Jalkkishäirikön äiti

ja sitä kokeiltaisiin vuoden päästä uudelleen.



Lapsi on uppiniskainen, tottelematon ja hänen on syytä oppia syy-seuraus suhteesta jotain.



Ei ole oikein että pikku Hitler terrosisoi toisia koko kesän. Ymmärtäisin jos kyseessä olisi ensimmäinen ja toinen kerta mutta ei vielä kolmannellakaan kerralla usko joten oppikoon kantapään kautta.

sopisitte, että he antavat jonkun "rangaistuksen" huonosta käytöksestä. Auttaisiko se, että rangaistus tulisi heiltä, eikä sinulta? Eihän itse pelissäkään voi olla miten vaan, sääntöjä täytyy noudattaa, joten poikasi voisi ymmärtää sen tätä kautta. Mielestäni siis valmentajien tehtävä olisi laittaa lapset noudattamaan sääntöjä. Ja kakkoselle: ota aamulääke ja rentoudu. Kyse on kuitenkin vasta 5-6 -vuotiaista lapsista, osa voi reagoida noin, koska jännittää uutta tilannetta.

aina kun käyttäytyy huonosti treeneissä, niin seuraavat treenit jäävät väliin. Voisi mennä muutamia kertoja ennenkuin poika tajuaisi jutun idean, mutta kannattaisi kokeilla.

Mikä olisi hyvä lähestymistapa? Kysynkö suoraan häneltä hänen mielipidettään siitä, kannattaako poikamme jatkaa ryhmässä vai tarjoanko ratkaisumalleja, kuten että hän esim. antaisi jo tuon ikäisille ja jo harjoituksissa keltaisia kortteja? En tunne lainkaan niitä muita aikuisia siellä ja jotenkin pelkään, että sen lisäkseni, että poikaani pidetään häirikkönä, saan vielä itsekin häirikön maineen.



t. Ap

Itse käydäään pelailemassa ja puistossa jne. On syntynyt myös 03 ja en usko, että olisi vielä valmis noin isossa porukassa pelaamaan. Se olis kanssa sitä et toinen ihmettelis taivaan lintuja ja tekis kaikkea muuta ku sitä mitä pitäisi.

kokonaan. Mutta uhkausten kanssa on sellainen juttu, että ne täytyy pitää. Vilkkaan pojan äitinä tiedän, että noita tilanteita tulee eteen uudestaan ja uudestaan vuosien varrella. Ja aina pitää jaksaa olla johdonmukainen. Ja kuitenkin rakastava.



Voimia.

ts. älä jää vahtimaan pojan touhuja kentän laidalle. Tämä on varma tapa kaivaa kuoppaa valkun jalkojen alta. Eli puhut valmentajan kanssa, anna hänelle "vapaat kädet" puuttua levottomuuksiin ja poistu paikalta. Todennäköisesti sählääminen loppuu, kun sinä et ole paikalla. Eikös poika ollut pkodissa, mitenkä siellä menee, onko samanmoista? Tuskin... Katselkaa tää kesä, ja juttele syksyllä valmentajan kanssa, miten on homma edennyt. Jos ei ole rauhoittunut, ota talveksi kotiin kasvamaan ja ensi keväänä uudelleen.

ehdottomasti äiti pois sieltä näköpiiristä! Oma mies valmentaa vuotta vanhempien peliä ja totta kai menet sanomaan valmentajalle ensi kerralla niin että "olen huomannut että meidän pojalla homma ei oikein toimi, tästä lähtien en ole paikalla, tehkää pojan kanssa ihan mitä tarpeelliseksi näette ettei häiriköi muita ja jos homma ei ala neljän-viiden kerran jälkeen sujumaan, sanokaa niin lopetetaan".



Lapsi on pieni ja tossa vaiheessa homman on tarkoitus olla mukavaa kaikille. Yksi asia on muiden häiritseminen, sitä on varmasti joka joukkuessaa jossain määrin, mutta se, että ei edes kuuntele ja piirtelee hiekkaan kertoisi kyllä ettei oikeasti kiinnosta ja ei hirveästi ole ton ikäisenä järkeä olla mukana jos ei oikeasti kiinnosta. Hyvinhän voi perheen ja tutun kaveriporukan kanssa palloa pelailla.



Valmentajissa on varmasti eroja sen suhteen kuinka herkästi puuttuvat asioihin, mutta kovin moni ei varmasti uskalla puuttua juuri mitenkään kun vanhemmat on läsnä - ikävä kyllä kun ´niin usein vanhemmat tulevat valittamaan ettei meidän kaverille noin saa puhua jne. Eli puhut valmentajille, pysyt poissa ja jos ei homma parane, niin lopetatte pelaamisen.

Lapseni olisi kovasti halunnut pelata jalkapalloa, myös 03 syntynyt. HArrastus vain jäi lyhyeen "häiriköinnin" takia. Häirikkö ei ollut poikani, vaan muutama muu poika, joilla oli keskittymisvaikeuksia.



On ikävää että muiden treeneistä menee aikaa pois, kun valmentaja joutuu puuttumaan jatkuvasti siihen, kun joku seilaa jossain muualla, kiusaa jotain muuta...tai ei keskity ollenkaan...sitten valmentaja joutuu monta kertaa sanomaan samasta asiasta, ja treenit eivät edisty ollenkaan.

Juuri tällaisissa tilanteissa ihan oikesati haluavat pelaajat sitten kärsivät.



Kun pelaajat kasvavat, kuri tulee olemaan paljon tiukemapaa. Mieti sinä äitinä, kestääkö poikasisitä, kun valmentaja ihan oikeasti uhkaa poistaa pojan joukkueesta, jatkuvan häiriköinnin takia, vai olisikoparempi jo nyt jäädä pois?



Jos vaikka välillä ajattelisit niitä muita lapsia, jotka ihan oikeasti haluavat pelata sitä palloa, eikä vain leikkiä. Sitä leikkimistä kun voi vaikka sitten puistossakin tehdä.

Varmaan jokin yksilö laji olisi pojallesi paras vaihtoehto, siinä hän saisi valmentajan huomion kokonaan itselleen, eikä tarvitse jaksaa sitä 20 muun kanssa.

opi taitavammiksi, jos eivät ssaa sosiaalisia taitoja ja ryhmäkäyttäytymistä harjoitella. Pieni töniminen 6-vuotiaana jalkapalloharkoissa on vielä pieni haitta niille sosiaalisesti taitaville lapsille verrattuna siihen, että se tönijä ei saisi harjoitella, jäisi muista koko ajan enemmän jälkeen ja saisi 15- tai 20-vuotiaana paljon pahempaa jälkeä aikaan epäsosiaalisuudellaan.

Sinulla on myös aika erikoinen kuva yksilölajeista. Siellä on harjoituksissa yleensä ryhmässä enemmän lapsia kuin joukkuelajeissa. Siellä ei todellakaan ole valmentajan huomio yhdessä lapsessa koko aikaa.

Varmaan jokin yksilö laji olisi pojallesi paras vaihtoehto, siinä hän saisi valmentajan huomion kokonaan itselleen, eikä tarvitse jaksaa sitä 20 muun kanssa.

Kuulostaa kyllä siltä että jättäisin teillä harrastuksen väliin ja yrittäisin sitten myöhemmin uudestaan. Sillä välin niiden taitojen harjoittelua kotona ja päiväkodissa.

Valmentajat ovat yleensä lajista kiinnostuneita, mutta ei heillä ole ammattitaitoa lasten kanssa olemiseen. Usein ovat jonkun lapsen vanhempia. Eivät he ole välttämättä oikeita henkilöitä opettamaan lapselle sosiaalista käyttäytymistä...

Siellä treeneissä ollaan lajin takia ja sitä opettelemassa. Jos homma ei kiinnosta ja puuhaa muuta ja häiriköi, niin kannattaa lopettaa.

Ja tämä viimeisin vastaus oli kyllä vertaansa vailla. Haitta ei näyttänyt olevan pieni töniminen. Ja joukkueessa on varmaan muitakin kuin sosiaalisesti taitavia lapsia, joilta tuo häiriköinti voi viedä peli-innon ja oikeasti tuoda ongelmia. Jalkapallo ei ole asia, josta voi "jäädä jälkeen" ja sitä voi opetella muuallakin kuin treeneissä. Ja valmentajien tehtävä ei ole harjoituttaa lapsen sosiaalisia taitoja, vaan jalkapallotaitoja. Ja jos ei se onnistu, niin mitä ihmettä lapsi treeneissä tekee.

opi taitavammiksi, jos eivät ssaa sosiaalisia taitoja ja ryhmäkäyttäytymistä harjoitella. Pieni töniminen 6-vuotiaana jalkapalloharkoissa on vielä pieni haitta niille sosiaalisesti taitaville lapsille verrattuna siihen, että se tönijä ei saisi harjoitella, jäisi muista koko ajan enemmän jälkeen ja saisi 15- tai 20-vuotiaana paljon pahempaa jälkeä aikaan epäsosiaalisuudellaan.

Sinulla on myös aika erikoinen kuva yksilölajeista. Siellä on harjoituksissa yleensä ryhmässä enemmän lapsia kuin joukkuelajeissa. Siellä ei todellakaan ole valmentajan huomio yhdessä lapsessa koko aikaa.

Varmaan jokin yksilö laji olisi pojallesi paras vaihtoehto, siinä hän saisi valmentajan huomion kokonaan itselleen, eikä tarvitse jaksaa sitä 20 muun kanssa.

Minusta on hyvä että vanhemmat seuraavat sen verran tapahtumia kentän laidalla että tietävät missä mennään.



Valmentajat eivät ole lasten hoitajia. Toisilla voi olla keinoja mitä tehdä ongelmalapsen kanssa, mutta läheskään kaikilla ei. 6v on vielä vaikea peluuttaa sääntöjen mukaankaan. Jos voisi, niin eiköhän valmentaja poistaisi lapsen kentältä aika nopeasti.

Olen siis vasta nuo kolme kertaa seurannut tilannetta, mutta joskus tuntuu siltä, että ehkä ne valmentajatkin voisivat kuitenkin enemmän puuttua tilanteisiin. Varsinkin toinen heistä tuntuu keskittyvän koko ajan vain siihen valmentamiseen, tötsien asetteluun ja askelkuvioiden opettamiseen, ei lainkaan kurinpitoon. Jonottamiseen menee usein aika kauan aikaa ja jonossa saa tapahtua mitä tapahtuu. Eipä hän tietenkään ehdikkään sitä jonoa vahtimaan, jos parhaillaan opastaa kulloinkin vuorossa olijaa, että miten juostaan polvet ylhäällä pelkillä varpailla tms.



Poikamme on hoidossa perhepäivähoitajalla, jolla on yhteensä neljä hoitolasta. Hän on jo vanhempi nainen, jolla on varsinainen "lapsipeukalo". Hän saa lapset toimimaan hienosti kaikissa tilanteissa. Tämä ei siis perustu vain minun kokemukseeni, vaan myös esim. toisen tuntemani pph:n puheisiin, joka on usein leikkikentällä meidän hoitajan kanssa samaan aikaan.

ihan samaa mieltä, kuin tuossa edellä joku sanoi, että pojat eivät ole HOIDOSSA!! He ovat fudisharjoissa!!

Vaatimuksena ei ole jalkapallotaitoja, mutta vaatimuksena on, että osaa toimia ryhmässä ja osaa odottaa vuoroaan ja kuunnella ohjeita!

Todellakin nämä valkut ovat ihan tavallisia isejä, jotka uhraavat vapaa-aikansa opettaakseen lapsille jalkapalloa, eivät opettaakseen heille perus käytöstapoja!



Kyllä todellakin kannattaa laittaa poika kotiin kasvamaan ja kokeilla vuoden kuluttua uudestaan!



t. fudisvalkun vaimo ja 4:n äiti

että lopettakaa ja kokeilkaa vuoden päästä uudestaan! Valmentajat ovat vapaaehtoisia, ihan tavallisia isiä ja äitejä, joiden hermot ja taidot eivät riitä yhden vilpertin aisoissa pitämiseen. Mieheni on myös valmentanut pallokoululaisia ja sanoo, että on hyvin raskasta kun yksi vie ilon 19 lapselta ja kahdelta vanhemmalta. Niin se vaan on, että kaikki lapset eivät ole tarpeeksi kiinnostuneita, innostuneita ja taidoiltaan sillä tasolla, että kannattaisi hakata päätä seinään. Jalkapallon voi aloittaa myöhemminkin ja muissakin harrastuksissa oppii ryhmätaitoja.



Se on oikeasti niin, että muita alkaa ärsyttää kun yksi äiti ei ymmärrä, että harjoitukset eivät ole oman lapsen paikka... sori vaan. Kaikilla lapsilla on huonoja hetkiä, mutta omasi ei taida olla yhtään kiinnostunut.

Tuonikäisiä ei kyllä voi olla kuin maks. kahdeksan yhden valmentajan ryhmässä, mielellään vieläkin vähemmän, jos on tarkoitus jotain oppiakin. Kaikissa valmentajakoulutuksissa ym. korostetaan nykyisin sitä, ettei treeneissä saisi syntyä pitkiä jonoja, vaan aika pitäisi hyödyntää tehokkaasti.



Tiedän, ettei pienten ryhmien järjestäminen ole aina helppoa, mutta yleensä löytyy kyllä joku isä tai äiti, joka voi olla apuna treeneissä, vahtia vaikka yhden ryhmän pelaamista (=ettei tule riitoja eikä kukaan ota palloa käsiin, näin kuusivuotiailla). Tämä ei tietysti auta sinua, jos et sitten itse halua ryhtyä tällaiseksi ylimääräiseksi silmäpariksi.



Mutta siis ei vika kyllä ole vain lapsissa, jos viisi-kuusivuotiaiden oletetaan seisovan jonossa treeneissä ja odottavan vuoroaan - futistreeneissä pitää olla elämää, tulla hiki, päästä liikkumaan niin paljon, ettei ehdi häiriköidä.



Tämä yli 20 vuoden futisvalmennuskokemuksella...

Eli mun poikani - herkkä ja ujohko - rohkaistui viime vuonna lähtemään futisharrastukseen, koska rakastaa jalkapalloa, 03 syntynyt hänkin.

Into laimeni pikku hiljaa harjoituksiin, eikä halunnut enää mennä. Sain sitten syynkin selville eli se oli yksi "Veeti", joka tönii, ryysää, häiriköi ja on lisäksi hyvin isokokoinen. Olin kyllä vähän aavistellutkin syytä.



Ohjaajia ihan liian vähän, joten minä sitten juoksin jonoon komentamaan "Veetiä" että antaa sen tönimisen ja etuilun olla. Eipä ollut hauska rooli se.



No, olen onnistunut aina joskus syostuttelemaan poikaa mukaan, kun ajattelin että pikku hiljaa rohkaistuisi, jos vain jotenkin pysyisi mukana. En tiedä onnistuuko...

Jos sinä itse kerran olet siellä kentän reunalla, niin tehtäväsi olisi kyllä tiukemmin puuttua poikasi käytökseen!

Ei ne pari valkkua kerkee sitä tekemään, kun pitäis opettaa sitä jalkapalloakin!

Sen takia olisikin toivottavaa, että näiden pienten palloilijoiden vanhemmat olis mukana, jotta voisivat "auttaa" lastaan.

Mutta valitettavan moni tuo lapsensa "päivähoitoon" kentälle ja lähtevät itse lepuuttamaan hermojaan muualle.

jos poika osaa olla kunnolla kehut ja pääsee sitten ensi viikolla. Jos tönii muita ja kiusaa niin sitten viikon tauko. Ja jos osaa olla kaksi kertaa kunnolla menette jäätelölle. Tämä pojalle tiedoksi ja käytte läpi ilman syyttelyä mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Tarkkaavaisuus on vaihtelevaa noin pienillä, joten lähtisin harjoittamaan tuota muiden kohtaamista.

Hei,



luulisin että vasta monet 2002 syntyneet (ensi syksynä kouluun menevät) lapset pystyvät kunnolla keskittymään harkkoihin ja myöhemmin peleihin. odottakaa rauhassa vuosi!