Kysymys sinulle akateeminen ja fiksu ihminen

että akateemisuus, fiksuus ymv. eivät kerro ihmisestä juuri mitään. Miten pärjäät elämässä jne. ovat aika paljon tärkeämpiä asioita, kuin oppiarvot. "Urbaanilegenda" kertoo kuuden ällän ylioppilaasta, joka ei vielä ohjeiden ja opastusten jälkeenkään osannut ulos verovirastosta vaan käveli siivouskomeroon. Ja mikä parasta, tarina ei olekaan legendaa vaan täyttä totta.

eli arvostan ihmisiä heidän luonteensa, ja ns. hyvyytensä perusteella. Moni ns. tyhmä ihminen on kuitenkin kunnon ihminen, tekee työnsä, on hyvä ympäristölleen ja lapsilleen.



Mutta tyhmien ihmisten kanssa on hieman rasittavaa olla kanssakäymisessä. Helposti tulee keskustelussa viitattua johonkin, jota hän ei tiedä/ymmärrä, ja saattaa provosoitua siitä. Toisaalta alentuvuus on minusta aivan hirveää. Joutuu siis olemaan koko ajan kieli keskellä suuta, että näistä tapaamisista selviää. Hankalimpia ovat juuri äitien väliset kohtaamiset, koska hiekkalaatikoilla sitä on toiselle ennenkaikkea kanssasisar, ja kukaan ei ole huonompi kui toinen. Mutta jos itse väläyttää liian akateemisen vitsin tai pohtii vaikka imetyksen terveysvaikutuksia ja toinen jää hoomoilasena seisomaan, sitä on vähän pulassa..

Ystäväpiirissäni on sekä minua "tyhmmpiä" että "viisaampia", jos mittarina käytetään koulutustasoa. Itse olen mielestäni kohtalaisen utelias ja helposti lähestyttävä, en mielestäni ylimielinen, siksi varmaan tulen juttuun kohtalaisen helposti kaikenlaisten ihmisten kanssa. Se, mikä saa minut kuitenkin ärsyyntymään näiden vähemmän kouluttaneiden kanssa on mm. heidän puutteellinen suomen kielen taito, heidän s-posteja on mm. hankala lukea kaikkien hymiöiden jne. muun sälän keskeltä, lisäksi tuntuu, että rautalankaa saa taivuttaa aika lailla, jos vaikka joihinkin sovittuihin juttuihin tulee muutoksia. Eli ollaan kyvyttömiä asettautumaan toisen asemaan kun oikeasti niin pitäisi tehdä. Myös turhanpäiväinen höpötys, kuten esim. luetella puoli tuntia mitä on ostanut kenellekin sukulaisen serkulle, joita en edes tunne, joululahjaksi, saa välillä ihmettelemään, että eikö oikeasti joku itse tajua mikä on keskustelukumppanin huomioonottamista ja mikä ei. Akateemisten ystävieni seurassa huomaan voivani pohtia asioita syvällisemmin (siis oikeasti kiinnostavista asioista) ja huomaan myös, että itsekin saan näistä keskusteluista enemmän myös tiedollisesti. Avarakatseisuus, monipuolisuus, joustavuus ovat varmaan niitä piirteitä, joita itse olen huomannut enemmän kouluja käyneissä ystävissäni olevan.



Hassu yhteensattuma on muuten se, että kaikki akateemiset ystäväni ovat käyttäneet kestovaippoja lapsillaan, edes osittain, ei-akateemisista ei kukaan... Varmaan vaan sattumaa, mutta kertonee jotakin siitä miten asioihin voi suhtautua uteliaan avarakatseisesti ja esim. kokeilla tai sitten heti kokeilematta tyrmätä ja elää vaan omassa pikku piirissään välittämättä vastuusta vaikka yhteistä ympäristöämme kohtaan...



On myös hassua, että akateemisia on niin kiva mollata joka paikassa, vaikka kateus enemmän arvostetusta tutkinnosta taitaa vaivata näitä tällaisten kysymysten esittäjiä, pitää pönkittää ehkä omaa alemmnuudentunnettaan, ja kovaan ääneen väitellä ettei haluaisikaan olla akateeminen. Itse olen huomannut, että ei siitä haittaakaan ole kun miettii työn sisältöä ja omia vaikuttamismahdollisuuksia siihen, mutta kuten tiedämme poikkeuksiakin on, jokaisessa koulutusryhmässä.