Oma äiti ärsyttää

Sopivasti näin äitienpäivän alla...



Äitini on melkoinen marttyyriluonne, kaipaisi kruununsa kiillottamista joka välissä. Tekee "pyyteettömästi" jotain ja sitten ihan naama norsunvitulla, jos ei tajuta tarpeeksi kiittää. Olettaa myös, että autetaan aina joka asiassa, jos vain suinkin mahdollista. No joo, autetaan toki jos voidaan, mutta viimeksi kun olisi pitänyt auttaa, niin oltiin koko perhe oksennustaudissa. Vetihän mamma siitä herneet nenään, kun ei tultukaan. Tai ei ehkä siitä vielä, mutta samaan aikaan oli hänen synttärit ja sen mahataudin takia en päässyt kauppaan eikä lapsetkaan mitään askarrelleet siihen hätään, tarkoitus oli sitten laittaa jälkikäteen muistaminen menemään. Siitäkin meni maku, kun äiti soitti tavanomaiseen "ette sitten muistaneet"-tyliinsä.



Ok, tästä jo jotenkin olen päässyt yli, niin eiköhän tänään taas puhelin soi ja äiti syyttelee minua rivien välistä sellaisesta asiasta, jolle en mitään voi. Käyttäytyy taas tuttuun tyyliinsä "minullehan tästä koituu ongelmia" (vaikka tilanne on se, että hän voisi noilta ongelmilta välttyä siirtämällä vastuun sille, jolle se kuuluu, mutta eihän marttyyrit näin tee!). Kyllä meni hyvin alkanut päivä pilalle. Laukussa on eilen työllä ja tuskalla väkerretyt äitienpäiväkortit, tekisi mieli repiä.



Äiti on melkoisen "herkkä" luonne, tasapainoton itsensä kanssa. Itsetunto nollassa. Ei siis puhettakaan, että voisin suoraan sanoa, että oot tosi v.mäinen mulle, lopeta tuo. Saisi vähintään hermoromahduksen tai tekisi itsarin. Eli pitäisi kohdella silkkihansikkain, mutta ei vaan jaksaisi aina ottaa sitä paskaa niskaan.