Jalkkishäirikön äiti

sitten seistä jonossa jalkapalloharjoituksissa, eikä varmaan viihtyisi siellä vieläkään. On liian vilkas jonottamaan eikä muutenkaan tykkää jalkapallosta. Ei se ole kaikkien juttu. Minä en aio viedä häntä ollenkaan jalkapalloharjoituksiin, sitä iloa saa ihan varmasti koulussakin kyllästymiseen asti. Tyhmien harrastus

Mun mielestäni myös vakava keskustelu pojan kanssa, että jos ei meno muutu, lapsi ei harrastusta jatka. Kuten monet muut ovat sanoneet, ne valmentajat eivät ole siellä kasvattamassa lapsia. Jos sun lapselta vielä puuttuu ne olennaiset taidot pystyä tuollaisessa harrastuksessa toimimaan, hänen täytyy ne muualta hakea, ja kokeilla myöhemmin uudestaan.



Olet kyllä sinänsä oikealla asialla, kun ymmärrät ajatella asiaa muidenkin kannalta. Kiitos siitä.

Tämä kommenttina, kun joku tuossa sanoi ettei fudisharkoissa pitäisi olla seisoskelua ja isoja ryhmiä muutamalla valkulla.



Kyllä oli, 20-30 lasta tai jopa yli, ja kaksi valmentajaa. Jonossa seistiin koko ajan, ja oma lapseni sanoi että haluaa lopettaa kun vaan seistäänjonossa koko ajan.



En sitten tiedä missä muut fudislapset ovat treenailleet, mutta näin meillä.

itse kentän laidalla satoja tunteja seuranneena voin kertoa,että moni tuon ikäinen häärää harkoissa kaikkea muuta mitä pitäisi. Yksi tekee hiekkakakkuja,toinen kaivaa nenäänsä,joku suhailee siellä täällä omiaan,joku saattaa mennä välillä äidin syliin istumaan ym. Älkää ottako asiaa liian vakavasti,noin pieneillä asiaan pitää suhtautua huumorilla ja treenitkin on vielä leikinomaisia juttuja pallon kanssa tai ilman. Jos on oikeasti valmentaja joka tietää asiasta jotakin niin hän kyllä hoitaa homman,toki kiusaamiseen ja muuhun häirintään pitää puuttua.

Sanosin itse valmentajana, että puhu ensin valmentajan kanssa, miten he haluavat tilanteen ratkaista.



- onko se niin että itse hoitavat vai haluavatko sinun puuttuvan tilanteisiin enemmän.



- yks vaihtoehto on että sinä tai valmentaja annatte treeneissä yhden varotuksen ja toisesta lähetään kotia. Ja tämä täytyy sitten toteuttaa pari kertaa, että uskoo näin tapahtuvan.



Kun poika kerran tykkää, älä lopeta ainakaan vielä näin alussa.

Itse teen aina alle kymmenvuotiaiden kanssa niin, että jos varsinaisia vetäjiä on liian vähän, pyydän 1-3 vanhempaa auttamaan. Sitten ryhmä jaetaan vaikkapa neljään osaan ja tehdään neljä rastia.



Yhtä rastia vedän itse, toista toinen valmentaja ja näillä voidaan opetella jotain "oikeaa" futisjuttua. Sitten yksi vanhempi pitää pelirastia eli jakaa liivit ja laittaa lapset pelaamaan 2vs2, 3vs3 tai jotain muuta pienpeliä, jossa takuulla saa juosta koko ajan. Toinen vanhempi pitää leikkirastin, jossa mennään hippaa, kuka pelkää valmentajaa jne. Kaikki lapset kiertävät kaikki rastit, jolloin mielenkiinto pysyy yllä (eri juttuja, eri valmentajia, tarpeeksi lyhyt aika 5-8min / rasti).



Lopuksi kaksi loppupeliä, jottei pelaajamäärä / kenttä nouse yli 5-6 pelaajan.



Ja kyllä, ymmärrän, että tämä ei aina onnistu ja valmentajalle voi olla vaikea mennä ehdottamaan tällaista. Mutta toimii takuulla paremmin kuin kahdella valmentajalla jonossa seisottaminen, lapset liikkuvat koko ajan ja oppivatkin samalla jotain.



On surullista kuulla, että näitä jonotreenejä vieläkin pidetään niin paljon, vaikka muitakin vaihtoehtoja olisi paljon.



Alkuperäiseen kysymykseen vielä: mielestäni valmentajan pitäisi aika kovastikin puuttua kaikkeen häiritsemiseen ja ottaa käyttöön vaikka "jäähyt". Eli jos ei jaksa tehdä jotain kunnolla, ei tee sitä ollenkaan. Sitten voi tulla takaisin seuraavaan harjoitteeseen. Tässä on noin pienillä se ongelma, että osa ei oikeasti halua tehdä mitään muuta kuin pelata, joten ovat suosiolla jäähyllä loppupeliin asti...



Toinen vaihtoehto on, että loppupeliin pääsee mukaan vain, jos on jaksanut siihen asti edes suunnilleen tehdä sanottuja asioita eikä ainakaan ole kiusannut ketään.



Itse ajattelen, että mitä villimpi lapsi, sen mieluummin itse ratkaisen treeneissä vastaan tulevat ongelmat (ilman vanhempia). Eli vanhempi kokonaan pois kentän laidalta ainakin muutamaksi kerraksi. Mutta tämä on minun tapani toimia, joillain toisella on ihan toisenlainen eli kannattaa varmasti jutella valmentajan kanssa.