Onneksi meidän sairaalassa on rajoitettu lapsivuodeosaston vierailijoiden määrää
Vauvaa katsomaan pääsevät 2 tunnin ajan illassa vain isä,m vauvan sisarukset ja isovanhemmat. Niissäkin on puolet liikaa, kun makaa 3-4 hengen huoneessa ja just olisi saanut unenpäästä kiinni.
Mikä helvetin pakko sinne sairaalaan on kaikkien kumminkaimojen tunkea ja bakteereja tuoda?
Kommentit (22)
pääsen sellaiselle osastolle, jossa ei ole vauvoja vierihoidossa ja eikä siten niitä katsomassa ramppaavia sukulaisiakaan. Saan itsekin nukkua synnytysväsymyksen pois kun lapsi on toisella osastolla monta päivää
Saako teidän sairaaloissa sitten vieraat tulla myös potilashuoneisiin? Ainakin Mikkelin keskussairaalassa huoneisiin pääsevät VAIN isä ja vauvan sisarukset. Muut vieraat saavat tulla sitten käytävään, jonne heitä mennään vauvan kanssa tervehtimään. Näin myöskään bakteereja ei levitellä ympäriinsä.
Mielestäni todella hyvä sääntö, muuten tosissaan siellä rampppaisi kaikennäköistä hiihtelijää. Kiva siinä sitten sektiosta toipuvan, imetysongelmien kanssa painiskelevan hormoni-itkuisen äidin verhon takana hoidella vauvaa...
En kyllä ollut sairaalassa kuin kaksi päivää, et jos viikko olis pitäny olla niin olis ehkä ollu jo ihan kivakin nähdä tuttuja...
ainakaan muutama vuosi sitten eivät päässeet katsomaan muut kuin isä ja vauvan sisarukset, ja tuo käytäntö on minusta täysin oikea. Muut tietenkin voivat käydä tapaamassa äitiä ja vauvaa osaston aulassa, jonne heitä voi mennä tapaamaan. Eivät vierailijajoukot kuulu huoneisiin, joissa äidit yrittävät levätä ja harjoittelevat imettämistä.
Paitsi että vuonna 2004 Hyvinkäällä oli niin älyvapaita vierailijoita että vaikka vierailuaika on (18-19) niin sitähän ei kunnioitettu. Olin ed yönä kokenut varsin traum synnytyksen kun jo ramppas seur pvänä lounas aikaan muilla mummoa ja kummin kaimaa eikä hoitsu sanonut mitään. Vasta kun mun mies sanoi että vaimoni kaipaisi hieman rauhaa eihän nyt ole vierailuaika niin sitten hoitaja ohjasi äidit vieraineen pois. Kakkosen kohdalla homma sit jo toimi. Mutta paljon oli myös kiinni äideistä potilashuoneessa että systeemitoimi. Niin ja siis hyvinkäällä isällä ja sisaruksilla ei ole vierailuaikaa ja se toimii ihan jees.
Hän oli pikkukeskonen (äitini alkoholiongelman vuoksi), ja vietti ensimmäiset 2 kuukautta sairaalassa. Sairaalassa oli sääntö, että osastolle vauvaa saavat tulla katsomaan vain vanhemmat ja isovanhemmat, siis eivät sisarukset ollenkaan ja siitä pidettiin tiukasti kiinni!
Isovanhempani olivat jo vanhoja ja asuivat kaukana, joten he eivät käyneet sairaalassa kertaakaan. Vanhempani pääasiassa ryyppäsivät ja kävivät katsomassa vauvaa ehkä joka toinen päivä. Minä olin sairaan huolissani ja ainut, joka oli vauvasta oikeasti kiinnostunut JA MINUA EI PÄÄSTETTY KATSOMAAN!
Kun vauva parin kuukauden ikäisenä kotiutui, olin minä se, joka sen joutui pääasiassa hoitamaan, koska vanhempani eivät siihen kunnolla kyenneet. Siihen saakka olin nähnyt vauvasta vain kuvia, enkä ollut päässyt lainkaan harjoittelemaan sen hoitamista, saati saanut mitään neuvoja tai ohjeita. Onneksi oli kokemusta naapureiden (terveiden ja täysiaikaisten) vauvojen hoitamisesta niin, että pärjäsin kyllä.
Anekdoottina todettakoon, että lapsen ollessa 3-vuotias lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, jolloin samaisen sairaalan lääkärit syyllistivät minut siitä, että jätän pienen lapsen heitteille ja itsekkäästi lähden opiskelemaan. Jopa lapsen sairaskertomuspapereissa lukee, että "lapsen hoidosta pääasiassa vastannut isosisko on ilmoittanut muuttavansa pois, joten tukitoimia pitää lisätä".
oli kovin rajoitettua ja kiellettyä. Kumminkaan sieltä ei ketään häädetty. Minullakin kävi monia kavereita kylässa. (Ilman, että olin kutsunut.)
Vaikka voin kyllä kuvitella, että juuri noin se viranomaisten kanssa voi mennä varsinkin jos lapsen asiaa yrittää ajaa joku muu kuin se, jolla on siihen "virallinen oikeus".
Kyllä oli mukavaa olla Tammisaaren pienessä sairaalassa, jossa vierailuaika oli tunti illassa. Tosi kivaa olla pienellä osastolla, jossa ei väkeä ja kumminkaimoja paljoa rampannut. Isät ja sisarukset saivat tulla koska halusivat. Tosin, em. huolimatta välillä sielläkin tuntui, että hiljaa, kun sisarukset riehuivat.
Ihana paikka tuo Tammisaari!
Hän oli pikkukeskonen (äitini alkoholiongelman vuoksi), ja vietti ensimmäiset 2 kuukautta sairaalassa. Sairaalassa oli sääntö, että osastolle vauvaa saavat tulla katsomaan vain vanhemmat ja isovanhemmat, siis eivät sisarukset ollenkaan ja siitä pidettiin tiukasti kiinni!
Isovanhempani olivat jo vanhoja ja asuivat kaukana, joten he eivät käyneet sairaalassa kertaakaan. Vanhempani pääasiassa ryyppäsivät ja kävivät katsomassa vauvaa ehkä joka toinen päivä. Minä olin sairaan huolissani ja ainut, joka oli vauvasta oikeasti kiinnostunut JA MINUA EI PÄÄSTETTY KATSOMAAN!
Kun vauva parin kuukauden ikäisenä kotiutui, olin minä se, joka sen joutui pääasiassa hoitamaan, koska vanhempani eivät siihen kunnolla kyenneet. Siihen saakka olin nähnyt vauvasta vain kuvia, enkä ollut päässyt lainkaan harjoittelemaan sen hoitamista, saati saanut mitään neuvoja tai ohjeita. Onneksi oli kokemusta naapureiden (terveiden ja täysiaikaisten) vauvojen hoitamisesta niin, että pärjäsin kyllä.
Anekdoottina todettakoon, että lapsen ollessa 3-vuotias lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, jolloin samaisen sairaalan lääkärit syyllistivät minut siitä, että jätän pienen lapsen heitteille ja itsekkäästi lähden opiskelemaan. Jopa lapsen sairaskertomuspapereissa lukee, että "lapsen hoidosta pääasiassa vastannut isosisko on ilmoittanut muuttavansa pois, joten tukitoimia pitää lisätä".
kun siellä on niin että isä saa tulla milloin vain, samoin vauvan sisarukset. Mutta muut saavat tulla olikohan se 18-19.30 vai 17-18.30.. en taas muista:)
Ja ainakin minun ollessani ei huoneessamme käynyt kuin kerran isompi joukko..
jolloin samaisen sairaalan lääkärit syyllistivät minut siitä, että jätän pienen lapsen heitteille ja itsekkäästi lähden opiskelemaan. Jopa lapsen sairaskertomuspapereissa lukee, että "lapsen hoidosta pääasiassa vastannut isosisko on ilmoittanut muuttavansa pois, joten tukitoimia pitää lisätä".
Kenelläkään ei ole oikeutta sinua tuosta syyllistää.
Mutta oikeassa olivat kun sanoivat hoidon pääasiassa hoitanut on muuttanut pois. Hyvä että tiesivät ja osasivat pitää huolen että heitä tarkkaillaan.
Ehkä olisi pitänyt olla mahdollista ottaa pikkusisko mukaan kun lähdit. Sellaista ei vain näiden lakien aikana niin helposti tehdä.
Onpa kurja kertomus. Minuakin kiinnostaisi tietää, miten sisaresi nyt voi?
Varmasti olet kokenut kovia viranomaisten taholta, mutta tätä en minä ainakaan tulkitse syyllistämiseksi vaan ainoastaan muuttuvien olosuhteiden tunnistamiseksi. Eiköhän se nyt ollut aivan totta, että muutat ja että sen takia sisaresi tarvitsi tukitoimia?
Anekdoottina todettakoon, että lapsen ollessa 3-vuotias lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, jolloin samaisen sairaalan lääkärit syyllistivät minut siitä, että jätän pienen lapsen heitteille ja itsekkäästi lähden opiskelemaan. Jopa lapsen sairaskertomuspapereissa lukee, että "lapsen hoidosta pääasiassa vastannut isosisko on ilmoittanut muuttavansa pois, joten tukitoimia pitää lisätä".
Anekdoottina todettakoon, että lapsen ollessa 3-vuotias lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, jolloin samaisen sairaalan lääkärit syyllistivät minut siitä, että jätän pienen lapsen heitteille ja itsekkäästi lähden opiskelemaan. Jopa lapsen sairaskertomuspapereissa lukee, että "lapsen hoidosta pääasiassa vastannut isosisko on ilmoittanut muuttavansa pois, joten tukitoimia pitää lisätä".
Sairaalassa on huomattu, että koska sinä olit muuttamassa pois, vanhempasi kaipasivat lisää tukitoimia. Ei siinä sen kummallisempaa. Uskon, että syyllistit/syyllistät itseäsi siskosi jättämisestä opiskelemaan lähtiessäsi, joten otit tuon lauseen itseesi. Itse asiassa sinun pitäisi olla ylpeä, sairaalassa todettiin että ilman sinun apuasi vanhempasi eivät pärjää siskosi kanssa eli sinuun luotettiin.
raskaudenaikaisen alkoholinkäytön ja keskosuutensa vuoksi ja asuu nykyisin laitoksessa. Siksipä niitä kontrollejakin oli siellä sairaalassa tuhkatiheään ja siskon hoito työlästä. Siskoa en olisi itselleni saanut (enkä tietysti pystynyt opiskelujen ohessa oikein hoitamaankaan), koska vanhempani vielä tuohon aikaan kaikin keinoin yrittivät pitää kulisseja kasassa ja yllättävän hyvin siinä onnistuivatkin. Esim. äitini sairaalapapereissa ei vuosikausiin lukenut mitään alkoholismista, eikä siskollani ollut myöskään FAS-diagnoosia vaan kehitysvamma, vaikka syyksi alkoholi nykyisin tiedetäänkin.
Vanhempani ovat edelleen alkoholisteja ja äitini nyt vajaa kuusikymppisenä jo todella huonossa kunnossa, mutta ryyppää silti.
t. 7
Muistan kyllä ikäni sen lääkärin, joka oikeasti syyllistäen kysyi minulta, että onko minun PAKKO muuttaa pois, koska sisareni tarvitsisi minua hoitajaksi. Olin niin kertakaikkisen järkyttynyt siitä, että lääkäri ei ollenkaan nähnyt minun tilannettani ja kohtaloani.
Itse olin kyllä sen verran valveutunut, että tiesin ihan hyvin, että minun on täysjärkisenä pysyäkseni elettävä omaa elämääni, eikä jäätävä sisareni ja vanhempieni hoitajaksi. En ole tuntenut päätöksestäni päivääkään huonoa omaatuntoa, hoidinhan minä sentään siskoani kolme pitkää vuotta jättäen kaikki nuoruuden hullutukset väliin.
t. 7
ja vierustoverina oli mustalaisnainen, tai mustalaissukuun nainut valtaväestöön kuuluva. Vieraita oli yhdessä vaiheessa tälla äidillä 13, kaikki änkesivät huoneeseen norkoilemaan mukaanlukien teini-ikäiset pojat, jotka mielestäni tuijottelivat mm. minua todella julkeasti. Ainakaan heitä ei kiinnostanut se vauva tai äiti(puolensa?)
Hoitaja ei ikäänkuin huomannut mitään, ja kahden tunnin jälkeen sitä ramppaamista eeestaas karjuin että mikä h-vetin sukukoukous täällä on, ja menoin valittamaan hoitajille. Saivat kaikki muut poistumaan paitsi kolme naista. Sekin oli helpotus.
Joo, ja mun sukulaiseni kävivät vierailuajan puitteissa ja viipyivät max 30 min, kukin, että ei ole siitä kyse että omat vieraani olisivat olleet häiriöksi.
pääse synnyttäneiden osastolle muut kuin isä ja sisarukset. Vierailuaikoja ei ole joten saavat vapasti kulkea. Kaikki huoneet on kahden hengen huoneita joten melko rauhassa saa onneksi olla.
Mummoille ja muille saa halutessaa näyttää osaston lasiovien läpi vauvaa.
Onneksi olet selvinnyt noista oloista noinkin hyvin.
Muistan ajatelleeni aivan samoin, kun olin aikoinaan Naikkarilla synnyttämässä. Oli turkasen kurjaa, kun sakkia ramppasi montakin tuntia huoneessa, jossa neljä naista yritti hoitaa lapsiaan ja imettää heiluvien verhojen takana. Öisin itkevät vauvat ja kuorsaavat äidit valvottivat, eikä päivisinkään saanut kunnolla levätä.
Kaipa kuitenkin osa äideistä pitää vaivattomana ja kivana, että tutut käyvät katsomassa vauvaa jo synnärillä. Ei tarvitse tarjota mitään syötävää tai siivota kotia...