Lue keskustelun säännöt.
Todella todella paha mieli
14.05.2009 |
olemme asuneet avomieheni kanssa yhdessä 8kk ja edelleen en ota selvää pitääkö hän kahdesta lapsestani. Tänään tuli kommentti ihan yllättäen "noi haastaa riitaa niin paljon että taitaa olla geeneissä vikaa" raivoistuin niin paljon että kävelin pois ja mietin muuttamista pois koko helvetin kaupungista!! Pahin loukkaus ikinä!!!! Mitä olette mieltä? Tuntuu ettei ota selvää pitääkö vai ei, ei kai voi vaatiakaan mutta tuo on minusta todella sen kuuloista että lapset raivostuttaa ja kaikkea mahdollista. Lapset ovat tavallisia lapsia, meillä ei riehuta eikä riidellä, välillä kinaa tulee, harvoin, leikkivät paljon ja ovat iloisia, eloisia lapsia täynnä elämää ja sen tahdon säilyttää enkä tukehduttaa heitä hiljaisuuteen. Mitä teen :( en voi puhua tästä kellekään :(
Kommentit (31)
muuta kuin omat lähimmät vuosien ajalta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minkä ikäsiä lapsesi ovat?
Oletko liian kiinni lapsissasi? Elätkö lastesi kautta/puolesta?
Varmaan vaikea tilanne sinulla
Mun mielestä sun kannattaa vaan jutella asiasta. Ja sanoa että sua loukkaa miehen jutut!
Itse sanoisin näin että ehkä teillä on vähän erilainen huumorintaju?
Jos mies ajattelee että ne kun on sisarrukset ja kumpikin hassu, niin sukuvika?
Meilläkin puhutaan noin.. Paikkakunnat eri paikoista?
Yksin ei koskaan kannata jäädä miettimään mitä se KUMPPANI tarkoitti, kun se ei tarkoita että yhdessä mietitään asioita.
Jos et VOI puhua asiasta edes miehelle; niin ei susta ole parisuhteeseen!
olemme kotoisin Suomen eri kolkilta. Onko tuo sitten jotain murretta? Sanoin miehelle ja mökötin koko illan, en oikein ymmärrä itsekään miten olen näin loukkaantunut ja leijonaemo :( hän sanoi että olen liian herkkä, eikä enää sano sellaisia, eikä sano enää yhtään mitään. Se näköjään pitää paikkansa.
Itketti yöllä eikä tullut uni.. tuntuu että tässäkö minun sydän särkyy, yhtä miestä olen aikaisemmin uskaltanut rakastaa, hän on toinen. Olen todella kiintynyt häneen ja kaikkeen täällä Rovaniemellä, luontoon, kotiin, ihmisiin, erilaiseen kultturiin. Jos tämä ei toimikaan niin olen kyllä todella rikki..
Millaisia vaikeuksia muilla on ollut uusperhen alussa?
Täytyy sanoa että meikäläisen kanssa pissisit varmaan housuusi.
Kun meillä otetaan yhteen niin sitten otetaan yhteen niin että seinät heiluu.
Jos olisin loukkaantunut tollaisesta kommentista olisin huutanut suoraa huutoa puolituntia ja tehnyt selväksi mikä on mikä ja kuka on kuka. Mä nyt olenkin tällainen papaatti. Lyhyt sytytyslanka.
Ehkä olen temperamenttinen ja sähäkkä, mutta ainakin tunteet puretaan ulos niin hyvässä kuin pahassakin eikä jäädä tyynyyn itkemään. Ei ole tervettä padota tunteitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt ryskäsette takasin etelään. Joku sanoi hyvin, että ei kukaan muu kuin oma vanhempi voi sun lapsiasi rakastaa ehdoitta. Miksi pilaat kaiken pelleilylläsi. Kyllä mun mies ja lasteni isä välillä sanoo, että geeneissä menee esim kiukuttelu, mikä on vieläpä totta. Ja mieheni ei tarkoita omaa sukuhaaraansa. Relax, jos et halua riuhtoa ees taas, nyt sun lapset on tyytyväisiä, olisit sinäkin.
Ja totta kai jokainen äiti puolustaa lapsiaan leijonan lailla, jos tuntuu että lapsia kohdellaa huonosti.
Tärkeintä on miten mies puhuu lapsille ja kohtelee heitä. Jokainen saattaa vihapäissään ja väsyksissä sanoa asioita joita ei tarkoita.
Meillä on uusperheyttä takana nyt 8 vuotta ja jos alussa olisin tiennyt, mitä kaikkea tämä tuo tulleessaan, en olisi tähän lähtenyt.
Tällä hetkellä kaikki on tasaantunut. Nuorimman lapseni (10v.) mieluisin paikka on olla miehen kainalossa katsomassa tv:tä. Puhuu miehestäni hänen toinen isä.
Uusperhe vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Kyllä se aurinko paistaa risukasaankin joskus :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin.. helpommin sanottu kuin tehty mutta yritetään. Olen hissukka, erittäin herkkä ja huono riitelijä. Olen aina ollut todella todella herkkä tapaus, eikä se kovuus tule vaikka kuinka yritän karaistua. En kiukuttele enkä mökötä usein, mutta jotkut asiat osuu niin syvälle ja sattuu. Ehkä siksi koska sukuhaarassani kulkee vakava sairaus josta olen kärsinyt todella paljon läheisten vuoksi.
Haluaisin olla kuin sinä joka riitelet seinät kumoon! En vain pysty loukkaamaan toista riitelynkään aikana koska en usko sihen että anteeksipyyntö kumoaa loukkaavat sanat! Ne jää mieleen ja niitä ei unohda. Siksi en riitele kuin asiallisesti. Joten minä olen just se joka itkee tyynyyn :/ molempi pahempi.
Huoh, vaikeita asioita, ja taas uusi kasvunpaikka!
Ihan normaalia sanoa ajattelemattomia asioita esim väsyneenä. Olet tehnyt ratkaisun uusperheenä elämisestä, olisi itsekästä lähteä kälppimään nyt. Ehkä miehelläkin on jo turvallisempi olo perheessänne, kun uskaltaa sanoa kipakasti. Enää ei ole vain sinä ja lapset, vaan sinä, mies ja lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläni on lapsi edellisestä liitosta ja olen tuntenut hänet jo alle 2-vuotiaasta. Alkuun kuvittelin, että oppisin rakastamaan lasta kuin omaani, mutta ei se vain niin mene. Lapsella on oma äiti eikä minua tarvita siihen rooliin, sitten on ollut ehkä molemminpuolista mustasukkaisuutta isän ajasta. Silti ajattelen, että meillä menee ihan hyvin, tämä lapsi on nyt jo 9-v. ja mukava tyyppi.
Minusta tuo miehesi sanominen kuulostaa aika harmittomalta herjalta, meilläpäin (Lapissa) tuollaista ja rankempaakin puhutaan ihan hyvässä hengessä ilman sen kummempaa draamaa. Varmasti on lapsipuolenikin voinut kuulla jotain vastaavaa ilman pahempia taka-ajatuksia.
niin ja ei siis todellakaan ole väkivaltainen eikä huuda!