Miten lapsi opetetaan nukahtamaan ajoissa iltaisin?

Onhan taas täydellisillä av- mammoilla taas hyviä vastauksia :) Huvittavaa että yhden lapsen äidit jakavat ohjeitaan tietämättä todellisuudesta hölkäsen pöläystä.



Meillä lapset 3 ja 4 v ja nukkumaan meno ollut jo vuosia yhtä tuskaa. Villitsevät toinen toisiaan ja keksivät kaikenmoista hassua juuri nukumaan mennessä. Joskus istuttiin lastenhuoneessa tuo tunti. Nykyisin huudellaan alakerrasta, että olkaas hiljaa. Nukahtaminen kestää 10min -1½h. Olen lohduttautunut sillä, että kouluiässä taatusti nukkuvat niin, että saa aamuisin repiä sängystä kouluun :) Kaikella on aikansa ja paikkansa.

tuttava perheessä rytmi on seuraava:



mennään nukkumaan klo 24-3 välillä

herätään 10-12 päivällä

päiväunet ovat joskus illalla 16-20 välillä



onko teillä rytmi saman suuntainen?



jos on niin silloin tarvitsette apua myös rytmin oikeaksi siirtämisessä.

Apuja saatte varmasti neuvolan kautta, kun rohkeasti otatte siellä ongelman esille



Noin pienten rytmityksestä vastaavat vanhemmat. Joten syytä ei voi laittaa lapsen oman rytmin erilaisuudelle yläaste ikäisillä vasta voi ottaa vastuuta omasta rytmistä. Ei aikaisemmin.



Tutkimuksetkin osoittavat että terverytmi pitäisi olla alla olevan kaltainen. yllä oleva rytmi aiheuttaa kaikenlaista muuta kehitys, käytös yms häiriöitä isompana.



herätys 6-8 välillä

päiväunet 12-15 välillä

nukkumaan 1930-21 välillä



tsmeppiä rytmin muutokseenne

eli siis luulen, ettei meidän unitaipumuksia saa siirrettyä teille vaikka kuinka toivoisin. Meidän lapset nukkuvat 20-08 (ikää 4v ja 7v) ja vauva 4 kk on hyvää vauhtia menossa samaan rytmiin. Mutta tiedän ja tideostan hyvin, että lapseni vaativat paljon unta.

Mutta siis kerron vain yhden asian, josta ei ehkä ole kuitenkaan apua. Meillä on isä myös paljon myöhään töissä. Olemme sopineet keskenämme, että emme kotiudu 19.30-20.15 välisenä aikana (tai tarkistamme siis tekstiviestillä) sillä lapset haluavat tietysti aloittaa toisen vanhemman kanssa kaiken alusta ja nukuttaminen pitkittyy. Näin se ainakin meillä on ihan joka kerran. Yksi ongelma voi siis olla tuo miehesi kotiin tulo? Ratkaisua en osaa sanoa.

äidillä ja isällä vuoroillat = joka toinen ilta toinen saa omaa aikaa, ja ollaan sovittu, että vaikka mitä tapahtuisi, niin vapaallaolija ei mene väliin



nukutusvuorossa olija hoitaa hampaiden pesun, jonka jälkeen kumpikin lapsi saa valita kirjan. Sen jälkeen lapset peitellään sänkyihin, lauletaan ja jutellaan hetki. Jäävät omaan huoneeseensa nukkumaan, aikuinen menee viereiseen huoneeseen tekemään omia juttujaan, katsomaan tv:tä, laittamaan pyykkiä tms.



Näin ei ole ollut aina. Aluksi oli ihan hillitöntä juoksua, kumpikaan ei pysynyt sängyssään. Pääsimme tähän tulokseen niin, että ensin nukutusvuorossa oleva istui lastenhuoneessa, ja tuolia siirrettiin joka ilta aina vähän kauemmaksi. Jos lapset tuli pois sängystä, heidät palautettiin takasin sänkyyn hyvin pienin reaktioin. Tärkeintä oli tämä johdonmukaisuus. Tämä ns. totutteluvaihe kesti kauan, useita viikkoja. Mutta nyt toimii! Meillä lapset nyt 4 ja 5, mutta näin on menty jo monta vuotta.

Nukahtaa illalla tasan klo 19. Herää joskus 6 jälkeen aamulla. Puolilta päivin nukkuu muutaman tunnin päikkärit.



Vanhemmalla pojalla oli tuossa 3v joku ihmeen vaihe, joilloin saattoi kukkua klo

23. Se vaihe meni onneksi itsestään ohi.

Yleensä hän nukahtaa 20.30- 21.15. Ei nuku päikkäreitä. Ja herää 6.30 hoitoaamuna.

Meillä tuntuu olevan se, että jos menee liian myöhään nukkumaan, niin sitten se menee tuollaiseksi juoksemiseksi ja pelleilyksi. Lapset selkeästi yliväsyneitä.



Mä luulen, että tuo isän kotiintuloaika haittaa tuota nukkumisrumbaa. Lapset saavat uutta energiaa siinä vaiheessa kun pitäisi jo alkaa rauhoittumaan.

tuttava perheessä rytmi on seuraava:

mennään nukkumaan klo 24-3 välillä

herätään 10-12 päivällä

päiväunet ovat joskus illalla 16-20 välillä

onko teillä rytmi saman suuntainen?

jos on niin silloin tarvitsette apua myös rytmin oikeaksi siirtämisessä.

Apuja saatte varmasti neuvolan kautta, kun rohkeasti otatte siellä ongelman esille

Noin pienten rytmityksestä vastaavat vanhemmat. Joten syytä ei voi laittaa lapsen oman rytmin erilaisuudelle yläaste ikäisillä vasta voi ottaa vastuuta omasta rytmistä. Ei aikaisemmin.

Tutkimuksetkin osoittavat että terverytmi pitäisi olla alla olevan kaltainen. yllä oleva rytmi aiheuttaa kaikenlaista muuta kehitys, käytös yms häiriöitä isompana.

herätys 6-8 välillä

päiväunet 12-15 välillä

nukkumaan 1930-21 välillä

tsmeppiä rytmin muutokseenne

ne tutkimukset, joihin viittaat? kiitti :)

Meillä ainakin helpompaa, kun kuopus nukkuu vielä vanhempien huoneessa.

Mutta minä luulen, että ap:n kaltaisten lasten kanssa sitä tuolia ei pääse siirtämään milliäkään kauemmas, kun kaikki aika menee vain lasten sängyssä pitelemiseen. Eli jotkut lapset todella jaksavat tulla sieltä sängystä pois aivan tauotta viikosta toiseen, eikä aikuinen ehdi edes laskea takamusta tuolille.



Tuotä on joskus käytetty meilläkin, että kotiin ei saa tulla silloin, kun lapset on juuri menneet sänkyyn. Sillä jos isä tulee silloin kotiii, niin kaikki alkaa alusta.



Teillä tulee myös mieleen tuosta se, että koska isä tulee noin myöhään kotiin ja lapset ei oo nähneet isää koko päivänä ? niin lapsilla on varmasti myös kova isä-ikävä, eivätkä siksi malta rauhoittua nukkumaan. Eli vaikka isä jo leikkii lasten kanssa illalla, niin kannattaa kokeilla sitäkin, että isä myös laittaa lapset nukkumaan, kertoo iltasadut ja jää lasten kanssa makkariin.



Isästä voi tuntua raskaalta työpäivän jälkeen tehdä vielä kaikki lasten iltatoimet, mutta kyllä lapset tarvitsevat isää, eikä tuossa jää kuin pari tuntia lapsi-isä-aikaa, eikä se ole liikaa vaadittu. Toki äiti voi laittaa sen iltapalan valmiiksi ja auttaa iltatoimissa laittamalla hammastahnat ja yöpöt ja muut valmiiksi, niin isältä homma käy sitten helposti.



Voisin kuvitella, että lapsia rauhoittaa tieto, että sen lyhyen ajan minkä isä on kotona hän on kokonaan heidän käytettävissään. Ja meillä on auttanut sekin, että aikuinenkin käy lasten kanssa köllöttelemään ja rentoutuu mahdollisimman hyvin. Näin lapsille tuntuu jäävän sellainen tunne, että aikuinen on heidän kanssaan koko yön. Todelllisuudessa minä kuitenkin nousen ylös, kun lapset on nukahtaneet.

Esikoinen on ollut vauvasta lähtien huono nukahtamaan. Kaikki kikat mitä täälläkin on neuvottu on kyllä kokeiltu. Välillä menee paremmin, kunnes tulee taas taantumaa, ja nukahtamisesta vaikeaa. Tällä hetkellä ollaan taas siinä tilanteessa, että toinen vanhemmista pötkötteleen makuuhuoneen lattialla niin kauan että esikko nukahtaa. Välillä on ollut niinkin, että tyttö nukahtaa ihan ilman mitään kikkoja.



Meillä on kaksi lasta. Molemmat nukkuvat samassa huoneessa. Nuoremman nukahtamisessa ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Neiti vaan nukahtaa omia aikojaan, ilman mitään temppuilua. Näin on ollut aina ( tyttö on nyt 3 vuotta ).



Meillä on säännölliset iltarutiinit. Nukkumaankin mennään suunnilleen samaan aikaan joka päivä. Esikoinen on aamu-uminen ja kuopus iltauninen. Se on vaan hyväksyttävä, että kaikki eivät ole yhtä hyviä nukahtamaan. Kyllähän tuo nukuttaminen välillä rassaa. Minusta tuntuu aivan ihmeellisestä että siskokset voivat olla niin erilaisia.



Se jolla on helposti nukahtava lapsi ei voi ymmärtää millaista elämä huonosti nukahtavan kanssa on. Ja toisaalta ei huonosti nukkuvan vanhempikaan voi ymmärtää sitä, ettei siihen nukuttamiseen välttämättä tarvitse opetusta tai muita kikkoja. Lapsi vaan nukahtaa joka päivä suunnilleen samaan aikaan ihan omia aikojaan. Ja vielä kaiken lisäksi tulee sanomaa, että häntä väsyttää nyt, hän haluaa nukkumaan, jos väsy tulee tavallista aikaisemmin. Joten vanhempien taitoja ei kannata kritisoida. Asia ei välttämättä ole niistä taidoista kiinni.

Vanhin 6-v, keskimmäinen 4,5 ja nuorin 8kk. Ovat aina menneet nukkumaan klo 20 maissa illalla. aamulla heräävät klo 6.30-7.30. Joskus harvoin nukkuvat klo 8 asti. Päiväunia nukkuu vaan vauva. yleensä nukkumaan meno on helppoa ja nukahtavat iltarutiinien jälkeen itse sänkyynsä. Kaksi isointa nukkuvat samassa huoneessa ja vauva omassaan. Noiden kahden vanhemman kanssa oli tuollainen samanlainen vaihe, jota ap kuvaa kun olivat 3,5 ja 2 vuotiaita. meillä asian ratkaisi se, että esikoinen laitettiin meidän sänkyyn odottamaan unta kunnes kuopus oli nukahtanut. (omia huoneita ei tuoloin ollut lapsille). Nukahtaminen tapahtui paljon nopeammin, kun eivät villinneet toisiaan samassa huoneessa. Kannattaa kokeilla eri huoneisiin laittamista, jos se vaikka auttaisi.

silloin kun heitä väsyttää. Ja jotkut sitten laittavat hanttiin, vaikka heitä olisi mihin aikaan viemässä nukkumaan.



Vastauksissa pistää silmään, että moni neuvojaa käyttää sanoja, että lapsi menee nukkumaan klo sejase. Mitähän tuolla tarkoitetaan. Meillä kun myös on niin, että toinen on sellainen vastahankainen nukkumaan mennessä, ja lapsi ei todellakaan mene nukkumaan, vaan ekat kolme vuotta kannettiin sänkyyn, koska lapsi itse juoksi täyttä vauhtia vastakkaiseen suuntaan, jos joku puhui nukkumisesta.



Sama lapsi ei myöskään ole nukahtanut tuosta noin vain kuin muutaman kerran elämässään, ja joka kerran oon välittömästi mitannut kuumeen, ja kuumetta on aina ollut. Eli meillä sellainen että nukahtaa silloin kun on väsynyt tarkoittaa sitä että lapsi on sairas. Terveenä ei ole ikinä nukahtanut mihinkään itsekseen ja odottamatta ilman houkuttelua ja pakottamista. Ei yhden yhtäkään kertaa.



Lapset siis ovat tuossa nukahtamiseherkkyydessä hyvin erilaisia. Ja tuo nukahtamisen kanssa taistelu joka ikinen ilta syö voimia ja mielenterveyttä.



Joten tsemppiä ap:lle. Mitään kikkoja en osaa antaa. Mutta aina kannattaa jotain kokeilla, sillä jossain voi olla se juttu, mikä auttaa juuri teillä. Perheneuvolastakin kannattaa kysyä, jos sieltä saisi tapaamisajan, niin sieltä voi saada apua tuohon, että löytäisitte ne juuri teillä toimivat jutut.

Meillä jos jompikumpi vanhemmista on illalla jossakin ja kotiutuu lapsen iltarutiinen aikaan niin lapsi selkeästi virkistyy eikä malta mennä nukkumaan vaikka juuri olisi illut jo täysin valmis unille. Molemmat jos ollaan ilta kotona tai yksinkin mutta niin että toinen tulee vasta ku lapsi nukkuuu niin ei ongelmia.

Tuttavaperheellä myös samanlaisia ongelmia kuin teillä, niillä auttoi kun siirsivät eri huoneisiin.

Tsemppiä! =)

esikoinen oppi nukahtamaan itsekseen 3-vuotiaana. Aiemmin häntä sai kannella sänkyyn itkun kanssa sen miljoona kertaa illassa. Kuopus nukahtaa nykyisin (1,5 v) helposti, mutta vaatii äidin tai iskän viereensä nukahtamisen hetkellä.



Lapset ovat kotihoidossa enkä edes kuvittele laittavani heitä nukkumaan klo 20, koska tämä tarkoittaa että he heräisivät jo n. klo 5.30. Nukkumaan mennään siis klo 21-21.30 ja herätään (itsestään) 6.30-7. Enempää eivät nuku, on kokeiltu pitkiäkin aikoja aiempaa nukuttamisaikaa. Pienempi nukkuu päikkärit.



Ongelmallista oli esikoisen nukuttaminen silloin kun hän oli päivähoidossa jossa nukuttiin yli 2 t päikkärit. Vaikka säännöllisesti laitoimme lapsen nukkumaan klo 20.30 ja hän jäi itsekseen makaamaan hiljaiseen ja hämärään huoneeseen niin uni tuli usein vasta tuntien päästä. Silloin poika olikin sitten aamulla tosi väsynyt kun piti herätä 7 t yöunien jälkeen. Tällöin siis luonnollisesti taas väsytti kamalasti silloin päiväuniaikaan. Kamala kierre.

meiltä löytyy melkein 4-v. ja sitten 5-viikkoinen, ja tuo vanhempi aiheuttaa harmaita hiuksia (onneksi kaupoista löytyy hiusvärejä joilla ne saa piiloon...).



ekan vuoden hänen kanssaan sai tehdä ihan mitä lystäsi, hän vain ei nukkunut yöllä. ensin huusi 6kk koliikkia joka yö klo 23-07. sitten tuli hampaat ja alkoi liikkumaan ja molemmat vaikutti myös nukkumiseen, eli ei nukuttu yöllä kuin joitakin ihan satunnaisia öitä. siitä huolimatta, että meilläkin oli tuon koliikin loputtua ne normaalit lapsiperheen iltarutiinit, iltapala, pesut, iltasatu/unilaulut, ja nukkumaan mentiin joka ilta viimeistään 19.30. päiväunia tyttö ei tuossa vaiheessa nukkunut enää kuin yhdet noin puolenpäivän maissa, jätti ihan oma-aloitteisesti toiset päiväunet pois. kokeiltiin unikoulua, tassuhoitoa, iltahuudatusta (siis sitä että saa/joutuu huutamaan tietyn aikaa ennen kuin siihen reagoidaan, mitä en kyllä itse ole ikinä tajunnut mutta olihan se kokeiltava), vieressä/perhepedissä nukuttamista, omassa sängyssä nukkumista, ensikodilla unikoulujaksoa, rauhoittavaa ilta-/unimusiikkia ja ties vaikka mitä - ilman mitään tuloksia. tyttö ei varsinaisesti kapinoinut nukkumaanmenoa vastaan, mutta ei vaan nukkunut.



sitten vuoden verran hän nukkuikin jo kuin unelma - joka ilta viimeistään klo 20 oli unessa, nukahti jopa kyläreissuilla siihen aikaan vaikka lattialle maton päälle jos ei huomattu siihen mennessä viedä sänkyyn. eikä heräillyt kun sitten vasta aamulla, ja me jo kiitettiin luojaa siitä että tämän kanssa lopui yötaiteilut. hevon v***t.



viime kesänä tyttö muutti takaisin perhepetiin, ku omassa huoneessa alkoi pörrätä kaiken maailman mörköjä sun muita. edelleen on samat rutiinit, iltapala, pesut, satu/laulut ja nukkumaan klo 20-20.30. harvemmin tyttö kuitenkaan nukkuu ennen klo 22:a - koko illan leikkii sängyssään, huutelee isiä/äitiä viereen (ja jos menee, tyttö vain leikkii, pelleilee ja tekee kiusaa tyyliin alkaa hyppiä pitkin sänkyä, ja sitten tulee huuto kun lähtee pois), on nälkä, jano, pissahätä, peitto huonosti, tyyny huonosti ja milloinmitäkin. ja tosiaan kyse on siis ihan puhtaasta pompottamisesta ettei tarvitsisi nukkua, tyttö nimittäin repii itse esim. tyynyliinan tai pussilakanan pois ja sitten huutaa että tyyny/peitto on huonosti, tai on nälkä vaikka on puoli tuntia sitten syönyt iltapalan, sanonut että maha on täynnä ja on muistutettu, että nyt ei sitten tule ruokaa ennen aamua, tai jano mutta kun lähdetään juomaan, tyttö alkaa ruinata jotakin muuta tai haluaakin katsoa elokuvaa, maalata tms. joka ilta päätyy siihen, että jommalla kummalla meistä menee hermot, tai sitten molemmilla, ja tulee korotettua ääntä tytölle, jolloin tyttö itkee ja parkuu (samoin minä, kun harmittaa ettei mikään muu tunnu toimivan tytön kanssa kuin tämä), ja nukahtaa lopulta itkuunsa.



siihen päälle on nyt sitten vielä tullut tämä vauva, joka ei varsinaisesti ole huono nukkumaan, mutta on huono nukahtamaan (hänkin). eli iltaisin me täällä hyssytellään tätä vauvaa, ja kun se nukahtaa, isosisko alottaa mekkalan, vauva herää, ja niin edelleen ja niin edelleen. neuvolasta on pyydetty apua ja neuvoja, sieltä on vain käsketty pysymään rauhallisena ja selittämään tytölle, että pitää olla hiljaa ja nätisti kun muuten vauva herää. ihan kuin sitä ei olisi itsekin keksitty kokeilla, ja kokeiltukin, tuloksetta... plaah. joskus tekisi mieli vaan antaa olla ja antaa molempien olla hereillä niin paljon kun lystäävät. tosin tyttö ei taitaisi sitten nukkua ollenkaan ikinä.

Ei suinkaan tuo tilanne, vaan se että emme ole ainoita nukahtamisongelmamme kanssa. Meillä on ihan samanlaista.

viime kesänä tyttö muutti takaisin perhepetiin, ku omassa huoneessa alkoi pörrätä kaiken maailman mörköjä sun muita. edelleen on samat rutiinit, iltapala, pesut, satu/laulut ja nukkumaan klo 20-20.30. harvemmin tyttö kuitenkaan nukkuu ennen klo 22:a - koko illan leikkii sängyssään, huutelee isiä/äitiä viereen (ja jos menee, tyttö vain leikkii, pelleilee ja tekee kiusaa tyyliin alkaa hyppiä pitkin sänkyä, ja sitten tulee huuto kun lähtee pois), on nälkä, jano, pissahätä, peitto huonosti, tyyny huonosti ja milloinmitäkin. ja tosiaan kyse on siis ihan puhtaasta pompottamisesta ettei tarvitsisi nukkua, tyttö nimittäin repii itse esim. tyynyliinan tai pussilakanan pois ja sitten huutaa että tyyny/peitto on huonosti, tai on nälkä vaikka on puoli tuntia sitten syönyt iltapalan, sanonut että maha on täynnä ja on muistutettu, että nyt ei sitten tule ruokaa ennen aamua, tai jano mutta kun lähdetään juomaan, tyttö alkaa ruinata jotakin muuta tai haluaakin katsoa elokuvaa, maalata tms. joka ilta päätyy siihen, että jommalla kummalla meistä menee hermot, tai sitten molemmilla, ja tulee korotettua ääntä tytölle, jolloin tyttö itkee ja parkuu (samoin minä, kun harmittaa ettei mikään muu tunnu toimivan tytön kanssa kuin tämä), ja nukahtaa lopulta itkuunsa.

mutta jospa jättäisitte sen iltamaidon pois. Eli iltapala, pesut ja satu. Sen jälkeen nukutaan, ei tehdä mitään muuta. Jos lapsilla oikeasti tulee usein iltaisin pissahätä niin eikös kannattaisi se viimeisin maito jättää pois. Hampaidenkin kannalta se olisi parempi että hammaspesun jälkeen ei enää laiteta mitään suuhun.



Muuten en kyllä osaa neuvoa, rutiineja kannatan minäkin niinkuin muutkin vastaajat. Samoin johdonmukaisuutta ja tiukkuutta. Siis että molemmat vanhemmat noudattavat yhtä tiukkaa linjaa siitä, että sängystä ei nousta eikä asiasta voi neuvotella. Jos lapsi huutaa ja tulee sängystä pois, hänet kannetaan sinne takaisin joka kerta, ei anneta periksi eikä aleta juttelemaan lapselle.