Miten rohkaistuis maantieajoon?
Luin tuota toista ketjua pitkästä reissusta ja jäin jälleen kerran pohtimaan omaa surkeaa ajotaitoani. No ei kyllä oo korttikaan ollut vielä kauan. Mutta kun pulssi nousee jo 80 km/h kyltin näkemisestäkin:) Ei kai siihen auta kuin ajaminen ja ajaminen. Miten muut suhtautuu maantiellä jos en satasen alueella aja sataa vaan ehkä hiukan alle,kun se oikeasti hirvittää. Painaa ohi ja näyttää kansainvälistä käsimerkkiä?? Miten olet saanut rohkeutta painaa kaasua vai oonko mä ainoo näin surkea tapaus?
Kommentit (18)
ajan kuitenkin yleensä nopeusrajoitusten mukaan tai maks 5-10km/h päälle. Harmittaahan se pitkillä matkoilla kun aina pitää ohitella, muttei ole kyllä koskaan tullut mieleen mitään merkkejä sen takia lähteä heiluttelemaan. :D Sinulla on täysi oikeus ajaa hieman hitaammin jos haluat ja siihen ajamiseen kannattaa tosiaan totutella vaikka turhillakin reissuilla, ettei kynnys nouse liian korkeaksi ja kohta vain mies ajaa sitä autoa.
kaupunkiajo on ihan kauhua. maantie ajo on aina mennyt hienosti ja onneks inssi oli maantiellä niin pääsin läpi. eipä kai muu auta kuin ajaminen. et taida luonteeltasikaan olla mikään hurjapää.
ja en siis ole enää 18 vaan ajoin kortin vasta lähemmäs kolmekymppisenä.Joskus mietin että ois pitäny sillon nuorena kun ois vielä ollu rohkeampi,mutta kai se on parempi myöhään kuin ei milloinkaan:)ap
Mutta näin kokeneempana kuskina neuvon noin tuoreena kuskina ajamaan paljon. Minä olin välillä vuosia ajamatta, ja on ihan hirveä kynnys enää melkein parikymmentä vuotta kortin saannin jälkeen voittaa pelkonsa. Olisi helpompaa, jos olisi alunperin ajanut ja paljon.
kaupunkiajo on ihan kauhua. maantie ajo on aina mennyt hienosti ja onneks inssi oli maantiellä niin pääsin läpi. eipä kai muu auta kuin ajaminen. et taida luonteeltasikaan olla mikään hurjapää.
Koko ajan saa pelätä että jostain säntää jalankulkija tai pyöräilijä, autoja tulee oikealta ja vasemmalta, bussit jyrää meitin jne.
Ei tarvi vahtia valoja eikä risteyksiä eikä vaihtaa kaistaa eikä tietää, onko bussikaistalla, eikä yhtäkkiä ole edessä yksisuuntaista katua eikä...
Sen sijaan on tasaisella tahdilla soljuva yksiselitteinen autovirta jossa vaan mennään mukana - tai autio tie ihan vaan sulle. Vaikka nopeus on suurempi, tapahtumia on vähemmän eli ehtii reagoida paljon paremmin.
Jos sä et uskalla ajaa yhtä nopeasti kuin muut, sun kannattaa pitää huolta siitä, että aina välillä päästät jonon ohi: pysähdyt sivutiella tai linja-autopysäkille tai vaan hiljennät reunaan kun vastaantulijoita ei ole. ETKÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA NOSTA NOPEUTTA PITKÄLLÄ SUORALLA TAI OHITUSKAISTALLA, vaikka just silloin ehkä uskaltaisitkin.
Onko autossa ehkä jotain vikaa? Minulla oli kerran "ilo" ajaa autolla joka tärisi yli 90 km/h nopeuksilla kamalasti. Tuntui kuin olisi jotain formulaa ajanut. Normaalistihan maantieajo on kaikkein helpointa ajoa. Kaupunkiajossa joutuu paljon enemmän keskittymään, vaikka automaatilla ajaessa sekin sujuu helposti.
saa keskittyä liikennetilanteisiin, ei jännittämiseen. Eli huomio pysyy muualla kuin omissa ajatuksissa.
Toisaalta iso rekka joka tulee vastaan satasta (lähes) kun itse ajaa toiseen suuntaan satasta, eli lähestymisnopeus on 200 km/h on kertakaikkiaan vaan pelottava.
Siinähän saa vaan ajaa. Kaupungisssa (Hki-Espoo) on kamala ajaa! Ihan liikaa kaikkea huomioitavaa. Kaikki muut surffaa siellä tosta vaan eivätkä törmäile toisiinsa, käsittämätöntä. Täysin mahdotonta on suunnata johonkin uuteen paikkaan kun pitäisi ehtiä lukea vielä opasteitakin.
täysperävaunullinen rekka joka alkaa heittelehtiä vastaantullessa tai sit et ote herpaantuu kun vaihdan vaihteita..huoh! Juu ei varmaan tuu nostettua nopeutta ja tota oon miettiny et voihan just vaikka pysähtyä jos liikaa hirvittää. Ite oon sellanen tän ajamisen kanssa et taidan etukäteen kauhistella enemmän kun sit itse tilanteessa. Mutta kyllä totisesti sydän hakkas kun eka kerran oli lapset takapenkillä vaikka vauhtia oli "vain" 80. ap
Eilen - äitienpäivänä iltapäivällä - oli taas näitä 75km/h valtatiellä satasen alueella ajavia tien tukkona, kyllä meinasi mennä hermot! Ohittamiseen liittyy aina tietty riski ja nämä "sunnuntaikuskit" aiheuttavat pitkiä letkoja ja vaaratilanteita.
enkä tule toimeen mieheni auton kanssa... Se ei pidä minusta enkä minä siitä... :D
Mutta nyt päätin ostaa itselle sen hienon auton josta olen pitkään haaveillut, niin ehkä se siitä.
Ajokortin kakkosvaihe on suorittamatta ja sen puolentoista vuoden ajan kun minulla on kortti ollut niin olen ajanut vain pakosta kun suoritin pimeänajon... :D
mami19v
Hienoa että tunnet omat rajasi ja ajat omien taitosi mukaan! Nyt vaan reeniä ja rutiinia maantieajoon.
Turhat pelot lähtevät pois kun olet saanut ajorutiinia.Ja maantieajo on helpompaa kuin kaupungissa ajaminen, sen kun vaan painat suoraa pätkää. Ajat ihan rauhassa nopeusrajoituksen mukaan, jos joku roikkuu perässä niin mahdollisuuksien mukaan päästät ohi (näytät vilkkua ja ohjaat oman autosi lähemmäs tien reunaan). Ajat satasen alueella ihan rauhassa ysikymppiä, jos siltä tuntuu. Jos perään muodostuu jonoa, niin kurvaa hetkeksi bussipysäkille tai sivutielle. Ja ohituskaistalla jäät hitaiden kaistalle ja tiputat nopeutta, niin kiireisemmät pääsevät ohi.
Kyllä se siitä lähtee!
maantieajo on musta siitä helpoimmasta päästä, tulee välillä posoteltua liiankin lujaa, kun innostun... Kamalinta on musta ajaa Helsingin keskustassa, sitä yritä välttää aina kun voin ja jos sinne joskus joudun, ajan edellä ajavan perässä tiiviisti ja toivon että on menossa sinne minne minäkin...:-) Tsemppiä, ajamalla se vaan helpottaa.
tottuu. Minua ainakin hermostuttaisi, jos pitäisi vahdata ajaessa, missä seuraava levike tai bussipysäkki on mihin pysähtyä ja sitten alkaa hiljentää, kun perässä pitkä on jono. Ja taas odottaa, että pääsee lähtemään pysäkiltä liikenteeseen, kaasuttaa hulluna, ettei taas jää takaa tulevien tukoksi...Mieluummin ajan satasta, vaikka olenkin arka kuski.
kertausmielessä ja nimenomaan maantieliikenteessä/moottoritiellä, jos se sinua eniten pelottaa. Nimenomaan ramppikiihdytykset ym. Ja tää ehdotus, jos siis autokoulusta on jo jonkun aikaa etkä ole hetkeen ajanut.
Jos taas olet tuore autokoulun käynyt, ei muu auta kuin harjoittelu eli ei muuta kuin kilometrejä alle. Valitse rauhallisia ajankohtia, esim. tiistai-iltana työmatkaliikenteen ja kauppareissujen jälkeen tai sunnuntaiaamuna ennen puoltapäivää, saat ajella ihan rauhassa ja totutella ajamiseen. Ja alusta asti kannattaa yrittää totutella muun liikenteen vauhtiin. Ei siis ylinopeutta mutta ei liikaa hissutteluakaan, esim. liika varovaisuus vaikkapa moottoritien liittymärampilla on nimenomaan vaaratilanteita aiheuttavaa: on tarkoitus kiihdyttää muun liikenteen nopeuteen aika rivakasti ja liittyä joustavasti liikennevirtaan. Ei siis hyssytellä neljää-viittäkymppiä varovasti kurkistellen ja vielä viimetingassa hidastaa tai jopa pysäyttää ennen kaistalle siirtymistä. Nopeusrajoitusten mukaan ajamalla (toki keli huomioiden; ei toki kaatosateessa satasta vaikka rajoitus niin sanookin...) säästät sekä itseäsi että muita turhilta riskeiltä.
Turvaväli seuraavaan ja peiliin katsominen sekä omalla kaistalla ajettaessa silloin tällöin että etenkin kaistaa vaihdettaessa on tärkeää. Ja toki se, että aina pitää "tuntosarvet pystyssä" ja seuraa ympäristöä ja edellä ajavia (ei siis ainoastaan sitä just edeltävää autoa vaan myös liikennettä eteenpäin muutaman sadan metrin päähän).
Ja toki pelkoon auttaa ainakin psyykkisesti, ettei ehkä lähde jollain -80-luvun Nissan MIcralla lasten kanssa liikenteeseen, jos suinkin mahdollista; silloin on jo syytäkin pelätä, kun pikkutössäyksestäkin on moottori sylissä ja jalat kainalossa.
Itse nautin maantieajosta tai oikeastaan ajan ihan missä vaan Suomessa, mutta Helsingin keskusta puistattaa. Eilen rohkenin viedä sukulaistytön keskustaan ja ei se niin kamalaa ollutkaan:) Eli rohkeasti vaan ajamaan!
Opit auton hallintaa ja saat kokemusta pelkästään ajamalla.