Tässä eräs äiti lisää, joka pahoitti mielensä äiteinpäivänä.
Tämä päivä ei eronnut normaalista sunnuntaista käytännössä mitenkään. Lapset olivat tietysti askarrelleet koulussa ja päiväkodissa kortit, lapsia jännitti kovasti ja näyttelin nukkuvaa. Mies tuli kurkkaamaan makkarin ovelta ja sanoi etteihän mulle tartte tuoda kahveja sänkyyn. No ei tarvitse, ei... Eihän mitään tarvitse tehdä. Ei niitä kahveja muutenkaan sitten keitetty.
Meillä on pihalla lipputanko, mutta lippua siihen ei laitettu. Mentiin anoppilaan kahville ja mies kävi kukkakaupassa. Osti äidilleen kukan ja kun kysyin pettyneenä miksei ostanut minulle, niin totesi vilpittömän hämmästyneenä, etten minä ole hänen äitinsä! Lapet huusi takapekiltä että äidille pitää ostaa kukka, joten mies käänsi auton viiden kilometrin jälkeen tosi vihaisesti ja kävi ostamassa mulle begonian. Sieppasi siis ensimmäisen kukan ulko-oven suusta, maksoi ja tökkäsi sen syliini. Muut osti niitä samoja kukkia haudoille.
Että näin meillä, äitienpäivänä.
Kommentit (47)
ja jos tämä "miehen ei tarvitse muistaa vaimoaan äitienpäivänä" ja "kostan miehelle unohtamalla isänpäivän"-asenteet leviävät, niin pikkuhiljaa häviää taas yksi perinne ja yksi pienen juhlan aihe. Mitä enemmän samankaltaisia, harmaita päiviä ilman mitään kohokohtia, sitä parempi, niinkö? Arjet ja pyhät yhtä ja samaa?
Meillä oli oikein mukava, perinteikäs äitienpäivä. Pieniä lahjoja, lauluja ja kukkia; syötiin kotona tänä vuonna, mies ja esikoinen tekivät. Käytiin kävelemässä ja löhöttiin. Oli hyvä mieli. Ja joo, muistettiin myös miehen äitiä :)
En ymmärrä tuota "juhlitaan vain omaa äitiä" -juttua. Kyllä mielestäni on tarkoitus juhlistaa kaikkia äitejä, ei vain sitä omaa. Eikä mielestäni ole paljoa vaadittu, että mies muistaisi lastensa äitiä kerran vuodessa.. varsinkin jos lapset ovat niin nuoria, etteivät itse vielä omatoimisesti voi järjestää päivän kunniaksi jotain. Niin opetetaan lapsille perinteitä.. Miten he muuten oppisivat? Ja eikö olisi kiva, että äitienpäivää (ja tietysti myös isänpäivää) juhlistaisi koko perhe yhdessä?
Ja miksi ihmeessä naisen pitäisi kertoa miehelleen mitä toivoo äitienpäivänä lahjaksi, aamupalaksi yms? Kyllä miehen pitäisi sen verran oma-aloitteinen ja fiksu olla, että osaa yhden äitienpäivän ilman ohjeitakin järjestää. Jos ei siihen kykene tai tajua sitä tehdä, on mies syytä laittaa vaihtoon. Ja muistamisen riittää todella pienetkin teot. Ei tarvitse tuoda kuuta taivaalta saadakseen toisen tuntemaan itsensä tärkeäksi ja erityiseksi.
Ja tämä koskee tietysti myös isänpäivää!
Av:lla on idiootteja miehiä kuten näkyy tässäkin ketjussa. Mutta tavat ovat periytyneet eteenpäin; (nuori) miespuolinen ystäväni ei edes "tajunnut" että voisi onnitella äitiään ja siskoaan (äiti itsekin). Soitti sitten kun patistelin, mutta oli hämmentyneen oloinen. Kysyin syytä ja ilmeisesti miehen äiti ei ollut koskaan halunnut "aiheuttaa vaivaa turhan takia" eli suomeksi siis ei saanut keneltäkään edes onnitteluja moneen vuoteen :(.
Osaatko edes erottaa sanoja "äitini päivä" ja "äitienpäivä"? Niillä kun on ihan eri merkitys ja missään kalenterissa ei valtakunnallisesti juhlita äitinipäivää.
Miksi mihen pitäisi vaimoaan onnitella äitienpäivänä, en ymmärrä?
jos kiukkuaan pitää purkaa niin miksi juuri äitienpäivänä? Äiti-lapsi-akselilla tämä juhla menee... en minä mieheltäni mitään onnitteluja kaipaa, riittää ettää kunnioittaa minua suurinpiirtein muina päivinä ja muistaa välillä kiitellä jos kiittelemisen aihetta on.
pistakaa paanne yhteen ja laatikaa kaytosohjeet suomalaiselle miehelle. Osaa ne ohjekirjasta lukea miten toimitaan. Sitten vaan tulostamaan ja jakamaan pamflettia.
tai sanonut, ei tarvitse tuoda sänkyyn mutta oletko kiltti ja keität sen niin tulen keittiöön juomaan.
onko se äitienpäivän, miehesi vai lastesi vika, että SINÄ olet mättänyt kakkua naamaasi koko päivän? Olet kyllä aikamoinen ... Ja mahdat olla läheisillesi varsinainen ilopilleri muutenkin kuin juhlapäivinä.