Hyytävä leikki vieraalla lapsella...

Hain lapsia päiväkodista ja heti portista päästyäni vierelleni tupsahti arviolta 3-4-vuotias poika joka katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi: Sun lapses on kuallu.



Pysähdyin ja pari sydämenlyöntiä löi tyhjää. Jatkoin matkaa etsimään lapsiani pihasta ja poika huusi perääni: Kuulitko sää vai eksää vaan välitä, sun lapses on kuallu!



... Nousi kyllä karvat pystyyn ja vieläkin ajatellessa hyytää ja tulee kylmänväreet tuosta.



Tuon ikäiset paljon jo käsittelevät kuolemaa, eikä lapsi ollut mikään rääväsuinen mukula vaan hiljainen totinen poika. En maininnut asiasta tädeille vaan kaappasin äkkiä lapset kainaloon ja lähdettiin kotiin.



Tärkeintä sillä hetkellä oli vaan tuntea molemmat lähelläni. Ja valtavan kiitollinen olen toisaalta että tuo pienen pojan totinen leikki herätti minut arvostamaan jokaista aamua jolloin saan herätä huomaamaan että koko perhe on terve ja voi hyvin.