Minulla on oneglma: mieheni on todella komea..

sinulla on varmasti mies joka ei tuijota pelkkää pintaa, ja tuntuisi siltä ettei hän itse niin välitä omasta komeudestaan (sellaisia kukkoja kyllä riittää). Jos minä näkisin tuollaisen parin niin ajattelisin pelkkää hyvää molemmista. Suunnattomasti ärsyttää komea mies-kaunis,seksikäs nainen, pelkkiä pintaliitäjiä.

me olemme olleet jo todella kauan yhdessä ja minä olen hänen ensirakkautensa. Hänellä ei ole ollut aiemmin tyttöystävää edes, kahta hän on tapaillut muttei ole mitenkään vakavaa yhdessäoloa.

Me rakastuimme toistemme samankaltaisuuteen, hän on minun sielunkumppani, mutta viime aikoina on tuo asia alkanut ärsyttämään, ihmiset ovat hyvin ulkonäkökeskeisiä. Tuntuu että joskus aina asia mikä ihmisissä on tärkeää, on ulkonäkö.



ap.

Tutkimusten mukaanhan parit ovat useimmiten "yhtä kauniita" tai "yhtä rumia" toisinsanoen sitä useimmiten valitsee kumppanikseen henkilön joka on ulkonäöltään "samaa tasoa". Ja tietenkin sitten löytyy myös poikkeuksia.



Meillä on niin päin, että miehelle ihmetellään, miten SINÄ olet saanut noin kauniin naisen...Ja miehethän töräyttelevät tuollaisen suoraan päin naamaa. Minä vähän loukkaannun mieheni puolesta, mutta mieheni on vaan ylpeä...Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että mieheni on ihan samalla tasolla kanssani ulkonäön suhteen. PIkemminkin se, että pukeudun tyylikkäästi/naisellisti, käytän korkokenkiä, olen aina meikattu yms. varmaan vaikuttaa ihmisten reaktioihin. Mieheni on rento eikä puunaa niin kuin nykyajan nuoret miehet (yök).



Anyway, ole ylpeä komeasta miehestäsi! Ja luota itseesi, että olet kaunis, etkä mikään hiiri. Hoikka ja huoliteltu taitaa olla useimman miehen nais-ihanne nykypäivänä joten etköhän ole komean miehesi ansainnut myös ulkonäkösi puolesta! Loistakaa toistenne rinnalla. Ensi kerralla toteat vain, että "niin onhan se komea, eikä Siinä vielä kaikki...".

että meillä minä olen se " selkeästi kauniimpi" osapuoli, ja saan paljon huomiota ulkonäöstäni. Mieheni taas on todella tavallinen. Joskus nuorempana en varmaan olisikaan häneen rakastunut, vaan tapailin aina komeita, mallityyppisiä (jopa yhtä mallia pidemmän aikaa) miehiä.



Kun kasvoin ja kypsyin, halusin vain miehen, johon rakastun. Joka on älykäs ja huumorintajuinen, suoraselkäinen ja kohtelee minua hyvin. Totta kai sellainen mies voi olla myös komea, mutta tämä mies nyt sattui tulemaan vastaan ja viemään sydämen. Ja hän nyt vain sattuu olemaan tavallisen näköinen...Sillä ulkonäöllä kun ei vain kypsälle ja aikuiselle ihmiselle enää ole niin väliä.



Vähän sama asia, kuin että olisiko miehellä komea lauluääni. Onhan se hienoa ja ihailtavaa, jos mies laulaa kuin Pavarotti, ja kyllä sellaista kelpaa kuunnella ja ihailla samoin kuin oikein kaunista ihmistä kelpaa katsella. Mutta sillä hyveellä ei ole niin merkitystä siinä vaiheessa, kun elämänkumppania valitsee. Muut arvot ajavat ohi. Minulle on oikeastaan ihan sama, onko miehelläni hyvä lauluääni. Ymmärtääkö kukaan, mitä tarkoitan?



Ja kyllä minä sydämeni pohjasta uskon, että miehenikin valitsi minut ihan muista syistä, kuin ulkonäön perusteella. - Hänellä on muuten elämänsä varrella ollut objektiivisesti arvioituna niin tavattoman kauniita naisystäviä kuin ihan tavallisen näköisiä naisystäviä; myös hyvin eri kokoisia naisia. Uskon, että mieheni kuuluu niihin kypsiin ihmisiin, joille muut piirteet naisessa ovat määräävämpiä. Kaunis kuori sitten joko tulee tai ei tule paketin mukana.