<3 <3 KESÄKEIJUJEN VIIKKO 19 <3 <3

Olette ihania, mä lueskelin kommentteja ja kyyneleet valuu solkenaan. Edelleen kiitokset osanotosta!!!!!



Yksinäinen sai viime yönä muutaman tunnin nukuttua mut olo silti aika rähjänen. Luxusta, jaksoin eilen illalla käydä suihkussa lasten nukahdettua. Kulkee ajatus paljon kirkkaammin kun pesee hiukset neljän päivän juoksemisen ja tuskailun jälkeen...



Vauva on ollu tosi hiljainen tänä aamuna, sekin lienee fiiliksissä mukana.



Itse ihmettelin männä viikolla myöskin sitä, ettei yksikään kesiksistä oo vielä nyyttiään lunastanu -ilmeisen hyvinvoivaa sakkia lienee :o)



Mites Meevin mahavaiva on raskauden kestäny? Etkös se ollu sä jolla oli krohnin riesa..?



Auringonpaistetta kaikille, alanpa nyt leipomaan itselleni kakkua :p



t. tonttis

Tuleekohan perille....

Jo oli aikakin..olen melkein päivittäin käyny lueskelemassa teidän kuulumisia ja välillä itsekkin kirjottanu..mut jostain syystä viestit ei aina tule..vähänkö harmittaa!



Mutta siis..omia kuulumisia:

Mulla oli tässä viikko takaperin repiviä kipuja alamahassa ja entistäkin enemmän vihlontaa häpyluun seutuvilla, kesti siis muutaman päivän..vauva laskeutui selvästi!Nyt on moni huomautellu kuinka maha on pudonnu alemmas! Ja närästys ja hengenahdistus on selvästi helpottanut! Mikä mahtavinta olen saanut nukuttua katkeamattomia yöunia sen jälkeen!!!



Paitsi nyt on viimeisen vuorokauden supistellu aikalailla..ei voi sanoa että

kipeästi, mutta eroaa kyllä harjotussuppareista..tuntuu mojovasti selänkin puolella ja olo on vähän tuskainen!?

Tonttis: Joo on mulla se crohn. Ihan mukavasti on mennyt mahan kanssa, mitä nyt noita normaaleja kipuja on välillä ja saa juosta vessaan.. :P Mutta ollut remissiossa tämä jo yli vuoden. Kuulemma sitten synnytyksen jälkeen pitäis päivittää noi lääkitykset ja käydä kai skopiassa. Nyt menee pentasaa ja azamunia päivittäin.



Mäkin luulin, että tuo pikkuinen olis laskeutunut, mutta viime kerralla neuvolassa hoitsu sanoi, ettei mahdottoman alhaalla ole vielä. Vaikka mullakin oli pari päivää ihan järkyttävät kivut häpyluussa ja selässä. Toivottavasti alkais jo kohta laskeutumaan, ettei menis hirveesti yliaikaiseksi.

Ukko lähti kaverille pyörähtämään, tässä mietin että mitä tekemistä sitä keksis, on niiin tylsää kun ulkona sataa. Jospa sitä leipois tai jotain.. :D Nam.



-Meevi ja Juniori 36+5-

Olen myös yksi niistä, jotka eivät ole vähään aikaan käynyt kirjoittelemassa, lukemassa kylläkin.



Nyt alkaa jo ajatukset pikkuhiljaa jo siirtymään tulevaan koitokseen, ja alkaa hieman "paniikkikin" iskeä, varsinkin kun kävin viimeisessä lääkärissä torstaina ja lääkäri sai painoarvioksi sillä hetkellä ensin 3,8 kg ja mittasi uudelleen niin sai 3,6 kg eli jos täysiaikaiseksi menee niin väh. 4 kg olisi tulossa?! Muistaako joku kuinka paljon vauva kasvaa viikossa näin loppuajasta?



Olen nimittäin itse pienikokoinen ja takana on kolme synnytystä, joista eka sektio ja kaksi imukuppia. Kyllä sitä miettii että mihinkä sitä jälleen on päänsä pistänyt :)

Niin ja satuin vielä katsomaan tänään uusintana sairaala ohjelman jakson, jossa oli karsee imukuppisynnytys... No, täytyy vain lohduttautua sillä että kaippa ne siellä taysissa osaa asiansa ja jotenkin se vauva kuitenkin ulos saadaan...



Tonttikselle muuten jaksamista arjen pyörittämisessä!!



Ja kaikille kesäkeijuille myös tsemppiä loppuaikaan, alkaa jo kyllä aika rankkaa olemaan tämän mahtavan vatsan kantaminen :)



Pioni75 + Helmi 36 tasan

Ihan pakko on kyllä nostaa hattua sulle tonttis! Olet todella vahva, jaksamista ja kaikkea hyvää teidän perheelle!



Me voidaan täällä mukavasti. Ainoa uusi epäkiva juttu on säännölliset yöheräämiset - valvon lähes joka yö noin kolmen ja viiden välillä. Ei siksi että koskisi tai ahdistaisi tai mitään. Ei vaan nukuta.



Mutta kuka kysyi niistä repivistä kivuista sängystä noustessa, täällä niitä on myös, ollut jo jonkin aikaa. Tunne on ikävä, varsinkin kun samaan aikaan vatsa on yleensä ihan kova ja rakkokin on usein aivan äärimmillään.



Jeps mutta nyt pitää mennä, oikein mahtavaa äitienpäivää kaikille oleville ja tuleville äideille! (vietättekö te esikoistanne odottavat muuten sitä mitenkään?)



AnumaamunA ja pikkuinen 36 tasan (kai)

Olen äidillä kylässä ja pikaisesti ajattelin viestitellä ennen nukkumaan menoa.



Tonttikselle jaksamista! Käytännön järjestelyt varmasti stressaa ja siihen päälle ainakin minä tuossa tilanteessa vielä murehtisin, että entä jos sitä jääkin lopullisesti yksin... Kova paikka sinulla! Toivottavasti sinulla on hyviä ystäviä ja muita läheisiä, joiden kanssa voit tuntemuksia jakaa ja toki tännekin saa kirjoitella ihan niin paljon kuin haluat.



Ainakin täällä mies ilmoitti, että äitienpäivää vietetään vasta sitten kun vauva on maailmassa. Ja niinhän se menee, en minäkään häntä vielä viime marraskuussa mitenkään muistanut.



Oma fyysinen vointi on edelleen hyvä. Juttelin äitini kanssa ja hänella on raskaudet olleet samanlaisia: Olo on ihan normaali, mitä nyt tuollainen "ylimääräinen" puolipallo kulkee tuossa mukana. Äitikin on saanut lapset kesällä ja muisteli miten ihmiset kauhistelivat helteillä, että miten sinä nyt jaksat kun on näin kuuma ja äiti oli vain tyytyväisenä ottanut aurinkoa. Voin kuvitella itseni ihan samaan tilanteeseen. Nyt loppuraskaudesta tuntemuksia on hieman enemmän ja huomaan vauhdin hidastuvan esim. kävelylenkeillä, mutta kun satunnainen närästys (joka menee renniellä ohi) on pahin vaiva, niin todella vähällä olen kyllä päässyt. Tämän raskaana olemisen voisin kyllä ottaa uusiksi vaikka saman tien, kunhan joku kertoisi miten siitä synnytyksestä selvitään...



Nyt nukkumaan, öitä!

Minä80 + masuasukki rv 35 tasan.

Kello oli 02.15 kun neiti 4v hiipi äitin makkariin kerhossa tehdyn lahjansa kera ja toivotti hyvää äitienpäivää. Kiittelin tokkuraisena ja laitoin mahdollisimman helläkätisesti huoneeseensa uudelleen unille. Seuraava herätys klo 5.30 kun koirat alko räksyttää kodarissa joten aamunuttua ylle ja vein ne koiratarhaan. Seuraava herätys 6.15 kun molemmat isot tytöt tulee äitiä onnittelemaan ja laulamaan. 4v valitteli että isosisko oli herättäny joten nappasin tytön peiton alle kainaloon ja hän nukahti siihen -no, ekaluokkalainen sit oli täynnä virtaa ja juoksenteli kermapurkin kanssa ympäriinsä; sanoin ettei ala tehä mitään äänekkäitä toimenpiteitä ennekuin meiän "vauva" herää (neiti 1,7kk). No, siitä eteenpäin on menny päivä lasten perässä juostessa. Tällasia perinteisiä "haluaa ehdottomasti tehä perunaleimasimia just nyt ja heti", levittää piparimuotit pitkin pöytää ja perunan roskaa on joka puolella, puhumattakaan niistä kakun teko roiskeista (kermaa, muruja, hilloa, likasia astioita joka puolella) nyt tästä tilanteesta puuttuu vaan anoppi joka on hieman "ylisiisti" eli kattelee mun huushollia aina sillä silmällä että eksää osaa pitää paikkoja puhtaana ja vihjaileekin aika suoraan välillä...ärsyttävää...mä siivoon minkä ehdin mut kaikkeen en ehdi. Nyt varsinkin kun oon ollu jo monta päivää yksin lasten ja elukoiden kera. Taian vetää ovet lukkoon :o)



Sen verran kerron taustoistani (liittyen kun joku mainitsi taustajoukkojen tarpeesta tällaisessa tilanteessa) että olen alkoholisti-vanhempien lapsi, mut pistettiin aseitse pihalle kun olin 15 v ja siitä asti oon tullu toimeen omillani (välillä paremmin välillä huonommin) elikkä mummo/vaari-palveluita ei ole, paitsi anoppi joka on varsinainen uraohjus, aina töissä. Enkä sit kehtaa ruinata siltä apua jos sillä joskus vapaata onkin.... miehen kans on oltu viimeks kahelleen kauemmin kuin 10h (tämä 10h tapahtui viime kesänä kun käytiin kattoo iron maidenin keikka) 2,5 vuotta sitten kun kierrettiin Marokossa. Mut sittemmin mm. häämatka on tehty lasten kanssa (romanttisesti puuhamaahan, suosittelen vilpittömästi ;o) Kavereita tietty on, mut ne asuu kaukana. Puhelin on maailman parhain yhteydenpitoväline! Niin ja kaverit alkaa olla kaikki perheellisiä, heitä vaikea saada hätiin esim. jos synnytys käynnistyisi yhtä äkkiä tms.



Mut ihanaa kuiteskin että ystäviä on ja ihana perhe ja noi ihanat hirviöt jotka sotkee ja meluaa ja ovat kuiteskin niin ihania. Ja se ihana Mies jonka soittoa odottelen kuumeisesti: oli lääkäri luvannu että pääsee kotiutumaan kun crp laskee kuudenkymmenen kieppeille -eilen oli 93, pitäkää peukkuja että viimeistään huomenna....



Kuka aikoo olla ensimmäisenä synnyttämässä? Veikkauksia? Mä luovutan oman vuoroni mieluusti muille (siis mun la 1.6.) mulla on menny kaikki likat yliajalle ja veikkailen tällä kertaa todelliseksi la:ksi 6. tai 7. kesäkuuta :)



Aikamoinen sepustus "sitä sun tätä", menkööt vähäunisuuden piikkiin :oD



t. tonttis (ihan hyvällä ja optimistisella mielellä tänään, ei jaksa enää murehtiä)

Tonttis, kyllä se serppi laskee alle 60, täällä pidetään peukkuja! Mun ukolla oli kans joku bakteeri haavassa, kun kaatui skootterilla, cerppi oli 44, nyt oli jo kymmenen vaikka vielä pitää haavaa hoitaa, ja se on ihan avohaava joka vuotaa. Eli eiköhän sielläkin kohta aleta jo päästä voiton puolelle, toivotaan! :) Kiva että on tänään ollut parempi päivä sulla, niinhän se pitääkin näin äitienpäivänä.



ON: Heti kun otin rintsikat pois, rinnat valuttaa ihan tuskassa tuota esimaitoa..tämä on ollut ongelma jo pari viikkoa, että se ihan pursuaa rinnoista. Yöt ja varsinkin aamusta kun nousee istumaan, niin johan vuotaa jo masua pitkin.. >:/ Edes omalla äidillä ei ollut tällaisia vaivoja, outoa..

Pikkuinen möyrysi eilen melko kovaa, sattui ihan jokainen potku. Taitaa vatsalihakset olla jo melko huonossa hapessa, kun ovat ihan hellänä. Lekuri kehuikin, että mulla kuulemma on hyvät vatsalihakset, että ne saattaa sit kipeytyä kovastikin kun pikkuinen kasvaa.

Mahanympärys on jo 112cm, eli melko hyvissä mitoissa ollaan. Sf mitta oli 31,5cm viimeksi neukkulassa. Ensi keskiviikkona on seuraava käynti, nyt jo viikottain pitää ravaa siellä. Ja 18. päivä se viimeinen ultra, ihanaa! :) Toivottavasti se ennustus, että tulis vähän yli kolmekiloinen vaavi, pitäis paikkansa vielä silloinkin. Se on aika hyv ä koko. :)



Nyt suihkuun valuttelee näitä maitoja.. >:D

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!



-Meevi ja Juniori 36+6-

...jos tanssitähdistä sopii puhua :o) ukko edelleen sairaalassa, serppi oli 53 tänään mut lääkäri ei vaivautunu ees käymään ja oli vaan laittanu sanan että "hyvin laskee, jatketaan samaan malliin". Joopa, ja eilen siis luvattiin että kotio pääsee kun laskee kuudenkympin seutuville. Pikkasen alan olla katkera, mä oon vetäny kotitöitä monta päivää peräsuoli pitkällään, taianpa viettää sairaala-lomasen minäkin..... (joo tiedän ettei se ole siipan syy se siellä makoilu)



Mulla oli sf viime käynnillä 33 ja ympärysmittaa 124cm joten muhkee mamma.... mut yhäkään en aio olla se ENSIMMÄINEN kesävauvan synnyttäjä ;o)



t. tonttis