Eronneet: Mitkä syyt johtivat eroon? Kauanko olitte miettineet eroa? Kumman aloitteesta

Sain tietää, että miehelläni on toinen nainen. Eropäätös syntyi siinä silmänräpäyksessä. Olen aina sanonut, että minua jos pettää saa mennä.



Katunut en ole hetkeäkään.



Monet sanovat, että lasten takia ei saa erota. Olen eri mieltä: lasten takia pitää erota. Lapsilla on oikeus tasapainoiseen elämään ja sitä ei saa jos vanhempien välit eivät ole kunnossa. Silloin lapset kärsivät.



Lapsilla on oikeus isään ja tätä oikeutta en ole koskaan kyseenalaistanut. Myös omaisuuden jaoimme sovusssa.



En ymmärrä enkä näe järkeä siinä, että eron jälkeen kaikki on pelkkää riitelyä ja valtataistelua. Kestään ei tule voittaa ja lapset kärsivät aikuisten tyhmyydestä.



Mennenisyyteen ei voi vaikuttaa mutta tulevaisuuten voi.



Täytyy muistaa, että elämä on ruusuilla tanssimista; välillä terälehdillä ja välillä piikeillä mutta aina ruusuilla.

Jotenkin kai vain perinteisesti kasvoimme erillemme lasten tulon myötä. Kaikki toiveemme arkielämältä ja elämältä yleensä olivat niin erilaiset. Pikkuhiljaa aloimme nukkua eri huoneissa. Odotin toista lastamme silloin eikä mies ollut lainkaan kiinnostunut raskauden kulusta tms. Hyvä että ehti töiltään mukaan synnytykseen. Kun toinen lapsi oli vasta muutaman kuukauden, mies sai mahdollisuuden lähteä ulkomaille pariksi kuukaudeksi työkeikalle, minkä otti minulta edes kysymättä vastaan. Tosin olimme siinä vaiheessa jo molemmat sitä mieltä, että tekee hyvää olla vähän aikaa erillään ja miettiä asioita. Esikoinen oli 2v, kuopus 4kk ja koko ajan tissillä - olihan se aika helvetillistä, mutta sinä aikana olin kuitenkin muuten paremmalla mielellä kuin kuukausiin miehen seurassa ja aloin tosissani miettiä eroa. Kun mies sitten palasi kotiin, paha olo ja sama vanha vuorovaikutuksen olemattomuus palasivat. Kuukauden sinnittelimme yhdessä, kunnes minä otin eron puheeksi ja mies oli silmin nähden helpottunut. Lapset olivat tuolloin siis vähän yli 2v ja n. 6kk.



Lapsille ei erosta ollut muuta haittaa kuin tietysti se, että isä oli heidän elämässään entistä vähemmän läsnä. Mutta arvelen, että niin olisi ollut ilman eroakin...lisättynä meidän väliemme kireydellä. Koska lapset olivat niin pieniä, emme edes harkinneet vuoroviikkosysteemiä vaan lapset jäivät minulle, yhteishuoltajuus, tapaamiset sovitaan suullisesti. Kaiken kaikkiaan ero oli varmasti oikea ratkaisu ja olisi tullut eteen ennemmin tai myöhemmin. Lapsille se oli kivuttomampaa pienenä.



Nyt en ehdi enempää, jos haluat kysyä vielä jotakin, voin myöhemmin yrittää ehtiä vastata.