Hyytävä leikki vieraalla lapsella...

jututtanu tuota poikaa ja kysynyt syytä miksi noin puhuu. Olisin myös sanonut, että tuollaisilla asioilla ei ole tapana leikkiä. Mutta tietystihän tilanne oli yllättävä, joten et varmastikana huomannut kommentoida.

lapsi on vain oppinut sanan jostain, ja tietää että se on jotain kamalaa. Ei siinä sen kummempaa. MInäkin kuuntelin vasta lasta joka selitti, että joku on kuollut. Ja nyt se kuolee. Tottakai lasten pitää testata.

Tulee tosi outo fiilis susta, jos sulle puhutaan, muttet vastaa mitään.

Kaikki makas lattialla rivissä kuolleina ja sitten yksi lapsista synnytti ne.



Se on leikkiä.

Meillä kyllä jokainen poika, meillä niitä kolme ovat keskustelleet kuolemasta kanssamme ja varmasti kavereiden. Odotan nyt neljättä ja keskimmäinen sanoi, ettei halua, että minä ja vauva kuollaan synnytykseen. Ja, että tulee surulliseksi jos näin käy. Sitten vielä mainitsi, että jos kuitenkin näin käy, että kuolen niin he jakavat kaikki minun koruni veljien kanssa, johon totesi, että yhdessä sitten isin kanssa näin voitte tehdä.

Jos asia häiritsee keskustele hoitsujen kanssa, kantsii kuitenkin muistaa, että jokainen lapsi käy kuolemaan liittyviä asioita läpi omalla tavallaan. Ehkä tällä lapsella joku läheinen on kuollut vähän aikaa sitten.

Tulee tosi outo fiilis susta, jos sulle puhutaan, muttet vastaa mitään.

Vai onko tämä taas sitä "vieraille ei saa puhua" kulttuuria, joka menee niin pitkälle ettei edes aikuinen saa vastata mitään vieraalle lapselle?

Minäkin olisin pysähtynyt ja sanonut, ettei tuommoisia saa puhua.

tuolla tavalla hyyti? Voi olla vaikea itsekään tietää. Ja vaikea on tietysti tuollaisessa tunneilmastossa äkkiä koota itsensä ja sanoa kyseiselle lapselle vaikka, että kuinka niin on kuollut, mitä tarkoitat yms. Ota tänään asia puheeksi tätien kanssa. Taustalta voi löytyä vaikka se, että päiväkodissa on käsitelty lasten kanssa aihetta.

Kuulitko sää vai eksää vaan välitä, sun lapses on kuallu!

Joopa joo, näinhän joku 3-4 vee puhuisikin. Oikeasti, tänne on pesiytynyt joku päästään sairas, joka tehtailee ihan pimeitä provoja, tyyliin depressiohoitajakantelu.

siksi en tullut poitsulle mitään sanoneeksi. Olen hyvinkin sanavalmis ihminen ja ojennan kyllä vieraidenkin lapsia tarpeen tullen, mutta tuo tilanne vaan yllätti täysin.



Ei siis mikään provo ja voi olla etten selittänyt itseäni kovin selvästi. Ymmärsin siis kyllä että leikistä kyse. Omat lapset puhuu kanssa näistä asioista ja leikkii kuolemaan liittyviä leikkejä ymmärtämättä kuinka erilailla me aikuiset suhtaudumme kuolemaan ja sen lopullisuuteen. Aikoinaan oli järkytys kun lapset leikkivät leikkejä joissa esim. barbien äiti tai isä oli kuollut, mutta eipä tuo sitä tarkoittanut että olisivat meitä hengiltä halunneet! :D



Ei tuo niin paljoa minua häirinnyt että ottaisin sitä päiväkodissa enää puheeksi, tai jos otan niin yleisellä tasolla. Poitsu ei ollut kummankaan lapsemme ryhmästä ja minulle siis aivan vieras. Satuin vaan tulemaan portista sisään satunnaisena aikuisena lapsen mielikuvitukselle otolliseen aikaan.



Mutta sitä olen ihmetellyt miksi jäi niin hyytämään mieltä. Johtuisiko siitä että olen raskaana ja hormoonit laittaa tunteet pintaan? Tai siitä että olemme menettäneet molempien lasten odotusten aikana useita läheisiä ja mielessä onkin ollut tyhmä ja taikauskoinen pelko siitä että kenen kuolemaa joudun käsittelemään tämän kolmannen raskauden aikana... ?



Jos voisin ajassa palata takaisin niin varmaan sanoisin tälle pojalle, että ei, minun lapseni ei ole kuollut, jos olisi, se tekisi minut kovin surulliseksi ja että tuo ei ole mukava leikki eikä noin sanota toiselle ihmiselle.



Miten itse olisitte toimineet? Eikö kukaan muu olisi mennnyt tilanteessa lukkoon?



AP

(Kyllä, olen näitä tällä palstalla kauhisteltuja juntteja, jotka eivät jaksa jutella jokaiselle vastaantulevalle höpöttäjälle, olivatpa ne sitten lapsia tai aikuisia.) Mutta tuskin olisin tenavan puhetta säikähtänyt tai jäänyt oikein hautomaan. En kyllä muutenkaan ole luonteeltani millään tavalla hysteerinen, enkä vatvo menneitä tai murehdi tulevia juuri koskaan.

Ehkä ei edes tiedä mitä kuollut tarkoittaa ja oli yksi keino yrittää saada selville mitä se tarkoittaa tai sitten leikki lapsesi kanssa ja se oli juuri kuollut leikissä.

Ei ehkö halunnut, että viet kaverin pois.



Ei tuosta tarvitse kenellekään päiväkodin työntekijälle kertoa.

Olisin itse kysynyt lapseltani, että leikkikö juuri tämän lapsen kanssa.

Olisin kyllä ap:n lailla mennyt ihan lukkoon. (sori vaan muut näsät, jotka olisivat heti pystyneet vastaamaan tuohon jotain järjellistä). Kammottavaa vielä sekin, että penska vielä huusi perään, että lapsesi on kuollut. Tiedän, lapset leikkii kuolemajuttuja tuon ikäisenä, niin omakin lapseni, mutta silti tuo tilanne olisi laittanut mulle jauhot kurkkuun.

vaikka kuinka olisi puhuttu kuolemasta tai leikitty sitä niin TUO EI OLE NORMAALIA!!!

Entäpä jos sitä lasta ei ole olemassakaan.. Maanantaina menet tarhaan ajatuksena puhua tästä hoitajien kanssa, mutta tuntomerkkeihin sopivaa lasta ei löydy mistään..?

Mutta ymmärrän kyllä ap:ta. Kyllä siinä sanattomaksi menisi, jos joku väittäisi lapseni olevan kuollut.

Entäpä jos sitä lasta ei ole olemassakaan.. Maanantaina menet tarhaan ajatuksena puhua tästä hoitajien kanssa, mutta tuntomerkkeihin sopivaa lasta ei löydy mistään..?

lapsi oppii ja ymmärtää asioita leikin kautta. Normaali aikuinen (varsinkin jolla on myös omia lapsi) pysähtyy vastaamaan lapselle. Oletko niin herkkä uskoinen että kuvittelet 3-4 vuotiaan lapsen kertovan jos sinulle, jos lapsesi olisi kuollut?

ehkä lapsen äiti oli ollut raskaana ja hänen odottamansa vauva kuollut ennen syntymäänsä. Lapsi on sitten kuullut nuo käyttämänsä vuorosanat jostain keskustelusta, joka häntä on sen verran järkyttänyt, että ne ovat jääneet mieleen. Satuit muistuttamaan asiasta, koska olet raskaana ja poika sanoi/huusi sinulle, mitä oli itse kuullut. Tai nähnyt sitten TV:stä.

Miksi kuolemasta pitäisi sanoa, että ei tuollaisia saa puhua? Da? Kuolemakeskustelut kuuluvat ihan oleellisesti lapsen kehitykseen ihan yhtä normaalisti kun syntymä. Keskustelkaa lasten kanssa, olisi ne sitten vieraita tai omia. Älkää ainakaan suojelko lapsia kuolemakeskustelulta, jos he siis itse sen aloittavat. Ei todellakaan hyvä jatkoa ajatellen. Ja ap, lapset leikkii kuolemaleikkejä, tuo on ihan normaalia. Ja tosiaan joku voilla olla kuoluut, minkä hän kuullut jostain.

koska jos lapsi kuolee päiväkodissa, tiedon saa ensisijaisesti jotakin muuta kautta kuin toiselta päiväkotilapselta