Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaako muita lasten koulu?
08.05.2009 |
Minulla kulkee aina inhotuksen väreet selkäpiitä pitkin kun pitää käydä lapsen koululla. Nytkin oli joku infotilaisuus vanhemmille koululla enkä pystynyt keskittymään rehtorin lapsellisiin lätinöihin ollenkaan, koska se liikuntasali oli niin täynnä pahoja viboja. Rehtori puhui meille aikuisille aivan kuin olisimme jotain aivottomia pikkulapsia (mm. katsoi parhaaksi selittää, että 20 prosenttia sadasta eurosta on 200 eurosta on 40 euroa yms.).
Koulun seinillä oli jotain kiinalaistyyppisiä sloganeita, joissa luki mm. "Sanat ovat tekoja", "Me emme kiusaa", ja muuta yhtä älykästä. Omat koulumuistot ovat sen verran kamalia, että minua ei oikeasti huvittaisi yhtään käydä koululla edes lapsen kevätjuhlassa.
Kommentit (8)
Ja lapsi pitää kyllä koulustansa ja olen tietenkin pitänyt omat tuntoni häneltä salassa. Pelkään vain, että jossain vaiheessa jos lapselle tulee koulussa jotain ongelmia, minä tulen ylireagoimaan niihin oman kouluvihani takia.
Ja aloituksessa oli siis tarkoitus sanoa, että rehtori kertoi meille aikuisille että 20 prosenttia 200 eurosta on 40 euroa. Tämä kouluaihe on vaan niin kiihdyttävä, että lukihäiriö iski. No, onneksi nyt ei olla koulussa, joten tästä ei tule loppuiäksi tyhmän leimaa otsaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mua jännittää... Olen kauhea kouluallergikko, etenkin yläasteaikojen muistelu aiheuttaa tuskan puistatuksia, opettajat ja ilmapiiri oli niin hirveä! Ja se laitosruuan tympeä lemu joka siellä leijaili...
Lapsi on tietty intopiukeena ja on pärjännyt hyvin tähän asti kaikissa porukoissa ja harrastuksissa, ne ole hänen puolestaan huolissani. Mutta jo kouluun tutustuminen ahdisti mua, ope on sellainen iäkkäämpi vakavan ja tärkeän oloinen naisihminen. Sellainen vähän vaikeasti lähestyttävä, joten voin kuvitella että kaikki viralliset keskustelut on sitten todella vakavia ja virallisia.
että pojan koulun rehtori on myös sitä vakavaa ja asiallista tyyppiä, joka kertoo vitsinkin oikein alleviivaten ja on 10 sekuntia hiljaa vitsin jälkeen, että yleisö saa hymähdellä. Luulee varmaan olevansa tosi hauska mies. Lisäksi hän ilmeisesti ymmärtää ainoastaan täydellistä kirjakieltä, sillä tuijotti minua kuin vähä-älyistä kun kysyin häneltä jotain asiaa hiukan sanoja hapuillen. Tuli kyllä sellainen olo, että jos tuollainen ihminen olisi työkaverina, vaihtaisin työpaikkaa.
ja tuleeko keskustelua.
Minuakin koulu ahdistaa lasten puolesta ja olen kauhuissani siitä, että epäilen, että on paljon perheitä, joiden vähäistä kotielämää hallitsee iltapäiväisin läksyjenteko. Läksyt kun eivät kaikilla tule tehtyä ja niiden tekemistä opet vaatimalla vaativat ja näin koulu tunkeutuu perheiden kotielämään. Joillakin on jatkuvasti huono olo siksi, että läksyt ei vain tule tehtyä.
Mutta missä lapset saisivat harjoitusta sosiaaliseen elämään jos ei koulussa. Siellä on kuitenkin kavereita - suurimmalle osalle ainakin.
käyttää sellaista "tieteellistä" terminologiaa ja esittää asiat tosi hankalasti ja monimutkaisesti. Ottaa kaikki asiat esille silleen huolestuneeseen sävyyn, ihan kun etsimällä etsisi jotain vikoja lapsesta. Siis en tarkoita etteikö näistä asioista voisi keskustella, mutta kun ne esitetään jotenkin kauheen suurentelevaan tyyliin (lapsellani ei siis ole ollut mitään varsinaisia ongelmia, ujostelee lähinnä tätä opea kun aloitti hiljattain uudessa paikassa).
Eli siis se mikä siis mua ärsyttää on teennäisyys ja sellainen vähän ylenpalttinen asiantuntijaroolin esittäminen.Ihan hyvin joku eskariope voisi puhua normaalia suomen kieltä meille aikuisille, ikäänkuin vertaisena kesksustella asioista, eikä ottaa sellaista holhoavaa otetta meihin vanhempiin.
että pojan koulun rehtori on myös sitä vakavaa ja asiallista tyyppiä, joka kertoo vitsinkin oikein alleviivaten ja on 10 sekuntia hiljaa vitsin jälkeen, että yleisö saa hymähdellä. Luulee varmaan olevansa tosi hauska mies. Lisäksi hän ilmeisesti ymmärtää ainoastaan täydellistä kirjakieltä, sillä tuijotti minua kuin vähä-älyistä kun kysyin häneltä jotain asiaa hiukan sanoja hapuillen. Tuli kyllä sellainen olo, että jos tuollainen ihminen olisi työkaverina, vaihtaisin työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta samanlaista se taitaa nykyäänkin olla kuin kauhealla 80-luvulla. Montakohan viikkoa tuli seisottua pulpetin vieressä eri sääntöjen rikkomisten takia... Muistan vieläkin, että meidän luokassa ala-asteella oli koulun säännöt, joissa kiellettiin mm. käytävillä juokseminen ja pallon heitto pallokentän ulkopuolella. Kiusaamista tosin ei ollut kielletty, ja sitä tapahtui paljon. Huhhuh, pahalta tuntuu päästää lapsi tuohon prässiin.
mutta omista kouluajoistani näen vieläkin öisin painajaisia enkä ollut edes kiusattu!
Jos vaan mahdollista.