Lasten ikäerosta

ja eipä kyllä hirmusti ole muistikuvia, että oltaisiin yhdessä leikitty. Sukupuoilikin tietty vaikuttaa. Toki keälomilla mummolassa maalla yhdessä touhuttiin, mutta kun itse meni kouluun, sieltä löytyi kaverit ja pikkuveli hommasi omat puuhakumppanit. Traumoja ei kummalllekaan ole asiasta jäänyt.

kauheasti keskenään?

Kyllä hänestä oli minulle paljon iloa ja yhdessä tehtiin monia asioita. Tosin siinä välissä oli myös minua 4 vuotta nuorempi sisko ja hänen kanssan leikinkin pienempänä paljon yhdessä.



Toivo, että ovat samaa sukupuolta. Se vaikuttaa minusta enemmän kuin ikäero.

ihanaa. Juuri passeli ikäero.

Mikseivät leikkisi? Ja kun elämä menee näin, niin turha taistella tuulimyllyjä vastaan. Ole nyt onnellinen siitä, että saatte toisen lapsen, kun sekundäärinen lapsettomuuskin on valitettavan yleistä.



Meillä on kolme lasta ja nuorimman ja vanhimman ikäero on 5,5-vuotta ja ovat tosi tärkeitä toisilleen. Pienin haluaa olla aina kuin isommat, eikä tajua että on paljon nuorempi...

ikäero:)

Meillä on kahden ensimmäisen lapsen ikäero 1 v 8 kk, kolmas syntyi kun esikoinen oli 7 v. ja toinen 5 ½ v. Nyt kuopus on on 1 v. 1 kk, ja leikkivät jo nyt yhdessä. Kun vanhemmat lapset painivat, nuorimmainen kiipeää kansan päälle, kun vanhemmat lapset pelaavat lautapelia, nuorimmainen menee mukaan ja laittaa laudalle oman palikan, vanhemmat lapset myös kantelevat 1-vuotiasta, ja heillä on paljon omia keskenäisiä leikkejä, kuten vanhimmat työntelevät nuorimmaista taaperokärryssä tai autossa, leikkivät yhdessä majaleikkiä, rakentavat legoilla/-palikoilla. Meillä isommat sisarukset myös pelleilevät kovasti vauvalle ja naurattavat, ei meinaa välillä tulla syöttämisestä mitään. Kyllä on paljon iloa, kun on vähän isompi sisarus!

luulisin, että leikkivät myös yhdessä. Varmaan isommalle tulee jossain vaiheessa kausia, ettei halua pienempää "sotkemaan" omia juttuja. Meillä on esikoisen ja nuorimman lapsen välillä ikäeroa noin 4 1/2 vuotta ja kyllä he yhdessä leikkivät, katselevat kirjoja jne.

auttaako jotain surra sitä?



voi olla että lapsista ei nyt tule "kavereita" voivat he silti toisistaan välittää. ja voi olla että aikuisena kun ikäerot ei enää vaikuta voivat olla hyvinkin läheisiä.

Meillä viitisen vuotta ikäeroa, ja oltiin ihan erottamattomat! Nykyäänkin tehdään hirveästi asioita yhdessä, ja vein siskon ekoja kertoja baariin kun täytti 18. :D Lapsena tosissaan leikittiin jatkuvasti: oltiin satumaan nalleprinsessoja, ja sitten kun mua rupesi pojat kiinnostamaan, prinsessat sai poikaystävät. Se oli semmoinen sopivan laaja leikki, sisko saattoi keskittyä satumaan juttuihin ja prinsessoihin, ja minä vähän jo haaveilla mielikuvituspojista.

Nimittäin minulla on yhdessä erittäin hyvin leikkivät 7v tyttö ja 4 v poika. Lapset olisi haluttu pienemällä ikäerolla, mutta näin kävi.

Silti minusta tuntuu, että meidän lapset leikkivät naapureita enemmän yhdessä. Ja viihtyvät yhdessä. En tiedä, mistä johtuu. Toki tykkämme olla keskenämme ja teemme paljon yhdessä, kun hoitoapua ym ei ole.

et asutaan maalla ja täällä ei ole joka nurkan takana leikkikavereita.. joudutaan aina lähteen johonki leikkimään tai kutsua jostain kauempaa.. eikä tänne kukaan viitsi jatkuvasti ajella..

lähimmät kaverit asuu 30 km päässä, kylälle on 18km, mut siellä ei oo sillee tuttuja. ap