Ostaako teidän miehet teille lahjoja? miksi mun miehelle se on niin helvetin vaikeeta!

itse ostan vaimolleni lahjoja mutta vaimoni sanoo aina että misi sinä tuhlaat rahojasi minuun

paitsi lapsenhoitopalkka "lahjoja" on ostanut lähisukulaiselle, muutoin ei ole ostellut. Itselleenkin ostaa mitään tosi harvoin esim vaatteita tai mitään muutakaan. Ei ole ostaja tai kaupoissa viihtyvää tyyppiä.



Ruoka- ja viinikaupassa käy usein. Tykkää kokkaamisesta, hyvästä ruoasta, juomasta ja matkustelusta.

Unohsin mainita, että sain valtavan kimpun punaisia ruusuja mieheltäni kun täytyin 40 vuotta. Mieheni täytttää pian 50 v. Ajattelin kyllä jotain hankkia hänelle, mutta hirmu vaikeaa keksiä mitään.

6 vuoden jälkeen oppi jo muistamaan, etten pidä ruusuista, eikä ole sen jälkeen niitä enää onneksi tuonut!

Mä en välitä lahjoista enkä tavaroista. JOs joskus harvoin jotain haluan, niin ostan sen itse. ARvostan paljon enemmän sitä, että mieheni osoittaa rakkautta arjessa teoilla ja sanoilla

Jos ei satu juuri silloin löytämään mitään erityistä, niin ei sitä jaksa väkisinkään päätään puhki miettiä ja stressata.



Anoppini oli sellainen, että hänen hääpäivänsä piti aina muistaa (ja voi luoja sitä mökötystä ja mykkäkoulua, jos miehensä unohti) samoin äitienpäiville ja synttäreille ja jopa nimipäiville piti aina olla lahja. Hänellä oli kuitenkin oikeus mollata lahja ja sen antaja (siis appiukko) jos lahja ei kaikin tavoin miellyttänyt. Ja hänen ei tietenkään tarvinnut miestään koskaan lahjoa.



Tuo asenne tökki aikanaan niin paljon, että vältän itse sortumasta mihinkään lahjatoiveisiin.

lahjaksi (joulu,äitienpäivä..)? Sitten ostaa sen mitä sanon. Lapsille kyllä ostaa esim. joululahjat. En ymmärrää miten voi olla vaikeaa keksiä mulle lahjaa, kun tietää mun musiikkimaun, kukkamaun, kirjamaun...

mutta ei läheskään joka joulu tai syntymäpäivä, muista juhlista puhumattakaan. Kerran toi joululahjan heinäkuussa, kun oli jäänyt jouluna hankkimatta. Tykkään itse käydä ostoksilla, ja ostan yleensä koko perheen vaatteet, lahjat jne. Mies kyllä maksaa jos on mukana, maksaa matkaliput jne. minullekin, ei siis ole tarkka rahoista. Ei vaan tykkää käydä ostoksilla.

joululahjoja mies hankkii lapsille, tyyliin satuin käymään täällä ja oli tällaista, tänhän voisi antaa joululahjaksi tälle lapselle - siis joskus ajalla parista kuukaudesta viikkoon ja mä sitten summailen, että tulee jokaiselle lapselle sama määrä lahjoja- ja meiltä saadut lahjat on meiltä saatuja lahjoja eikä isin tai äidin ostamia lahjoja. Vähän sama synttäreiden suhteen, jos lasten synttäreiden alla sattuu joku osumaan silmään saattaa ostaa... ja meille se on sopinut hyvin. Hänen muun suvun -sisarusten & heidän puolisoiden ja lasten ja omien vanhempien synttäripäivistä mä muistutan, että muistavat onnitella ja joko hoidan lahjan hankkimisen tai sanon sä hankit nyt veljes lahjan - hyvissä ajoin etukäteen ja muistutan useamman kerran viikossa.



Synttäreillä joskus saan lahjoja, joskus en. Mieheltä en äitienpäivänä ajattelekaan saavani lahjoja, koska samoin kuin jonkun mies ajatteli, hän ei ole mun lapsi :-). Joskus kuitenkin saan. Minkä tahansa merkkipäivän yhteydessä jos varmasti haluan kukkia, ostan ne itse aiemmin ja sanon kiitos kukista, että huomaa, että olen hankkinut, joten ei itse osta toista nippua. Joskus jos en ole ostanut, ostaa kukkia, joskus ei.



Joululahjoja joskus tulee, joskus ei...



ja vastaavasti ihan milloin vaan saattaa tulla kotiin ja sanoa "mä ostin sulle..." kun jotain sattui kaupassa näkemään.



Mä tykkään itse valkata ja miettiä ja antaa joululahjoja, tosin hyvissä ajoin etukäteen, mutta ei mua yhtään häiritse se, miten mun mies suhtautuu lahjoihin. Juhlapäivä kuin juhlapäivä niin sitten kuitenkin muuten huomioi mua ihan erityisesti koko päivän ajan (esim, hoitanut tänään koko kämpän siivouksen huomista varten)... meillä tämä systeemi toimii hyvin. Mä varsinkaan en pahemmin mitään tavaroita haluakaan. Ja jos jotain oikeasti haluaisin lahjaksi, niin sanon kyllä sen.