Todella todella paha mieli

..ei tietenkään ole mitään pahaa, ettet riitele niin että seinät kaatuu. Minä ja moni muu on ihan samanlaisia.

MUTTA, puhua sinun varmastikin pitää osata paremmin sen miehesi kanssa ja kertoa mitä tunnet. Kertomasi perusteella miehesi voi olla ihan potentiaalinen tapaus, josta ei kannata erota ainakaan ennen kuin olette perusteellisesti puhuneet asioista. Kyllä minäkin loukkaantuisin, jos joku lapsiani haukkuisi, vaikka sitten kuinka väsyneenä tms. Mutta toisaalta, eihän tuo nyt mikään paha teko sinänsä ollut. Ajattelematona kylläkin, mutta ihmiset tekevät virheitä. PItää siis nähdä kokonaisuus ja puhua suhteestanne ja eri toten miehen suhteesta lapsiin. Ja tämä kokonaisuus sitten ratkaisee mitä jatkossa kannattaa tehdä. PUHUKAA:

niin.. helpommin sanottu kuin tehty mutta yritetään. Olen hissukka, erittäin herkkä ja huono riitelijä. Olen aina ollut todella todella herkkä tapaus, eikä se kovuus tule vaikka kuinka yritän karaistua. En kiukuttele enkä mökötä usein, mutta jotkut asiat osuu niin syvälle ja sattuu. Ehkä siksi koska sukuhaarassani kulkee vakava sairaus josta olen kärsinyt todella paljon läheisten vuoksi.

Haluaisin olla kuin sinä joka riitelet seinät kumoon! En vain pysty loukkaamaan toista riitelynkään aikana koska en usko sihen että anteeksipyyntö kumoaa loukkaavat sanat! Ne jää mieleen ja niitä ei unohda. Siksi en riitele kuin asiallisesti. Joten minä olen just se joka itkee tyynyyn :/ molempi pahempi.

Huoh, vaikeita asioita, ja taas uusi kasvunpaikka!

Moi!



En halua pelotella, mutta itse kasvoin kuvaamasi kaltaisen isäpuolen kanssa. Eli alussa hänen käytöksensä oli tuollaista kritisointia, pinna ei kestänyt normaalia lasten käytöstä (vaikka hänellä tosin oli itselläänkin lapsia). Asiat menivät koko ajan pahemmiksi, hän solvasi minua ja sisaruksiani ja syytti meitä päin naamaa loiseläjiksi, emme saaneet tuoda kavereita kylään tai jos toimme, heitäkin haukuttiin jne. jne. Lopulta kuvioihin tuli myös lievää väkivaltaa, tosin vain pari kertaa.



Äitini ei ole "hissukka" mutta vähän sellainen että haluaa teeskennellä että kaikki ok, mitään ongelmia ei ole. Puolusti meitä välillä muttei tarpeeksi että tilanne olisi muuttunut.



Minä (esikoinen = elin tilanteessa lyhyimmän ajan) olen selvinnyt ihan ok, mutta nuoremmilla sisaruksillani on mennyt elämä aika hankalan kautta (lopettivat koulut, huumeiden käyttöä, masennusta, lopulta huostaanotto nuoremman osalta. nykyään suht ok tilanne molemmilla mutta huono itsetunto, elämänhallinta edelleen kadoksissa varsinkin nuoremmalla). Tämä siitä huolimatta että äitimme on erittäin rakastava ja kannustava, samoin isä jota tapasimme koko ajan. Ei tietenkään voi sanoa johtuvatko heidän ongelmansa isäpuolesta, mutta kieltämättä tuntuu aika todennäköiseltä että se on vaikuttanut.



Ei teillä välttämättä käy samoin, mutta harkitse tarkkaan mihin tilanteeseen asetat lapsesi. Varmaan joissain tilanteissa perhe/pariterapiasta voi olla apua - meillä sitä ei haettu.

Onneksi mies on paksunahkainen... Ei tosi, jos tuollaisesta kommentista ihminen vetää herneen nenään, on kyllä mielenterveys heikoissa kantimissa. Oletko masentunut?

Kyllä sitä välillä väsyneenä laukoo jokainen kommentteja, joita ei tarkoita. Vähän nyt ymmärrystä ja joustoa sinultakin! Jos kerran lipsauttaa tuollaista, niin ei se nyt sitä tarkoita, että lapset nyt sitten ei oo hyväksyttyjä yms. 8 kk on todella lyhyt aika sopeutua uuteen perheeseen, ei ole ihme, jos ei aina jaksa.

Itsellänikin on uusperhe, ja kyllä aluksi oli vastaavanlaisia tilanteita ja pahempiakin. Mutta vuosien myötä tilanne on normalisoitunut ja varsinkin yhteisen lapsen syntymän myötä koko perhe on muuttunut tiiviimmin "meidän perheeksi". Eli nyt vaan unohdat asian, kun kerran olet jo kertonut loukkaantumisestasi. Häntä pystyyn:)

tuon perusteella sanoisin, että ei erityisesti koe lämpimiä tunteita heitä kohtaan. Tosin tuollaisen letkautuksen saattaisi heittää letkautuksena exääsi kohtaankin. Ei lapsia tai sinua.



Mutta kyllähän se niin on, että muiden lapset raivostuttaa yleensä herkemmin. Eli ei mies tainnut "ottaa lapsia omikseen."

Luulisi kyllä 8 kuukaudessa olisi tottunut pieneen riitelyyn. Voisiko olla että hän ei yleisesti tykkää lapsista.

en jaksa tätä enää :(

Tunteet, rakkaus jne. tulee yleensä vasta ajan kanssa. Anna miehellesi aikaa!

jos olisin sijassasi ja tietäisin että lapset vaistoavat miehesi suhtautuisen heihin (en tiedä miten suhtautuu, mutta lapset vaistoavat helposti kyllä) niin itse laittaisin lapset miehen edelle, eli laittaisin miehen mäkeen. En ikimaailmassa haluaisi sitä että lapseni tuntisivat omassa kotonaan sitä etteivät ole haluttuja/tykättyjä.

itse ajattenen näin, että miehesi heitti piikin ex miestäsi kohtaan.

Ei aina väsyneenä jaksa kuunnella lasten mekkalointia.

Jos miehellä ei omia lapsia niin tarvii aikaa sopeutua lapsiin. 8kk kuitenkin lyhyt aika. Uskoisin, että hyväksyy lapsesi. Tuskin olisi yhteen muutoin muuttanutkaan.

Varmaan miehelle yllätys mitä lapsiperheen elämä on. Vaatii paljon sopeutumista kun saa kaksi valmista ja isoa lasta kaupanpäälle.

Miten sinä itse otat miehen mukaan teidän perheeseen? Saako mies komentaa lapsiasi? Vai oletko liian herkkä kaikesta mitä miehesi saanoo lapsiin liittyen

olen erittäin herkkä siitä ettei lasten mieltä pahoiteta. Olen tosi leijonaemo koska olemme olleet kolmisin niin kauan. Lapset hyväksyi miehen perheeseen, joten miehen pitää hyväksyä heidät, piste!! En ala siihen että lasten elämä mullistui ja sen jälkeenkin saavat kokea olevansa jotenkin ei-toivottuja ja ei-tykättyjä!! Olen tällä hetkellä täysin raivona. Mies saa komentaa mutta hän komentaa heti jos ääni vähänkin nousee tai muuten vaan reagoi kuin natsi!



Olen täysin loppu ja ahdistaa hirveästi. Jos on niin helvetin vaikeaa niin muutan pois niin on sitten helppoa elämä, eikö tämä olisi pikaratkaisu. Vituttaa niin että tekisi mieli heitellä laseja seinään.

kannattaisiko sun jutella jonkun ammattilaisen kanssa. Ja miehen tietysti.

Onhan se taas mullistus lasten elämään jos muutatta, mutta...

mitä lapset tykkäävät miehestä?

Muutittako liian hepposin perustein yhteen?

Pelkäätkö kiintyä?

Suojeletko liikaa lapsiasi? Pettymykset ja paha mieli kuuluu elämään

onko mies väkivaltainen?

vaikka välillä sähähtääkin riehumiselle.

Välillä hän sanookin että on tuo M*** melkoinen epeli, mut silti mie jotekii tykkään siitä ;-)

Eli karjaisee, mutta pussaa!



(kyseessä siis voimakastahtoinen impulsiivinen 3v poika)

Miten mies muuten suhtautuu lapsiisi, hoitaako, viettääkö aikaa jne?



Kerro harmistuksestasi miehelle, kysy pitääkö hän lapsistasi ja ymmärtääkö varmasti, että he ovat elämässäsi ensimmäisellä sijalla.

hieman samanlaisen tilanteen lapsen näkökulmasta. Eli siis minä, sisko ja äiti kolmisin muutettiin äidin uuden miehen luo. Olin silloin 14 ja siskoni 11.

Vaikka olemme tämän miehen kanssa hyvissä väleissä nykyään, niin riitelimme välistä tulisesti ja rehellisesti sanoen minä joskus mietin hiljaa mielessäni eikö äitini välitä kun ei muuteta pois.Muutin pois kotoa heti peruskoulun jälkeen, 15 vuotiaana, suurelta osalta sen takia että tulemme isäpuoleni kanssa paremmin toimeen kun emme asu saman katon alla. Muutaman vuoden päästä tästä, siskoni ollessa 14, muuttivat äitini ja siskonikin takaisin entiseen taloomme.



Olen edelleen hyvissä väleissä ja yhteyksissä tämän miehen, nykyään äitini ex-miehen kanssa, mutta voin sanoa lapsen kannalta että helposti tuollaisessa tilanteessa lapsi alkaa pohtia eikö äiti näe miten mies kohtelee häntä. Ja myös lapsen on hankala heti antaa vieraan miehen komentaa ja olla hänelle vanhempi.

Jos miehesi siis kokee olevansa oikeassa aina ja kaikessa niin lapsiesi iästä riippuen kehoitan sinua juttelemaan asiasta lastesi kanssa ja kysymään heiltä olisiko heidän mielestään teidän parempi kolmisin. Jos lapset ovat kovin pieniä niin sinun täytyy ajatella lastesi parasta ja jos keskustelu miehesi kanssa ei onistu, parasta ehkä muuttaa pois. Voittehan jatkaa seurustelua ja asua silti erillään, näin äitinikin jonkin aikaa teki.

Kuulostaa ihan samalta. Hän oli oikeasti lapsille ihan kamala! Lapsi vähän itki tai kiukutteli niin käski lapsen heti yöunille (vaikka kello olisi ollut 8 illalla tai 2 päivällä). Sitten mökötti, kuin pikku kakara ja haukkui lapsia, kun joku puolusti lapsia.

oon sanonut uudelle miehelleni että lapsia ei tarvii rakastaa mutta toimeen on tultava.On tultukkin jo 4-vuotta ja mies on osana meidän arkea samanlailla kun minäkin.Käyttää harrastuksissa,vie kouluun/eskariin,käyttää lääkärissä..

Ja hyvin pärjäävät keskenään jos minä lähden jonnekkin=)Vasta olin viikonlopun poissa.Yhdessä myös ostetaan lapsille mitä tarviivat.Puhukaa asioista,ja kerro miehelle miten haluat hänen lapsia kohtelevan..mutta muista myös että omissakin lapsissa voi olla joskus vikaa ja yiritä ajatella asioita miehen näkökulmasta.Myös lasten kasvatus asioita kannattaa miettiä..meillä yhdessä sovittu säännöt mitä esim.lapsety saa tehdä ja mitä ei..

Meillä lapset tapaavat myös omaa isäänsä,mutta mies on isän lisäksi turvallinen aikuinen lasten elämässä,johon voivat turvautua yhtä lailla kun minuun tai omaan isäänsäkkin.Meillä myös yksi virallisesti yhteien lapsi mieheni kanssa,mutta emme arjessa erottele lapsia mitenkään että sinun lapset tai minun lapset.

muuttavat kotoa? Lapset ovat kotona vain lyhyen aikaa elämästäsi, joten mikset soisi heille mukavaa kotia?

Oletko varma ettei kommentti ollut piikki sinulle, ei lapsillesi, vaikka kommentti lapsillesi ikäänkuin osoitettiinkin? Kummin päin tahansa, ei asiallista puhetta aikuiselta mieheltä. Miten mies kohtelee sinua muulloin?

ei käyttäydy muuten huonosti, viettää aikaa lasten kanssa, ei hauku lapsia muille jne jne. Välillä kyllä ivailee, minullekin. Olen todella loukkaantunut tuosta sanomisesta, olipa se piikki kelle tahansa, se on törkeää. On vaikeaa jaksaa kun kokee välillä olevansa miehen ja lasten välissä sovittelijana ja hissutella tilannetta. Lapset pitävät miehestä, kyselen sitä usein, sanovat että on hyvä olla. Olenko liian herkkä? Olen todella todella suojelunhaluinen enkä oikein kyllä tahdo jaksaa ajatella että paha mieli kuuluu elämään, minua ei lapsena siltä suojeltu mutta tuntuu pahalta nähdä jos oma lapsi kokee pahaa mieltä vaikka sitä normaalisti kokeekin. Silti vihaan sitä ettei lasta rakasteta ehdoitta! Se on punainen vaate!



Kiitos vastauksista, antoisa keskustelu.



Neuvoja muita?