Kumpi mies kannattaisi valita?

Ei se nimittäin miettimällä parane, vaan sen tietää heti! Kyllä sitä intohimoa suhteeseen tarvitaan, mutta niin myös rahaakin. Hitonmoista on kituuttaa, en suosittele!

Huh! En minä voisi mennä naimisiin ilman intohimoa, rakkautta. Jos ei sellaista tunne A:ta kohtaan nyt, niin ei kannata edes harkita.



Ahkera hra B voi myös ajan myötä vaurastua, joten tätä nyt ei kannata ajatella.



Ikävä kyllä hra A vaikuttaa siltä tyypiltä, johon saattaisin hurahtaa intohimoisesti. Mikä siinä onkin, että nämä kunnon miehet eivät sytytä. Pitkästyttävät vain, kuten hra B.

Uudelleen lämmitelty suhde ei toimi. Pian sitä huomaa taas kaikki ne asiat, joiden vuoksi suhde laitettiin alunperinkin jäähylle. Tästähän seuraa tietysti lopullinen ero ja suru siitä, että hukkasit mahdollisesti taas pari vuotta parhaista vuosistasi.

Minulle kävi villeinä tyttöelämän vuosina niin, että yhtenä päivänä minua kosi kolme (3) miestä. Kaksi kasvotusten, yksi teknisiä apuvälineitä käyttäen.



Valitsin sen herran, joka olisi ollut näiden kahden välimaastosta. Järkeä kuuntelin sen verran, että mietin mihin tie veisi ja miltä elämä näyttäisi 10 vuoden kuluttua. Sen jälkeen ratkaisu oli helppo. Jo senkin vuoksi, että valintani oli tottahan toki, mies joka sai sukat pyörimään jaloissa.



Toisinaan kaiholla muistelen noita aikoja. On se vaan ihanaa olla haluttu. Oli säpinää ja jännitystä. Osa herroista tiesi toisistaan, osa vain yhdestä kilpakosijasta.

Nykymaailmassa kun on mahdollista, että itselläkin on hyvät tulot, joka mahdollistaa ulkonasyömiset ynnä muut "ylellisyydet" ihan riittävän usein.



Miksi herra AALLA on hyvät geenit vaikka herra BEELLÄ on mm. parempi tunneäly -> perimähän on muutenkin vain osa lapsen tulevaa persoonaa ja herra BEEN läsnäololla ja lapsirakkaudella saadaan varmasti tuettua lasta paremmin kuin herra AAN pelkällä geeniperimällä ja rahalla. Vai oliko geeneissä kysymys ulkonäöstä tai esim. matemaattisesti mitattavasta älystä?



Herkullinen asetelma joka tapauksessa, hauska aloitus!

Tuossahan sanottiin että arki on A:n kanssa helppoa ja mukavaa ja paljon rakkautta on! Ei kai se nyt ole helevattia?

B:n kanssa mainittiin että hänen kanssaan arki ei niin mukavaa.

- A:n kanssa arki mukavaa, tosin ei osallistu kotitöihin (onko se sitten mukavaa kun itse saa tehdä kotona kaiken?)

- B osallistuu kotitöihin, mutta arki hankalaa.

En muuten ymmärrä mikä parisuhde on sellainen jossa ei ole seksiä (tai tosi harvoin) ja eletään siis kavereina.

Joka tapauksessa A vaikuttaa hyvin itsekeskeiseltä ihmiseltä (uraihminen, ei halua lapsia tai jos niitä on niin vaimo saa hoitaa ne ja kodin muutenkin, ei halua sitoutua eli toisin sanoen odottaa kokoajan että vastaan saattaa tullakin parempi vaihtoehto jolloin edellisestä pääsee kätevämmin eroon.)

tulevaisuuden toiveita. Itsekeskeinen ihminen.

B:n kanssa taas synkkaa sekä henkisesti että fyysisesti.



En ymmärrä mitä mietittävää tuossa on. A-lista on pelkkää negatiivista ja B taas plussaa.

Ikävä kyllä hra A vaikuttaa siltä tyypiltä, johon saattaisin hurahtaa intohimoisesti. Mikä siinä onkin, että nämä kunnon miehet eivät sytytä. Pitkästyttävät vain, kuten hra B.

Joka ei tee kotitöitä, ei halua lapsia, on sitoutumiskammoinen, ei henkistä yhteyttä, seksiä harvoin jne. Yök.

ottaisin B:n.

eli vastaan herraa c



sillä jos tarttee noin miettiä kuka on oikea ja kuka ei niin silloin ei ole kumpikaan

aivan varmasti eteesi ehtii tulemaan se ihan oikea

Minä taidan olla sellainen joka rakastuu noihin herra A:n tyyppisiin. Heikkona lahjakkaisiin ja älykkäisiin sekä menestyneihin, haluan lisääntyä tuollaisten kanssa :). Yhteenkään herra B:n tyyppiseen en ole koskaa tuntenut mitään vetoa.



Mutta varmasti B on järjellä ajateltuna parempi ja sinullahan ei ole edes tunnepuolella ja kemiapuolella hänen suhteensa ongelmaa, joten aika selvä valinta!

Siis avaathan vähän tätä "erittäin hyvät geenit" vs. "ei ehkä maailman parhaat geenit". Mistä sinä tiedät miesten geenit? Tai siis paremminkin - mitä oikein tiedät niistä ja mitä tarkoitat noilla?

Minä taidan olla sellainen joka rakastuu noihin herra A:n tyyppisiin. Heikkona lahjakkaisiin ja älykkäisiin sekä menestyneihin, haluan lisääntyä tuollaisten kanssa :).

sitoutua, ei lapsia, ei perhettä, vain se minäminäminä & ura. Kyllähän tuollaisen kanssa voi sen lapsen hankkia mutta sen jälkeen ollaankin sitten aika omillaan.

ja niistä vasta hyviä isi kuoriituukin. Tuollainen itsekeskeiselle nimittäin juuri MINUN LAPSI minun ura ja minun PERILLINEN on sitten jotain ihan mahdottoman suurta ja hienoa. Mutta en suosittelisi luottamaan siihen :).

jos a ei kerran halua sitoutua ja tuo on tullut testattua, niin mitä tuota miettimään? Ei kai kukaan halua perustaa elämäänsä jollekin tuollaiselle suhteelle ja odotella vielä että mies EHKä kiinnostuisi niistä lapsistakin.



A:n tyyppiset haluaa vaan omistaa naisen, nytkin osoittaa kiinnostustaan kun huomaa että ap:lla on vientiä muuallakin. Lopullisesti kenkää vaan, teet siinä palveluksen itsellesi.

Kai tässä on ongelma oma pelkuruus. B:n kanssa juttu on niin alussa, että pelottaa, vaikka ollaankin keskusteltu tärkeistä asioista alusta asti ja meillä on hyvin samanlaiset arvot. B on ihana ihminen, sivistynyt, lahjakas, sosiaalinen ja ajattelee monista asioista samoin kuin minä. Yhteistä arkea ei olla päästy kokeilemaan, mutta epäilen että siinä vois tulla hankaluuksia, kun jossain suhteessa ollaan erilaisia luonteita (mä boheemi, B hyvin järjestelmällinen jne.) Toisaalta ollaan yhdessä puitu aiempia pieleen menneitä ihmissuhteita ja mietitty, miten jatkossa välttää tietyt karikot. Lisäksi meillä muutama erittäin vahvasti yhdistävä tekijä lapsuudesta.



Mulla on edelleen hyvin vahvoja tunteita A:ta kohtaan ja koko tuo aikalisän otto suhteesta oli todella vaikea ratkaisu. Lisäksi mun lähipiiri on kovasti arvostellut mun ratkaisua (ne tosin eivät tiedä noita A:n huonoja puolia, kun en ole niistä paljoa puhunut). A on tavallaan onnistunut kietomaan mut pahasti pikkusormensa ympärille ja siitä on vaikea irrottautua.



Tuloista sen verran, että itse olen vähän yli keskituloinen enkä tarvitse siis miestä elättämään itseäni. B on vasta luomassa uraa (on esim. opiskellut pitkään ja monipuolisesti), joten vaikea sanoa mikä tilanne olisi 10 vuoden kuluttua. Luultavasti tulee olemaan korkeammin koulutettu kuin A. Itse olen köyhästä perheestä, jossa kuitenkin on ollut paljon rakkautta. Mieluummin se kuin vaikutelma A:n lapsuudenkodista (rahaa on ollut vaikka kuinka, mutta lapsia ei ole taidettu juuri rakastaa).



Geeneillä viittasin muutamaan terveysasiaan, suvussa esiintyviin sairauksiin ja lähisukulaisiin. Lähinnä mietin törkeän itsekkäästi, että jos kasvattaisin jomman kumman miehen lapsen ihan yksinäni (eli miehen persoonalla ei olisi vaikutusta asiaan), niin kumman miehen haluaisin lapseni biologiseksi isäksi. Tyhmää varmaan myönnetään. Jos taas pitäisi valita kasvattaja lapselleni, se olisi ehdottomasti B.



Joten alkaa kyllä vaikuttaa siltä, että olen ratkaisuni tehnyt. Taida mennä kosimaan samantien herra B:tä. :)



ap

enkä palannut myöskään herra A:n luokse. Kuten monet tässä ketjussa ehdottivat, niin jos täytyy tällä tavalla asiaa pohtia, niin parempi olla ottamatta kumpaakaan! Päätin siis jatkaa elämääni itsekseni ja niinhän siinä sitten kävi, että vähän myöhemmin vastaan käveli joka suhteessa täydellisyyttä hipova herra C! Nyt ollaan oltu jo jonkin aikaa naimisissa ja onnellisempi en voisi olla. Lisäksi (kuten arvelinkin), herra C on kerrassaan ihana isä rakkaalle pienelle pojallemme.

Miten ihmeessä voit sanoa, ett herra A:lla on hyvät geenit? Lukisitko tota listaasi uudelleen. Taitaa oll ajuuri päinvastoin mutta herra B:llä on hyvät geenit!!!!

jos sä nyt olet oikea ap.



Tuo geenjuttu oli kyllä vähän hämärä :)