"lapseni ei yhtään ole ikävöinyt meitä hoidossa"

Oliko taas vähän turha aloitus...

joten en tiedä miten pikkuiseni tulee päiväkotiin lähtemiseen reagoimaan aikanaan, MUTTA paljon on tuttavapiirissäni oikeasti sosiaalisia lapsia jotka menevät tarhaan iloisena eivätkä äitejään/isiään itkeskele. Ei sitä tarvitse valehdella, lapset on persoonia ja jotkin ovat syntyjään/kasvatettu läheisriippuvaisemmiksi kuin toiset.

vähän isompina. Tai todennäköisesti osaavat näyttää ja kertoa ikävänsä vasta isompina, minkä vuoksi ehkä tulkitaan, että ihan pienet lapset eivät ikävöi. Oma lapseni meni päivähoitoon 1 v 2 kk -ikäisenä ja noin kolmevuotiaaksi asti päivähoitoon jääminen ja siellä oleminen oli äärettömän helppoa. Sen jälkeen alkoi tulla niitä takertumisaamuja ja päivän päätteeksi viestejä hoitajilta, että lapsi oli ikävöinyt vanhempiaan päivän aikana. Nyt lapsi on melkein 6-vuotias ja lähes joka päivä kertoo ikävöivänsä vanhempia hoidossa. Kuitenkin viihtyy siellä hyvin ja meneekin sinne mielellään, joten mistään kovin vakavasta ei ole kyse.

Tiesitkös sitä ap? Usein 1-vuotiaan on helpompi sopeutua päivähoitoon, kuin 3-vuotiaan. Tämä on minun mielipiteeni.

Ei hänellä ole vielä ymmärrystä siihen mutta se paha mieli saattaa tulla vasta sitten kun äiti tai isä tulee hakemaan. Oma lapsi meni hoitoon 1,5-vuotiaana (kivittäkää) mutta ei hän koskaan ikävöinyt tai osannut sitä ilmaista.



Nyt on 3,5-vuotias ja kertoo usein päivän aikana miten on ikävä äitiä. Samoin heti kun olen hakenut, rupeaa itkemään miten on ikävä hoitajaa (pph). Joskus on ikävä mummoa, pappaa, isiä, naapurin poikaa... tuntuu että pienellä lapsella on ikävä koko MAAILMAA. Eikä pelkästään hoidossa, ikävä kaikkea kohtaan tuntuu vaan kasvavan kotioloissakin. Taitaa kuulua kehitykseen.

että on huolestuttavaa, jos lapsi ei yhtään kaipaa vanhempiään päiväkodissa.

ei noin pieni osaa millään lailla näyttää ikäväänsä tai edes tiedosta mitä ikävä on. Vaikka näennäisesti hän pienenä sopeutuu asiaan paremmin kuin esim. 3 v. joka osaa jo pistää kovasti hanttiin, on tuo isompi lapsi kuitenkin vahvemmilla koska tiedostaa ja pystyy näyttämään tunteenssa.

Tuntuu siltä, että täällä keskustellaan samoista asioista uudelleen ja uudelleen. Jokaisella meistä on oikeus valita minkä ikäisenä laittaa lapsensa hoitoon tai hoitaako kotona. Ei kukaan ole toista parempi ja jokaisen perheen järjestelyt ovat sopivimmat sille perheelle.

Pari viikkoa meni niin, että vikutti vain iloisesti perään, sitten tuli kausi, että meni kuulemma kerran päivässä ovelle ja sanoi äiti, sitten ei mitään. Jää iloisesti hoitoon ja lähtee iloisesti kotiin.



Ei minua hävettäisi tunnustaa, mutta kun ei sen enempää mole ikävöinyt. Lapset ovat erilaisia. Tiedän myös tapauksen, että äiti jäi pois töistä, koska 1v huusi kaksi kuukautta KOKO hoitopäivän ajan.

11kk:den ikäinen lapsi ei pysty pitämään mielikuvaa vanhemmistaan noin 2 - 3 tuntia kauempaa, joten vanhempien hakiessa tämän ikäisen hoidosta hän ajattelee suurin piirtein "ai niin - mulla on äiti/isä - kiva nähdä sitä".



Joten tietenkään ei koe "ikävää" - se on kehittyneempi tunne joka tulee vasta isommalla lapsella esiin.

"Ei kukaan ole toista parempi ja jokaisen perheen järjestelyt ovat sopivimmat sille perheelle."



Harvemmin lapsen mielipidettä kuunnellaan, vai kuinka moni kysyy lapselta haluatko mennä hoitoon?

Ei minua hävettäisi tunnustaa, mutta kun ei sen enempää mole ikävöinyt. Lapset ovat erilaisia. Tiedän myös tapauksen, että äiti jäi pois töistä, koska 1v huusi kaksi kuukautta KOKO hoitopäivän ajan.

Se on ihan luonnollista, eikä minusta meidän tarvitse hävetä sitä että lapset on hoidossa! Ei 3-vuotiaan kanssa voi olla rahattomana kotona vaikka miten olisi molemmilla ikävä.

Tunnen pph:n jota tapaan iltapäivisin lähes päivittäin, eikä noista hänen pienimmistä kukaan ikävöi päivän mittaan (olen nähnyt hänellä varmaan 30 lasta ja kaikilla sama juttu). Se on sitten vähän isompien juttu, ollaan usein puhuttu tästä hänen kanssaan.

Ei nyt tehdä tästä työäiti-kotiäiti -vääntöä, jookos... Minusta tuo lapsen ikävä on ihan oman ketjunsa arvoinen asia, vähän isompanakin.

Meillä esikoisella aina mennyt hyvin hoidossa, mutta silti on sanonut välillä ikävöivänsä, ja sehän on ihan luonnollista. Ja usein ikävä purkautuukin sitten hoidosta haettaessa, lapsella voi tulla itku tai muuten vaan kiukku.

tossa on todellakin kiintymys suhteet päin mettää...häpeän asia jossei lapseensa pysty muodostamaan kiintymys suhdetta. et lapsi ei kaipaa vanhempiään..itsekäs äälio kaveris...nimenomaa itsekäs ton ikänen ei todentotta kuulu päiväkotiin!