Kysymys sinulle akateeminen ja fiksu ihminen

Joku mielestään älykäs kirjoitti, että pitää yleissivistyksen puutetta tyhmyytenä. Entä ajattelukyvyn vähyyttä? Entä suppeakatseisuutta? Entä ylenkatsetta, esim. eri tavoin valinneita kohtaan?



Entä pidätkö viisautta vai älykkyyttä, vai kenties sivistyneisyyttä tyhmyyden vastakohtana?



Itse pidän paitsi halventavana myös Tyhmänä ajattelutapaa, jonka mukaan fiksu ihminen = korkeasti koulutettu. Tämä ajatus tuntuu kaikuvan joidenkin akateemisten korvissa suorastaan kuurouttavan kovaa. OIkeastaan sehän vain kertoo kyseisten ihmisten omista vajaavaisuuksista, mikäli pitää esim. vähemmänkoulutettuja jotenkin vajokkeina, eikä kykene näkemään muita ominaisuuksia henkisenä pääomana kuin koulutuksen.



Itse pidän tyhmyyden vastakohtana viisautta. Viisaus ja järki eivät katso asuinpaikkaa valitessaan lääkiksen tai oikiksen käymistä, mutta ikävä kyllä korkea koulutus tekee liian usein ihmisestä kehityskyvyttömän, jos mukaan kuvioihin astuu itseriittoisuus ja omahyväisyys.

Toki koulutus lisää kenen tahansa sivistystasoa ja näin ollen antaa edellytyksiä myös paremmalle järjenkäytölle. Ehkä.

Mutta se ei tee kenestäkään viisasta tai edes fiksua. Se ei tuo sosiaalisia taitoja, empatiakykyä, laajakatseisuutta, hyvää ongelmanratkaisukykyä, tilannetajua jne.



Kaikkein pahinta on, kun ihminen, joka on käynyt hienon koulun, alkaa tämän johdosta katsoa alaspäin muita, ehkä todella hienojakin ja sisäisesti kauniita ihmisiä.

Minusta tyhmä on sellainen, joka ei osaa lähestyä asioita monesta eri näkökulmasta. Tai sellainen, joka ei osaa asettua monen eri ihmisen asemaan tai katsoa asiaa heidän kantiltaan. Olen huomannut, että koulutus antaa tiettyjä valmiuksia tällaiseen, mutta ei läheskään aina. Tyhmä junnaa paikoillaan. Fiksu ymmärtää, vaikka ei mielipidettään muuttaisikaan.

tyhmyyttä on ihmisten arviottaminen mitenkään!

tekisi mieleni alkaa kerätä puuvillaa. Ihan mieletön himo. Ja tuoda sille kahvia ja nisua ja plankata sen kengät. Etenkin jos se on suomenruotsalainen. Silloin saatan heittäytyä myös vatsalleni vesilätäkköön, että fiksu akateeminen voi käyttää minua siltana. Eihän Manolot saa kastua! Sitten siellä lätäkössä laulelen kumealla äänelläni negrospirituaaleja.



T: Tyhmä duunari

muista miten käyttäydytään vieraissa toileteissa, joissa voi olla lukemista!







=>

tyhmyyttä on ihmisten arviottaminen mitenkään!

Olen vain erilainen. ajatusmaailmani toisenlainen. Meitä mahtuu monenlaista kulkijaa tänne maailmaa, osa minua fiksumpia, osa minua tyhmempiä. Jonkun mielestä minä varmaan olen ihan alkeellinen ja tyhmä.



Mä olen huomannut että onnellisuus ja älykkyys ei yleensä kulje käsi kädessä, eli mitä älykkäämpi ihminen, sen onnettomampi usein. Ei kylläkään aina. Tavallaan olen hieman kateellinen minua vähemmän älykkäille. Ehkä elämä olisi helpompaa, jos ei tulisi jatkuvasti mietittyä kaikenlaisia asioita kaikilta kanteilta.

En ole parempi ihminen kuin toinen, jolla ei ole samaa akateemista koulutusta ja ammattia. Minulla on paljon ystävia, niin akateemisia kuin ei-akateemisia, joiden kanssa tulen hyvin toimeen ja olen samalla aaltopituudella.



Taidan olla omituinen; puolisoni on käynyt ainoastaan peruskoulun ja tehnyt koko ikänsä töitä sen jälkeen. Ja tienaa enemmän kuin minä, joka olen suorittanut usean ja akateemisen tutkinnon ( lisäksi työskentelen omalla alallani esimiestehtävissä ). Olemme useasti puhuneet siitä mitä haluaisimme lastemme tekevän työkseen; kunhan vain pitävät työstään ja elättävät sillä itsensä, on sama onko ko. ammatti akateeminen vai ei. Toki äitinä haaveilen siitä että laspsemme olisivat ylioppilaita ja sen jälkeen akateemisia : ). Mutta itse valitsevat sitten kun aika tulee.

Minulla on yliopistotutkinto ja olen usein ajatellut, että kaikkein viisain uravalinta mitä olisi voinut tehdä olisi amiksesta miesvaltainen linja, melkein mikä vaan. Ne pääsee ajoissa työelämään ja niillä on kohtuu hyvä palkka ja kun kello osoittaa sopivasti, voi heittää hanskat naulaan. Minä olen aika lähellä eläkeikää ennen kuin saan palkkaeron kiinni. Koska nämä duunarit voi vaan heittää hanskat naulaan, ne voivat sitten iltaisin tehdä mitä huvittaa. Hankkia vaikka minkä yleissivistyksen ja opetella kieliä. Minä en jaksa enää iltaisin päätäni vaivata.

Ja ei, en tunne olevani erityisen paljon parempi ihminen kuin joku muu. Joskus jonkun ihmisen näköalattomuus saa aikaiseksi harmistuksen tai säälin tunteita, riippuu miten se minua liippaa. Minä tiedän niistä asioista mitkä minua kiinnostaa, muista asioista en sitten tiedä juuri mitään. Joku toinen on sitten näissä haka. Kuka arvottaa, mitkä asiat on tärkeitä tiedettäväksi?

Mitä ajattelet kun tapaat itseäsi tyhmemmän ihmisen? Tunnetko suurta ylpeyttä siitä, että olet parempi ihminen kuin tämä tyhmä vai ajatteletko mitään?

mutta tärkein oppi akateemisuuden ajalta on se, että akateemisuus ja fiksuus eivät todellakaan tarkoita samaa asiaa. Yliopistolla tuli vastaan niin pöljää sakkia, että huhhuh. Jostakin syystä varsinkin tohtorin väitöskirjaa tekevät tuntuivat usein erityisen rajoittuneilta.

Niinpä kohdatessani ihmisiä huomaan kyllä toisen jutuista, liikkuuko älliä päässä vai ei. Koulutustasolla ei ole sinänsä väliä, koska tunnen fiksuja amiksia ja rasittavan puusilmäisiä akateemisia. Tosin ei-akateemisten kanssa jutellessa on joskus olo, ettei saa unohtua liian pitkäksi aikaa höpisemään "meillä siellä yliopistolla" juttuja, vaikka ehkä tämäkin on turhaa häveliäisyyttä minun puoleltani.

Sinänsä on aina mukavaa, jos jonkin asian perusteella tulee sellainen olo itselle, että olenpa minä fiksu, mutta näin vanhemmiten entistä vähemmän vertaa itseään muihin tässäkään asiassa. En enää vertaile ulkonäköänikään, miksi siis älykkyyttänikään. Itse olen itseni mittari.

niin, että homma hoituu.



Rasittavan tyhmät ja suvaitsemattomat rasistit ovat eri asia.

vain vanhoja ystäviä jotka ovat kaikki fiksuja ja kivoja



ammatillisesti tulee tietysti monenlaisia ongelmatapauksia vastaan mutta ei heitä vertaile itseensä vaan toisiin asiakkaisiin

Mitä ajattelet kun tapaat itseäsi tyhmemmän ihmisen? Tunnetko suurta ylpeyttä siitä, että olet parempi ihminen kuin tämä tyhmä vai ajatteletko mitään?

mutta tärkein oppi akateemisuuden ajalta on se, että akateemisuus ja fiksuus eivät todellakaan tarkoita samaa asiaa. Yliopistolla tuli vastaan niin pöljää sakkia, että huhhuh. Jostakin syystä varsinkin tohtorin väitöskirjaa tekevät tuntuivat usein erityisen rajoittuneilta. Niinpä kohdatessani ihmisiä huomaan kyllä toisen jutuista, liikkuuko älliä päässä vai ei. Koulutustasolla ei ole sinänsä väliä, koska tunnen fiksuja amiksia ja rasittavan puusilmäisiä akateemisia. Tosin ei-akateemisten kanssa jutellessa on joskus olo, ettei saa unohtua liian pitkäksi aikaa höpisemään "meillä siellä yliopistolla" juttuja, vaikka ehkä tämäkin on turhaa häveliäisyyttä minun puoleltani. Sinänsä on aina mukavaa, jos jonkin asian perusteella tulee sellainen olo itselle, että olenpa minä fiksu, mutta näin vanhemmiten entistä vähemmän vertaa itseään muihin tässäkään asiassa. En enää vertaile ulkonäköänikään, miksi siis älykkyyttänikään. Itse olen itseni mittari.

tämän tohtorien tyhmyyden olen minäkin huomannut. Tosi kapea -alaista ajattelua esiintyy, ihan ärsyttää "tyhmempänä" maisterina se laput silmillä kulkeminen. Tuohon alkuperäiseen kysymykseen vastaan samoin kuin mitä lainasin: akateemisuus ja fiksuus ei todellakaan tarkoita samaa asiaa, ei minunkaan kohdalla valitettavasti :)) eli paljon on vielä opittavaa.

Minulla on yliopistotutkinto ja olen usein ajatellut, että kaikkein viisain uravalinta mitä olisi voinut tehdä olisi amiksesta miesvaltainen linja, melkein mikä vaan. Ne pääsee ajoissa työelämään ja niillä on kohtuu hyvä palkka ja kun kello osoittaa sopivasti, voi heittää hanskat naulaan. Minä olen aika lähellä eläkeikää ennen kuin saan palkkaeron kiinni. Koska nämä duunarit voi vaan heittää hanskat naulaan, ne voivat sitten iltaisin tehdä mitä huvittaa. Hankkia vaikka minkä yleissivistyksen ja opetella kieliä. Minä en jaksa enää iltaisin päätäni vaivata. Ja ei, en tunne olevani erityisen paljon parempi ihminen kuin joku muu. Joskus jonkun ihmisen näköalattomuus saa aikaiseksi harmistuksen tai säälin tunteita, riippuu miten se minua liippaa. Minä tiedän niistä asioista mitkä minua kiinnostaa, muista asioista en sitten tiedä juuri mitään. Joku toinen on sitten näissä haka. Kuka arvottaa, mitkä asiat on tärkeitä tiedettäväksi?

..ja tämäkin on valitettavan tosi, muakin harmittaa se koulutuksen määrä ja se työn saatavuuden vaikeus. Älkäää ryhtykö ellei ole aivan pakko!

Halusin yliopistoon siksi, etä minua kiehtoi ajatteluni kehittyminen. Jollakin tapaa uskon, että niin kävikin. Toisaalta - mitä enemmän opiskelet, sitä vähemmän tiedät tietäväsi. Tämä oli se tärkein oppi.

Muahahaa!

Ei muuten pidä paikkaansa.

Ketju sai arvoisensa vastauksen. Käsittämätöntä, että joku oikeasti kuvittelee olevansa "jotain" tai vielä jotain enemmän kuin muut siksi, että on akateeminen.



Naurettavaa porukkaa.



T: Akateeminen

mutta kyllä sittenkin. Eikä sillä ole mitään tekemistä koulutustason kanssa. Jos ihminen on fiksu/järkevä/hauska/jotain tulen helposti juttuun erilaisten ihmisten kanssa, mutta toisaalta taas erilaisia ei niin perusteltuja 'äärimielipiteitä' karsastan ja niiden esittäjiin suhtaudun mielessäni hieman alentuvasti. Yritän kyllä olla näyttämättä sitäkään. Ja valitettavan usein nämä mielipiteissään ehdottomat ovat juuri niitä koulutettuja, jotka eivät ole muita vaihtoehtoja edes nähneet.



Jonkun aiemman toteamus siitä, että mitä enemmän ja laajemmin opiskelee, sitä vähemmän tietää tietävänsä, pitää minustakin paikkansa.



t. akateeminen joo, fiksukin omasta mielestään ja duunariperheestä + kaveripiiristä

"Tyhmiä" ihmisiä on minunkin kokemukseni mukaan sekä koulutetuissa että kouluttamattomissa. Oikeastaan kaikkein luupäisimmät tietämäni tapaukset ovat korkeasti koulutettuja (miehiä), jotka luulevat tietävänsä kaiken ja jotka mielestään elävät eräänlaista ihanne-elämää omine, suuresti rahaan ja menestykseen perustuvine arvoineen.



Koulutus ei todellakaan aina tuo mukanaan avarakatseisuutta tai kykyä käsitellä erilaisia asioita.