*-*-*-*-*-*-* JOULULAHJAT vko19 *-*-*-*-*-*-*

että ikää on minulla vasta 28v, joten minusta on hienoa, että nykyään nuoremmatkin pääsee noihin laajempiin tutkimuksiin mukaan, ainakaan ennen se ei ollut mahdollista.

Äiti-2001-2004 toi on varmaan paikkakunta kohtasta. Minä oon käyny niissä seulonta verikokeissa kummankii aikaan ja varmaan tämänkin aikaan. Peri aatteessa se kyl on turhaa kun ei ne välttis piä ees paikkaansa. Nii ja mie oon kumminkii viel nuorempi.

..kävin tänään ultrassa 10+3 ja kohdusta löytyi kuollut sikiö..en voi ymmärtää, muutama viikko sitten sydämen syke näkyi =((.

Tsemppiä teille muille!



äitskä poistuu kyyneleet silmissä =(

Voi ei, pahoittelut äitskäx2, kamalaa tuommoinen :(



Meillä ei täällä esikoisen aikaan ollut noita sikiöseulontoja, mut nyt siis saa valita, että käykö verikokeissa, joiden tuloksia sitten verrataan np-ultran tuloksien kanssa, ja jos jotain poikkeavaa niiden mukaan on, niin sitten saa automaattisesti rakenneultran ja tarkempia tutkimuksia. Muutenhan meillä ei ole kuin np-ultra. Toivon mukaan ens viikolla tulee sairaalalta kirje kotiin, missä näkyy ajankohta, siihen kun ei pääse itse millään lailla vaikuttaa. Mies kun on vuorotöissä ja tulossa mukaan ultraan, niin aika persiistä tuo ettei saa itse varata sopivaa aikaa.

Itselläkin on ihan kamala pelko ettei kaikki menekään hyvin. MInäkin kyllä kävin alkuraskauden ultrassa yksityisellä. Np-ultra on 18.5. Eilen oli oksentamaton päivä ja ei kamalasti oloja ollut muutenkaan joten heti tuli olo että kaikki ei ookaan ok. Kaikille lapsille on nyt kerrottu raskaudesta mutta muille ei, paitsi minä yhdelle tosi hyvälle ystävälle...



Tänään sitten oksensin mutta heti ajattelee että kehittääkö sitä pahan olon kun alitajunta sanoo ettei kaikki oo kunnossa. Kyllä ihmisen täytyy olla hullu kun tähän rumbaan ryhtyy...



Naapurin rva kävi aamulla pyytämässä iltapäivällä kahville, meidän ukot kun lähti yhdessä aamutuimaan Tallinnaan...En viittinyt kieltäytyä mutta nyt yritän psyykata että voin juoda kupin kahvia sillä muuten paljastun. En oo koko raskausaikana kyennyt juomaan kahvia-paitsi juuri kerran kylässä kun oltiin kummillani käymässä pari viikkoa sitten. En vielä haluaisi kertoa- vasta sen np-ultran jälkeen, jos siellä paljastuukin kuollut sikiö... Vaikka toisaalta, kertoisin kyllä senkin varmaan. Ja toisaalta, voihan vauva kuolla vielä alkuraskauden jälkeenkin kohtuun. Oon lukenut liikaa noita surullisia kertomuksia....



Mutta mutta.... Täytyy lähteä ruuan laittoon. Mukavbaa viikonloppua ja huomista äitienpäivää meille kaikille!!



Tanni

tein testin vasta tänään, oireita on kyllä ollut jo useamman viikon, mutta en ehkä halunnut uskoa olevani raskaana. Tuleva vauva on meidän seitsemäs ja pienoinen yllätys. lapsiluvun piti olla jo täysi, kuopus täyttää kesäkuussa 3v ja esikoinen syyskuussa 16. Eli meillä on talossa kaikenikäisiä lapsia.



neuvolaan ajattelin soitella alkuviikosta, haluan veritestiin ja mahdollisiin muihinkin tutkimuksiin. meillä kuopuksella on oireyhtymä, joka teettää ylimääräistä työtä, mutta ei onneksi vaikuta hänen älylliseen kehitykseen. Mutta häntä hoitaessani olen huomannut että vaikeavammainen lapsi olisi minulle liikaa. Eihän nuo testit tietenkään takaa kenellekään tervettä vauvaa. Ei tuon kuopuksenkaan sairaus näy kromosomitesteissä. Ja silti se oli vauva-aikana hengenvaarallinen. Nykyään on hyvin hoidossa eikä vaaraa sen suhteen enää ole.



Toisaalta nuo testit hirvittää, pysytisinkö kuitenkaan keskeyttämään raskautta vaikka sieltä paljastuisi mitä tahansa. No ainakin saisin varautua siihen jo odotusaikana. En tiedä, ajatukset on sen suhteen vähän sekavat.



Olo on muutenkin kamala, jatkuva kuvotus vaivaa, onneksi tietää sen menevän muutaman viikon päästä ohi. laskettu aika minulla olisi 19.12, eli toivottavasti jouluksi kotiin vauvan kanssa=)

Mies läväytti päin naamaa, että meille ei vauvoja tule. Abortti tai hän lähtee kävelemään. On se hienoa, kun se avaa tuon sanaisen arkkunsa tässä vaiheessa, ekat neuvolat takana, ultraan varattu aika jne.. Testin näyttäessä plussaa sanoi, että abortti, mutta sen jälkeen ei ole suostunut asiasta keskustelemaan kertaakaan. Mihinkään mitä olen sanonut ei ole sanonut juuta eikä jaata. Nyt se sitten avautuu kun moni jo tietää raskaudesta.. VITTU MÄ EN JAKSA... Täytyy varmaan vetää ittensä jojoon..

Ohhoh, onpas sulla mies. Toisaalta onhan noita ihmisiä, jotka ei koskaan halua lapsia. Esim. minun molemmat tätini ovat sellaisia. Pakko kysyä, että pettikö teillä ehkäisy vai miten olette joutuneet tuohon tilanteeseen? Siis kun on ollut tiedossa, ettei miehesi omia lapsia halua... En kyllä tiiä mitä itse tekisin tuossa tilanteessa. Yyhoona pärjää aina, mut pärjääkö sen kanssa, että tekee abortin toisen painostuksesta, jääkö se ikuisiksi ajoiksi kummittelemaan mieliin... Ei oo helppo sinun tilanteesi. :(

Äiti-2001-2004, Kylläpä miehes sulle tempun teki! asiaan ei voi sanoo ulkopuolinen juuta eikä jaata. Mutta voimia päätöksen tekoon!

Tuolla ekalla sivulla on selvitys tilanteestamme.

Äiti-2001-2004,



otan osaa sydämeni pohjasta tilanteeseesi!!! Tavallaan tiedän tunteen, minun mieheni nimittäin osaa olla yhtä järkähtämättömän kauhea jossain asioissa halutessaan. Tuohon tilanteeseen ei kenenkään ihmisen pitäisi toista asettaa. En voi sanoin kuvata kuinka pahalta tuntuu sun puolesta! Koita jaksaa, teit niin tai näin! Olet ajatuksissani!



Sognatore 5+3

vauvansa menettäneille pahoittelut.



Äiti-2001-2004 toivottavasti mies järkiintyy,ei ole sulla helppo tilanne.



Tänään on np ultra,ihan kamala jännitys päällä. viikonloppuna mietin josko raskautestin tekis kun ei ole yhtään sellanen olo että olisi raskaana, no ehkä mieliala heittelee mutta kaikki oireet kadoksissa.



Nyt täytyy joutua viemään isommat kerhoon ja itse kuopuksen kans kaverille kyläileen.



Paksubertta 10+4

Moikka!



Ekaa kertaa kirjoitan tänne, vaikka pari päivää sitten ilmoittauduin jo "joululahjat esittäytyy" -sivulla.



Pahoittelut kaikille pikkuisen elämänalun menettäneille heti alkuun ja sulle Äiti-2001-2004 hirveesti voimia...ihan kamala tilanne. Kukaan ei varmasti pysyty päätöstä puolestasi tekemään, mutta mieti, pysytytkö elämään miehesi kanssa "sulassa sovussa" ja onnellisena jatkossa, jos hän sinut toiseen aborttiin painostaa uhkaamalla lähteä kävelemään. Jotenkin luulisi, että kun kertomasi mukaan miehesi on niin hyvä isä muille lapsillesi, vaikkei hänen omiaan olekaan, että hän viimeistään vauvan synnyttyä myös tähän "rakastuisi"...että siellä joku isätunne syttyisi eloon. Sitä on tietty paha lähteä arvuuttelemaan. Mieti mikä sulle on tärkeintä ja tee päätös kuuntelemalla sydäntäs... Koita puhua miehes kanssa, jos se vaan mitenkään on mahdollista...



Itse odotan ekaa lasta (myös miehen eka), la siis 12.12. ja rv 10+2. Yks ultra jo takana, jossa pieni ihmisen alku näkyi ja sydämensyke myös. Ens ke:na seuraava lääkärikäynti ja ultra. Ei malta oottaa, että pääsee taas kurkistamaan masun uumeniin. Mieskin tulee täl kertaa mukaan ja jännittää jo kovasti. Tietty mielessä myös huoli pelko, ettei kaikki oiskaan hyvin. Mutta pitää aatella positiivisesti!



Mulla ei ollut alussa oikein mitään kunnon oireita, tai oli, mutta ei pahoinvointia tms. Vain rintojen kipeys, pissalla juoksu ja menkkamainen juilinta alavatsassa. Sit vasta 7. viikolta lähtien alkoi pahoinvointi, ensin aaltomaista heikotusoloa, eikä ees päivittäin. Myöhemmin jopa yötä päivää ökkö olo. Mutta pysyi jotenkin kurissa, kun söin usein pieniä välipaloja, ettei verensokeri päässyt laskemaan kunnolla. Vain kerran jouduin oksuumaan ja sen jälkeen (reilu viikko sitten) pahoinvointi loppui oikeastaan kokonaan. Nyt ollut aika hyvä fiilis, mitä nyt väsyttää ja usein päätä särkee. Mutta se nyt voi johtua mistä vain, niska-hartiavaivoista mulla useimmiten... Ja väsymyskään ei oo enää niin kokonaisvaltasta kuin aiemmin. Jotenkin outoa, et oireet vaan yhtäkkiä lopahtaa ja tietty sekin panee miettimään mahtaako kaik olla kunnossa, mutta joskus kai niiden on loputtava, toisilla aiemmin, toisilla myöhemmin... miten teillä muilla?



Zemppiä kaikille ja jaksuja! Ja mukavaa viikonloppua tietty!



Terkuin Lizzy-79 ja Pähkinä