Ostaako teidän miehet teille lahjoja? miksi mun miehelle se on niin helvetin vaikeeta!

Kuten nyt äitienpäivänä, en tule saamaan muutakuin kukkia. Lähdemme kuitenkin koko perhe ulkomaille ensi viikolla lomailemaan ja jätin option äitienpäivälahjasta sinne. Saan siis huoletta valita jotain kivaa (usein vähän arvokkaampi käsilaukku tms) itselleni lahjaksi. Hassu tapa. Luultavasti ostaisin sen saman tavaran jokatapauksessa, mutta tällainen perinne meille nyt vaan on syntynyt.

Tyyliin kysyy mitä haluat ja sitten käy ostamassa sen tai antaa mulle rahat. Nytkin sain äitienpäivälahjan jo eilen!! ELi ei huomenna yllätyksiä tiedossa.

Siis ennen kuin kerroin hänelle että en halua mitään tavaraa jota en välttämättä tarvitse. Minusta on outoa että aikuiselle ihmiselle pitää ostaa jotain! Kyllä minä itse tiedän mitä haluan ja haluan myös itse sen ostaa.

Meillä on rahalle tärkeämpiäkin käyttökohteita.

ei mulle eikä muillekaan, ei siis edes lapsillemme. ei muista/muistaisi kenenkään läheisensä mitään merkkipäivää ellen muistuttaisi. tuo on kyllä muutenkin niin pöhkö, ettei ymmärrä hienovaraisia eikä suorempiakaan vihjeitä - monesti on saanut maksaa mun hierojakäyntejäni, kun olen pari viikkoa vihjaillut että kyllä on taas niskat jumissa ja pitäs hieroa, mut herra ei vahingossakaan tarjoudu hieromaan, toteaa vaan että aijaa. sitten kun mulla lakkaa pää kääntymästä, on pakko varata se hieroja-aika.



nyt kyllä taitaa olla ainakin kahvit olla tulossa huomenaamulla, kun eilen haettiin vanhempi tyttö yhdessä pph:lta joka laittoi mukaan jonkun salaperäisen pussukan ja sitten kovasti muistutteli sekä tyttöä että isiä että muistavat sitten sunnuntaina vasta näyttää äidille mitä siellä on...

juhlapäiväksi jotain kivaa. Menemme vaikka ulos syömään synttärin kunniaksi, tai ehkä jopa lähdemme "retkelle" jonnekkin vieraaseen kaupunkiin ja olemme hotellissa yötä.

Sen lisäksi saan aina myös synttärinä ja jouluna lahjan mieheltäni, ja hän minulta.

Täytyy kyllä myöntää että mies on jopa parempi keksimään lahjoja minulle kuin minä hänelle. Yleensä saan jonkun nätin korun, usein kalevalaa... Minulla taas on toisinaan suuria vaikeuksia keksiä miehelle mitään "kivaa" =)

Eli jos osaan itse pyytää jotain, niin sen hankkii. Omaa mielikuvitustaan ei juuri käytä, tylsää. Tiedän aina, mitä on tulossa, jos on.

Kovasti hän aina suunnittelee esim. synttärilahjaa mutta eipä sitä sitten ole varaa ostaa. Korttikin on ollut aika vaikea hankkia.



Ihmettelen suuresti hänen tapaansa koska muuten hän kyllä muistaa esim. sisaruksiaan, äitiään, isäänsä aika kalliillakin lahjoilla.



Ostin nyt itse itselleni äitienpäivälahjan ja tuolla hän lasten kanssa sitä paketoi. Meinaan ottaa asian hänen kanssaan taas joskus esille...

ja muistaisi myös lahjoilla? Ei nuo kaksi ole mitenkään toisensa poissulkevia asioita, ainakaan meidän perheessä. Harmi, jos teillä on niin.

jos se ei muuten tajua... Itse ainakin loukkaantuisin kovasti. Minulle riittää pienikin muistaminen, vaikka yksi ruusu tai pelkkä kortti. Monesti syntymäpäivänäni mies on tehnyt jonkin hyvän pihviaterian ja ostanut kukkia. Se riittää ihan hyvin.



Ystävänpäivänä mies ei mitenkään muistanut minua, ja ITKIN avoimesti, oli muutenkin sellainen vaihe, että tuntui ettei yhtään huomiota heru...



Itse olen vahvan reagoinnin kannalla, muuten jatkavat välinpitämätöntä linjaansa...Ja kai niille on pakko etukäteen sanoa, jos eivät muuten tajua.

mutta mä en ole sen äiti, joten äitienpäivälahjaa se ei mulle osta ja se on mulle ihan ok.

...sanoo hän ja meinasi luistaa koko äippäpäivähommista.

Olen kuitenkin maininnut että jopa rautakaupasta saa kivoja runkoruusuja...

Katsotaan nyt, mutta ei lupaavalta näytä...

Siis ostaako ne lapselle jotain jouluna/synttäreinä? Entä muistavatko sukulaisia, kuten omia vanhempiaan merkkipäivinä? Entä kummilapsia?



Eikö nyt ole vähän omituista, jos aikuinen ihminen ei mitenkään muista läheisiään merkkipäivinä?



Kyllä minun mieheni ostaa lahjoja ihan siinä missä minäkin. Ja vielä yleensä ajatuksen kanssa. Kekseliäitä, tarpeellisia, kauniita, kivoja...Just tuli reissusta, ja sain häneltä olkalaukun, paidan, kesähatun ja suklaata ihan vaan tuliaisiksi (kaikki aivan ihania ja minun makuni mukaisia). Ja jotain on vielä kassissa huomistakin varten, koska sanoi, etten saa sitten kurkata tiettyyn lokeroon matkalaukussa.

Odotan aamiaista sänkyyn, pihalta poimittuja valkovuokkoja ja pientä lahjaa, ihan niin kuin aina äitienpäivänä. Ja sanomattakin on selvää, että miehelle on sama tarjoilu isänpäivänä. On ihanaa ilahduttaa rakastaan ja osoittaa muistavansa merkkipäivät! Lahjojen arvolla tai määrällä ei ole merkitystä!

samanlainen mies! Jo vuosia olen itse saanut ostaa synttärilahjani, jouluna annan miehelle lahjalistan kouraan minkä mukaan käy ostamassa. Äitienpäviää ei juurikaan ole koskaan kummemmin noteerannut, nyt pieniä toiveita että huomenna jotenkin muistaa (käly kuulemma vähän "potkinut" miestäni aiheesta). Suklaalevy ja takapihan valkovuokot riittäisi vallan mainiosti eli suuria en vaadi minäkään. Saa nähdä kuinka käy.

Viimeiset n. 6 vuotta mä oon saanut mieleisiä ja ihania lahjoja, kiitos siitä kuuluu myös tyttärellemme. Mies tajusi jossain vaiheessa että, hei, mä kysynkin tolta tytöltä neuvoa lahjan ostamisessa. Tyttö on nyt 15-vuotias.

jouluna sanoin, että nyt menet ja ostat kyllä lapsille edes yhdet lahjat itse ja menihän se sit. aattona seuras kyllä erityisen tarkasti, miten lapset reagoi niihin. Et kai se haluais ilahduttaa, mutta kai sen sitten on vihattava kauppoja tai ei vaan keksi mitään. Anteeksi huonosti muotoiltu lause.

Olisko kotoa opittu malli, en osaa sanoa. Luulisi kyllä todellakin, että normaali työssäkäyvä mies toimisi luonnostaan normaalisti tässä asiassa. ap

eikä kummallakaan ole lahjaa toiselle. Ihan tavallista meillä. Minä voin ostaa jälkikäteen jotain kun kaupungille jaksan vaivautua, mutta mies tuskin tulee jatkossakaan ostamaan :) En ole niin lahjojen perään. Äitienpäivän paras lahja on kun ollaan koko perhe yhdessä eikä kukaan mene minnekään. Ollaan vaan ja möllötellään.

Minäkin saan kyllä lahjoja, arvokkaitakin, tyyliin tietokone, mutta en koskaan silloin kun n.s. tavalliset ihmiset antavat lahjoja. Nyt kun lapsi on isompi, hänkin on alkanut saada synttäri- ja joululahjat kuukausikaupalla etukäteen. Tämä on nyt vain otettava annettuna, en usko että hän muuttuu.



Hänellä tähän liittyy jokin lapsuuden trauma: hän on käsittämättömän katkera siitä että sai pienenä "vääränlaisia" lahjoja ja sukutarina kertoo, että hän paketoi yhtenä jouluna perheelleen pelkkiä kiviä, jotta nämä olisivat tajunneet, miltä hänestä tuntuu saada ei-toivottuja lahjoja.



Mies on myös erittän tarkka siitä että lahjan pitää ilahduttaa. Kun kerran erehdyin sanomaan että saamani kukat eivät olleet aivan tip top, sen jälkeen en ole kukkia saanut enkä usko että enää koskaan saan, paitsi jos itse valitsen ja maksatutan miehellä.

Meillä miehen on tosi vaikea keksiä mitä ostaa lahjaksi esim. vanhemmilleen jouluna. Minä olen hänen antamansa lahjat valinnut siitä asti kun alettiin seurustella. Jos "antaisin" hänen ostaa, lahjat saattaisivat olla jotain ihan älyttömiä. Hän ei vain yksinkertaisesti keksi hyviä lahjoja, ei edes mulle. Mieheni on musta tyypillinen suomalainen mies ja nyt olen pikkuhiljaa oppinut ettei häneltä kannata edes odottaa mitään loistokasta vaan ihan karkkipussi kauppareissulta on ihan hyvä lahja :)

Nytkin mies lähti "asioille" hihitellen ;)



Mun synttäripäivä, meidän hääpäivä ja miehen syntymäpäivä sattuu parin päivän sisälle kaikki kolme. Ne yleensä juhlitaan yhdellä kertaa ilman lahjoja. Tai vähän vaihtelee, mutta sovitaan yleensä etukäteen, että onko tää lahjavuosi vai ei. Tai esim. niin, että jos mä nään jotain mitä haluan miehelle hankkia, niin vinkkaan hänelle, että oon käynyt lahjakaupoilla, ettei tule noloa tilannetta, että toisella on jotain ja toisella ei.



Mutta äitienpäivät ja joulut on sellaisia, että mies kyllä aina muistaa ja lahjat on ihania ja mieluisia. Monesti kyselee toiveita etukäteen ja saattaa esim. jouluna hankkia jotain toivelistalta ja jotain omasta päästä. Nyt ei ole kysellyt mitään, joten äitienpäivälahja tulee olemaan täysi ylläri.