Millaisia 5-vuotiaita muilla (käyttäytymisestä) ?

Totta kai idioottikin tietää, että on muitakin keinoja, ja että tukistamisesta voi olla haittaa. Mutta etkö todellakaan pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa keinot on vähissä? Kun kolmevuotias säntää yhtäkkiä autotielle, ja äiti perään, ja sillä aikaa viisivuotias keksiikin kaivaa vaunuissa olevan vauvan aivot silmämunien kautta esille. Siinä voi olla ekana mielessä jotain ihan muuta kuin lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus.

Suuttuminen ei haittaa yhtään mitään. Kun kielletään ei anneta periksi ja kun lapsikin tietää, ettei saa tahtoa läpi, niin ei viitsi kovin usein tai pitkään yrittää. Menee jäähylle omaan huoneeseen jos on pakko. Pienempiin, kun ei jäähy tepsi, käytän harhautusta eli suuntaan huomion muualle tai yksinkertaisesti nappaan tenavan kainaloon ja lähdetään pois (esim. kaupasta).

Tukistaa ei ole tarvinnut, vaikka noita lapsia on enemmän kuin keskivertoperheessä.

Ja haukkuu mut ja isänsä mennen tullen. Onneksi myös unohtaa nopeasti. Tänään juuri mietin, että miten kestän murkkuikää... :)

Sietäisitkö myös jos minä tulisin haukkamaan sinut? Tuskin. Rajat se 5-vuotiaskin tarvitsee ja tuskin kestätkään murkkuikää jos et nytkään pysty laittamaa edes 5-vuotiaalle rajoja.

mutta kun olen todennut ettei vanhemmille puhuta tuolla tavalla on tepsinyt

pienelle narisijalle näin, mutta kummasti se unohtuu...

Ja meillä on aika hurjaa menoa välillä, ihan mahtavia raivareita ottaa tämä tyttö. Ja haukkuu mut ja isänsä mennen tullen. Onneksi myös unohtaa nopeasti. Tänään juuri mietin, että miten kestän murkkuikää... :)

mutta yritän roikkua oljenkorressa, jonka mukaan sitte murkkuikä ois helpompi ku kinaa aiemmin... joohan!!!!!!!

Eikö lapsella ole muka oikeutta omiin mielipiteisiin? Eri asia jos oikeasti häiriköisi tai tekisi pahaa. Meillä jokaisella on oikeus puhua noin. Myös vanhemmilla.

Meidän kitisijä ja vastarannan kiiski täyttää kesällä 6, ja viime viikkoina on tuntunut helpottavan. Musta tuntuu, että meidän pojan kohdalla ainakin tämä liittyy siihen, kun toisaalta haluaa olla kovin iso ja päättää asioistaan, toisaalta vähän pelkää sitä isona olemista ja haluaisikin olla pieni. Päähän siitä menee sekaisin. Eikä pelkästään pojan oma ;-)

Meillä 5-vuotias heitti tänään leikkuulaudan pikkuveljen päähän. Siihen verrattuna kieltämättä tuntuu, että tuo sanallinen inttäminen on sentään vain sanallista, eikä siinä muun perheen kallot oo vaarassa murtua.