Lue keskustelun säännöt.
En tiedä, mitä tehdä enää, isovanhemmista...
03.05.2009 |
Eli kyse on mieheni vanhemmista, joita olemme joutuneet/saaneet käyttää lapsemme hoidossa paljon apuna, kun Ketään muuta sukulaista tms. ei ole + he ovat jatkuvasti pyytämässä lastamme hoitoon.
No, tilanne on nyt niin paha, että kun menemme sinne, lapseni, joka on normaalisti aina minun tai isänsä perään, on jatkuvasti ukissa kiinni. Kukaan muu ei kelpaa kuin ukki. (lapsi nyt siis 3,5 v) Kun tulemme kotiin, minä kelpaan taas.
Olen miettinyt ja miettinyt tätä asiaa... osin johtuu siitä, että mieheni isä omii hänet ihan täysin ja kyseenalaistaa meitä jatkuvasti, mutta minun on vaikea (kun hän ei ole Minun isäni) tälle asialle paljoa tehdä. Toisekseen, en itse viitsi leikkiä niin paljon heidän kanssaan, kun en oikein tule mieheni isän kanssa toimeen tai muutenkaan halua leikkiä 'majaa' tms. hänen peittonsa alla:D
Nyt olen jo niin surkeana, että olen alkanut miettiä, että olenko yksinkertaisesti huono äiti. Lapseni ei edes katso minua, kun olemme heillä (miestäni kyllä). Tämä on nimittäin alkanut jo, kun lapsemme on ollut pienempi - hän ei ole esim. halunnut minun syliini ja olen joutunut jopa väkisin hänet ottamaan (mieheni isä saattaa oikeasti pitää kiinni, että olen joutunut melkein repimään lapseni, jos olen huomannut, että hän on väsynyt tms, koska tunnen lapseni kuitenkin paremmin...).
Lisäksi, heillä on paljon pehmeämpi kasvatustapa lapsemme suhteen - lapsi ilmoittaa, ettei halua sitä tai tätä niin sitten kysellään niin kauan, että mieleinen löytyy, siinä missä itse pyrin pitäytymään siinä, mitä itse päätän, jos huomaan, että mennään ns.'vedätyksen' puolelle. Olen tosin huomannut, että joskus heidän tapansa 'olla huomaamatta' - oikeasti - että lapsemme vedättää, toimii, koska lapsi huomaa sen turhaksi ja tyytyy helpommin johonkin ratkaisuun kuin että inttää minulle.
Pitkä viesti, mutta olen TODELLA todella epätoivoinen.
Kommentit (36)
Ole sinä vain epätoivoinen ja kasvata lasta niinkuin kasvatat omassa kotonasi.
meillä oma isäni hoiti meidän 5v koko kevään kun jäi eläkkeelle, 5v ilmoitti että ei hän mihinkään hoitoon mene jos pappa on kotona. Pappa sitten otti pojan hoitoon, söivät lettuja joka päivä ja jos tikapuut olisi ylettyneet olisi pappa hakenut kuun taivaalta.
Ihan kunnon mies on pojasta tullut ja muistelevat yhdessä ihana kevättä vuonna 19xx, jonka viettivät miesporukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskity oman itsetuntosi ja olosi kohentamiseen, niin pystyt antamaan lapsellesikin enemmän.
Hienoa, että lapsella on hyvä ja läheinen suhde isovanhempaan, ei se ole omilta vanhemmilta pois!
Minunkin pojastani vaari on ihan ehdoton (minusta ihan tavallinen), en koe sitä uhaksi itselleni tai vanhemmuudelleni. Eikä kyllä koe miehenikään. Mummi on ehkä välillä vähän kateellinen (mutta pitää toki tunteensa kurissa).
se on tosin ikävää, että kyse ei ole Omasta isästäni, joten en voi sanoa enkä tehdä mitään. Toinen ikävä juttu on, että lapseni ei turvaudu minuu, jos jotain tapahtuu... sitä minä pidän pahimpana, sama se muuten kenen kanssa leikkii, mutta luulisi, että hän haluaisi äidin syliin, jos tulee hätä :(
-ap
Ongelmahan on vain sinun päässäsi.
Mitä sinun yleensä pitäisi sanoa lapsen isoisälle, usko jo, että isovanhempien tehtävä on olla lepsuja sinun kuuluu olla se kasvattaja eikä kaveri, isovanhemmat ovat niitä kavereita.
Kurjaa. Kaikin puolin on antoisampaa jos sinäkin vain nauttisit lapsen- isoavanhemman ilmeisesti hyvin lämpimistä väleistä. Ovat kuule kultaakin arvokkaampia nuo yhteisethetket! Älä murehdi, vaan tosiaan oli iloinen;että lapsesi ympärillä on enemmän ihimiä jotka häntä rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että hän haukkuu minua tai miestäni lapsemme kuullen tai tosiaan ei oikeasti anna lastamme syliimme ja lisäksi kommentteja tyyliin 'näin meillä syödään ruokaa hienosti, mites teillä?' + paljon pahempia kommentteja. Mietin vaan, että jos josku kyseenalaistaa meitä, niin mitä lapsemme siitä päättelee, kyllä minä luulen, että hän jo tuossa iässä sen tajuaa... Ihan samalla tavoin en suvaitsisi tuollaista mieheltäni, enkä itse hauku miestäni lapselle tai hänen kuullen.
Olen miettinyt, että se kunnioituksen puute siellä ollessa voisi olla yksi syy siihen, että lapseni turvautuu ukkiin. Tai sitten olen huono äiti. En tiedä.
-ap
Ongelmahan on vain sinun päässäsi.
Mitä sinun yleensä pitäisi sanoa lapsen isoisälle, usko jo, että isovanhempien tehtävä on olla lepsuja sinun kuuluu olla se kasvattaja eikä kaveri, isovanhemmat ovat niitä kavereita.
voin kuvitella, että riipaisee välillä tosi kovaa. Vaikka kyllä nuo sinulle vastanneet ovat minunkin mielestäni oikeassa. Minä olen itse nyt mummi ja minusta on aivan ihanaa, kun poika ja vaimonsa tuovat lapsen minulle. Voin helliä ja hupsutella mielin määrin ja silti käänytä vanhempien puoleen, kun tulee eteen vastuukysymykset. Mutta on totta, että tilanne on herkkä ja pojallani/vaimollansa menee joskus naama melko kurttuiseksi, kun lapsi parkuu heidän sylissään ja sitten ojentaa minulle säteilevänä kätösensä.
Minä muistutan heitä silloin aina siitä, että OIKEASTI lapsi vain on jopa tavallaan vieraskorea minulle tai pikemminkin minä olen sellainen hiukan enemmän harvinainen herkku, kun taas vanhemmat ovat jokapäiväisiä ja siksi juuri sillä hetkellä vähemmän kiinnostavia.
Minusta on kuitenkin tärkeätä ihan ääneen sanoa lapsen kuullen, kuinka arvostaa vanhempia vanhempina.
Ehkä miehesi voi puhua isänsä kanssa tästäkin puolesta jonakin päivänä????
Ymmärrän, ettei puhuminen sinulle ole ihan helppoa - vaikka kuinka päätettäisiin olla avoimia myös appivanhempien ja miniöiden/vävyjen kesken.
Mummihalaus - ja ihan varmasti olet hyvä äiti lapsesi silmissä;
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei minua haittaa lainkaan se, jos lapseni on isänsä perään. Yksi lisätekijä, edellisten jatkoksi on se, että tämä 'ukki' ei oikeasti ole mitenkään mukava ihminen, ollut mm. miestäni kohtaan. Ja hän ihan oikeasti yrittää omia lastamme, eikä olla 'vain isovanhempi'. Ei minua haittaisi, jos lapseni ihannoisi mummoaan, mummo tietää kyllä oman roolinsa, mutta ukki taas... tulee mm. kesken meidän 'pukemistaistelun' nappaamaan poikamme, että 'ukkipa laittaa sinulle vaatteet kun äiti ja isä eivät pysty' tms.
Kurjaa. Kaikin puolin on antoisampaa jos sinäkin vain nauttisit lapsen- isoavanhemman ilmeisesti hyvin lämpimistä väleistä. Ovat kuule kultaakin arvokkaampia nuo yhteisethetket! Älä murehdi, vaan tosiaan oli iloinen;että lapsesi ympärillä on enemmän ihimiä jotka häntä rakastaa.
henkilökohtaisena paremmuutena kasvattajana, kun lapsemme ei itke hänen sylissään niin paljoa, tai kommentoisi näitä 'no sehän hiljeni heti kun minä otin sen syliini....'.
-ap
voin kuvitella, että riipaisee välillä tosi kovaa. Vaikka kyllä nuo sinulle vastanneet ovat minunkin mielestäni oikeassa. Minä olen itse nyt mummi ja minusta on aivan ihanaa, kun poika ja vaimonsa tuovat lapsen minulle. Voin helliä ja hupsutella mielin määrin ja silti käänytä vanhempien puoleen, kun tulee eteen vastuukysymykset. Mutta on totta, että tilanne on herkkä ja pojallani/vaimollansa menee joskus naama melko kurttuiseksi, kun lapsi parkuu heidän sylissään ja sitten ojentaa minulle säteilevänä kätösensä.
Minä muistutan heitä silloin aina siitä, että OIKEASTI lapsi vain on jopa tavallaan vieraskorea minulle tai pikemminkin minä olen sellainen hiukan enemmän harvinainen herkku, kun taas vanhemmat ovat jokapäiväisiä ja siksi juuri sillä hetkellä vähemmän kiinnostavia.
Minusta on kuitenkin tärkeätä ihan ääneen sanoa lapsen kuullen, kuinka arvostaa vanhempia vanhempina.
Ehkä miehesi voi puhua isänsä kanssa tästäkin puolesta jonakin päivänä????
Ymmärrän, ettei puhuminen sinulle ole ihan helppoa - vaikka kuinka päätettäisiin olla avoimia myös appivanhempien ja miniöiden/vävyjen kesken.
Mummihalaus - ja ihan varmasti olet hyvä äiti lapsesi silmissä;
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko sitä lasta pakko itkettää niin paljon. Kun meidän lapsella menee väsymyksen puolelle jossain vaiheessa siellä ollessa joka tapauksessa ja huutaa meille kurkku suorana... muttakun minä mieluummin otan senkin vastaan kuin sen, että lapseni ei tottele meitä tai että saa päättää kaikesta.
liikaa kasvatukseen ja dissaavat vanhemmat ja miten teidän lapsenne suhtautuvat siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitat Oma isä ja Minun isä - siis isolla alkukirjaimella. Ehkäpä lapsesi ukki myös on huomannut tämän yksinkertaisuuden ja siksi piikittelee.
Itse tuossa tilanteessa pelaisin mukana. Jos lapsi kiukuttelee vaatteita pukiessa, niin antaisin sen homman suoraan ukille. Ilman kinastelua lapsesta. Puhuisin myös ukista kivoja juttuja ja kertoisin hänelle, miten tärkeä hän on lapsellenne. Hyvään käytökseen saa takaisin hyvää.
Miksi alat repimään lasta? Todella lapsellista kinaamista sinun osaltasi.
niin vaikka potkaisisin ukkia saadakseni lapseni itselleni. Tarkoitit varmaan minun isäNI.
-ap
Kirjoitat Oma isä ja Minun isä - siis isolla alkukirjaimella. Ehkäpä lapsesi ukki myös on huomannut tämän yksinkertaisuuden ja siksi piikittelee.
Itse tuossa tilanteessa pelaisin mukana. Jos lapsi kiukuttelee vaatteita pukiessa, niin antaisin sen homman suoraan ukille. Ilman kinastelua lapsesta. Puhuisin myös ukista kivoja juttuja ja kertoisin hänelle, miten tärkeä hän on lapsellenne. Hyvään käytökseen saa takaisin hyvää.
Miksi alat repimään lasta? Todella lapsellista kinaamista sinun osaltasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiukuttelee väsymystään. Olemme olleet isovanhempien kanssa myös mökillä, joten ei ole tullut mieleen lähteä heti kotiin (satojen kilometrien päähän), kun lapsi väsyy.
-ap
kun kerran tunnet lapsesi hyvin?
ja sitten kiukuttele.
Ja jos minä ahdistuisin noin paljon appivanhemmistani, en todella lähtisi heidän kanssaan satojen kilometrien päähän mökkeilemään.
Eikö hän voi sanoa mitään isälleen, jos hän mollaa teitä?
Nyt hän viimein pitkällisten keskustelujemme jälkeen otti asian puheeksi. Saa nähdä, miten jatkossa. t.ap
Eikö hän voi sanoa mitään isälleen, jos hän mollaa teitä?
Meillä kun ei todellakaan ole muuta sukua. Ahdistelen sitten tästä itsekseni.
Se taas, että lapsilla on yleensä taipumus leikkiä väsymiseen asti (tehdä 'kaikkea kivaa'), on itse asiassa normaalin lapsen merkki. Tai no, ainakin vilkkaan ja reippaan. Etenkin mummolan 'jännittävässä' ilmapiirissä.
-ap
ja sitten kiukuttele.
Ja jos minä ahdistuisin noin paljon appivanhemmistani, en todella lähtisi heidän kanssaan satojen kilometrien päähän mökkeilemään.
sun on vaan elettävä sen kanssa, että sä olet äiti ja äidit on tyhmiä ja tylsiä ja ikäviä ja komentelevia ja kasvattajia - ja ukki on ukkki ja isovanhemmat on lapsenlapsiaan hellitteleviä erikois-speciaalilätynpaistajia ja kaikkea jännää.
Niin tämä homma menee, sille ei voi mitään eikä kuulukaan voida. VÄlillä tunte eolonsa mustasukkaiseksi, mutta lapsen kehityksen kannalta on tärkeää, että hänellä on kokemusta useista erilaisista ihmisistä ja rooleista.
Ja hä ntarvitsee sinua juuri äitinä, eikä pelkkänä hellitteliýleikittäjänä.