuksu.



Mutta eihän teillä taas saata kuitenkaan olla kyse lapsen luonteesta, vaan noista jo jonkun mainitsemista rytmeistä tai liikunnan ja ulkoilun määrästä.

menneet lapaset sänkyyn 20-21 välillä. ovat samassa huoneessa ja nyt ikää on jo 6.v ja 9.v Nuoremman ollessa vauva rytmitin unet niin että yö unet alkoi n. klo 21-22. Esikoiselle luin sadun klo 20-> jolloin mies oli vauvan kanssa. Tämän jälkeen syötin vauvan ja laitoin samaan huoneeseen nukkumaan.

Nyt muksut menee samaan aikaan sänkyyn molemmat, luen sadun jonka jälkeen tulee hiljaisuus. jos ei nukahda heti saa lukea kirjaa omassa sängyssä, häiritsemättä toista.

esim sinun 5v, kun ei nuku päiväunia

minulla on 4v ja menee nukkumaan vasta klo 23

on kotihoidossa ja ei ole nukkunut päiväunia yli kahteen vuoteen

mutta hän ei nuku kuin klo 9 aamulla

eli vain 10 tuntia, mielestyäni on ihan liian vähän, mutta en sa illalla aikasempaan nukkumaan,

olen monesti yrittänyt, lopputulos on ollut aina se et pari tuntii menee ja nukahtaa sit klo 23

mitä mä teen ?

aaamullakaan ei nuku vaan herää ihan itekseen klo 9

että alkaa vain vähitellen laittamaan vauvan samaan rytmiin nukkumaan kuin isommatkin. Niin kovasti toivon, että se kävisi noin vain, jos vielä saadaan lisää lapsia joskus.



Vaan kyllä väkisin tulee mieleen noiden isompien vauva-ajat, kun se nukkumaan laittaminen oli yhtä loputonta huutoa vain ja heräämistä vartti nukahtamisen jälkeen ja taas hyssyttelyä kaks tuntia.

Kyllä meillä mielestäni on nuo samat rutiinit käytössä kuin suurimmalla osalla teistä vastanneista. Tosin meillä mies tulee töistä vaista seitsämän pintaan, joten ihan ehdottomasti annan lasten leikkiä isänsä kanssa ennenkuin aloitetaan iltapalat ja siitä eteenpäin. Lapset ovat mielestäni väsyneitä iltaisin, 3v ei nuku enää päiväunia juurikaan ja pienempi nukkuu vain 1-2h päiväunia. 19.30-20 lapset syövät iltapalan, pestään hampaat ja laitetaan yöpuvut. Viemme yleensä lapset sänkyyn yhdessä mieheni kanssa siinä klo 20-20.30. Mies lukee kirjaa toiselle lapselle ja minä toiselle. Molemmat saavat juoda vielä maitoa kun sylitellään. Mies laulaa pari laulua. Sitten lapset sänkyyn. Tähän asti on ihan siistiä ja kivaa.



Mutta sitten. Jos sieltä huoneesta tulee aikuiset pois, esikoinen juoksee tsiljoona kertaa perään ja itkee. Ja aina on pissi- tai kakkahätä vielä monta kertaa, ja joka kerta lapsi tekeekin jotain pottaan. Pienempi ei tietenkään nukahda pinnasänkyynsä kun isompi liikkuu ja huutaa. Hiljaista lastenhuoneessa on vain silloin, kun toinen vanhemmista istuu siellä tunnin-pari. Lapset saattavat maata ihan rauhassa ja hiljaa sängyissään, mutta eivät vain nukahda! Isompi käy välissä potalla sängyn vieressä. Tai sitten kokeilevat kaikenlaisia temppuja, kiljumiskilpailuista lakanoiden kiskomiseen ja sängyllä hyppimiseen kunnes lyövät päänsä ja itkevät jne. Tuon saa kyllä nykyään loppumaan nopeasti, joten on meillä jotain edistystä tapahtunut. Mutta jos sieltä huoneesta tullaan pois ja ihmeen kaupalla esikoinen pysyy siellä, saattaa kohta olla molempien sängyistä kaikki irtoava lattialla mytyssä ja ties mitä.



Eli käytännössä lapset nukahtavat välillä 21-23, kun äiti tai isä istuu siellä huoneessa mitään virikettä antamatta. Ja aamulla pojat heräävät klo 6-7.30 riippumatta siitä, mihin aikaan ovat nukahtaneet.



Minulle tuo on rankkaa!!! Pojat ovat kotihoidossa. Valitanko turhasta?

Meillä on ihan suosiolla istuttu huoneessa vielä tuon ikäisten kanssa odottamassa nukahtamista. Himmeän valon vieressä on voinut vaikka itse lukea.



Sinulla lapset taitavat olla aika vähäunisia, ellei iltaongelmat johdu isomman kohdalla yliväsymisestä. Oma 3v lopetti päiväunet, ja nukkui silloin yössä 10-11 tuntia yössä.