Millaisia 5-vuotiaita muilla (käyttäytymisestä) ?

"Tosi tylsää" tai "Onks pakko" tai "Älä jaksa jankuttaa" tai "Joo joo".

huutamisesta just yhen 5 veen takia! Siis joka helvetin asia on NIIIIIIIIIN vaikee, mitään ei pysty tekee alusta loppuun normaalisti vaan joku pelleily siihen pitää vetää. Esim. hampaiden pesussa sitä vettä pitää ruiskia paidalle ja ympäri vessaa. Siivous oli hirveetä taistelua. "SIT MÄ EN TEE MITÄÄ, OKEI SIT MÄ VAA ISTUN", "okei mä en saa ruokaa oon sit nälissäni". Mö en varmaan kestä murrosikää ku se on jo nyt tollanen .

mutta kun olen todennut ettei vanhemmille puhuta tuolla tavalla on tepsinyt

mutta kun olen todennut ettei vanhemmille puhuta tuolla tavalla on tepsinyt

pienelle narisijalle näin, mutta kummasti se unohtuu...

Ja meillä on aika hurjaa menoa välillä, ihan mahtavia raivareita ottaa tämä tyttö. Ja haukkuu mut ja isänsä mennen tullen. Onneksi myös unohtaa nopeasti. Tänään juuri mietin, että miten kestän murkkuikää... :)

Lisäksi todella h-i-d-a-s. Mikään asia (pukeminen, ruokapöytään tulo, mihinkään lähteminen) ei käy sutjakkaasti, kaikki tehdään pitemmän kaav an mukaan, aina löytyy hyvä leikki... Oh-hoh. Olen välillä ihan hiilenä. Neuvoja?

Meidän viisivuotias on lähes aina iloinen ja hyväntuulinen. Vilkas, mutta hyväntahtoinen.

Monet keskustelut käyty siitä, mikä on sopiva käytöstä ja mikä ei. Ja siitä, miten hyvästä käytöksestä seuraa hyviä asioita ja huonosta ei. Ja rangaistuksiakin saa, jos huono käytös jatkuu, vaikka muistutettu. Silti vaan jatkuu. Toisina päivinä vähemmän, toisina enemmän. Terv. ap

tai "Onks pakko" tai " "Joo joo".

Millainen lapsi on aiemmin ollut? Onko lapsen elämässä liian vähän aikuisen huomiota ja läheisyyttä - meillä ainakin lapsi muuttuu hankalaksi, jos ei saa tarpeeksi läsnäoloa.

testaavat vanhempiaan noin.

Antakaa lapselle paljon sekä älyllisiä että liikunnallisia haasteita niin lapsi voi paremmin. Voi olla turhautunut.

Meidän poika 5v on luonteeltaan peruspositivinen, rauhallinen ja kai sitä kiltiksikin voi luonnehtia. Nyt on ehkä parin viimeisen kuukauden aikana ilmaantunut näitä "minimurkkuoireita". Kai se kuuluu vähän tuohon ikäänkin, kaveripiiri on pikkuisen laajentunut ja esim. saa olla omalla pihalla välillä itsekseen touhuilemassa... kasvua eskariksi :)

Meillä 5 v poika ja just tuollaisia "oireita" ilmaantunut viimeviikkoina.

Meillä myös uutena lauseena "en jaksa enää kuunnella sua äiti" IHANA silti tuo napero,vaikka välillä niin äärettömän rasittava.

ja unohtui sanoa, että semmonen tietynlainen mustavalkoinen ajattelu on myös ilmaantunut kuvioihin. Sanoin esim. kyläreissulle lähdettäessä, että käy vaihtamassa vähän siistimmät housut, vaikka farkut, niin poika sitten närkästyi tästä ja ilmestyi hetken päästä puvun takki päällä ja sanoi närkästyneellä äänellä, että joo, laitetaan sitten juhlavaatteet päälle..

Ja monesti muutenkin, jos loukkaantuu jostakin kehotuksesta tai ohjeistuksesta, niin vetää homman ihan äärilaidasta äärilaitaan.

Mistään ei tuu yhtään mitään. Ne vaan riehuu ja kikattaa tai kiukkuaa ja tappelee. Syöminen, pukeminen, riisuminen, leikkiminen jne. menee riehumiseksi. Mitään he eivät myöskään tottele. Kun kiellän tiukasti esim. 5 kertaa se menee kuin kuuroille korville. Vasta sitten kun huudan tai nappaan tukasta kiinni tottelevat ehkä 5 min. Joka asiassa sanovat vastaan (varsinkin toinen), vaikka periksi ei anneta ja ollaan oltuu tosi tiukkoja. Aika rankkaa oon ollu viimeiset pari viikkoa... toivottavasti menee kohta ohi...

että laitetaan sormet korville, kun äiti alkaa papattaa jostain, mikä ei herraa miellytä. Ärsyttävää ;)

Mukava ja enimmäkseen yhteistyökykyinen tenava - ehkä meillä tuollainen "vaihe" tulee sitten myöhemmin...tai lapsi on vaan eri luonteinen.



Miksi lasta muuten pitää tarttua hiuksista?

Meidän 5-v: n mielestä kaikki on typerää tai kakkaa. Mitään ei jaksaisi tehdä, koska väsyttää (nukkuu kyllä ihan tarpeeksi) tai ei huvita.

Mm. leikkiminen on niiiiin tylsää, että ei jaksaisi sitä ollenkaan. Ja juuri nuo kommentit, että en sitten tee mitään on hyvin tuttuja.

Toisinaan 5-vuotias on kaikinpuolin ihana ja yhteistyöhaluinen. Toisinaan ei. Asetan 5-vuotiaalle vaatimuksia. Jos haluaa karkkia karkkipäivänä ja jos haluaa katsoa tv:stä lastenohjelmia, niin esim. aamulla pitää toimet sujua ilman tappeluja jotta vanhemmat pääsevät töihin ja lapset päiväkotiin. Meillä karkkipäivästä muistuttaminen auttaa kummasti.



Joskus lapsi saa kitistä. Pitäähän hänen testata rajojaan. Siinä voi selittää sen, että ei äiti jaksa tehdä kivoja juttuja sun kanssasi jos käytät ajan kitisemiseen. Meillä on tuollainen puhe mennyt perille lapsille, ei tosin heti mutta ajan kanssa.

Miksi lasta muuten pitää tarttua hiuksista?

En ole se hiuksiin tarttuja, mutta joskus oikeesti on varsin vaikea löytää siinä tilanteessa toimivaa keinoa.

ja on toki vieläkin nyt 9-vuotiaana. Mielestäni se on kyllä hänen luonteessaan,

asenne vaan on sellainen. Silti ihana lapsi.

Nuorimmainen, nyt juuri täyttänyt 6 vuotta, on ihan eri maata. Yleensä aina

hyvällä tuulella, touhukas, innostuu kaikesta jne .

Oikea meidän perheen päivänsäde :)

Pakkoko on tarttua tukkaan kiinni - minusta tuollainen vain lisää todennäköisyyttä sille, ettei vuorovaikutus lapsen ja vanhemman välillä toimi toivotusti ja siten, kun sen pitäisi toimia. Satuttaminen aiheuttaa lapsen ja vanhemman väliseen tunnesuhteeseen ikäviä sivuvaikutuksia.