Lue keskustelun säännöt.
Kyllä näitä pentuja, jumalauta, on liikaa!
03.05.2009 |
Kauhulla ajattelen tulevaa kesää, jonka vietän lähestulkoon yksin viiden lapsen kanssa. Lisäksi olen raskaana. Arki jotenkuten menee, kun kolme vanhinta on koulussa, mutta sitten, kun ovat kaikki kotona, tulen varmaan hulluksi. Jo viikonloput ovat esimakua siitä (mies siis viikonloputkin töissä), mitä kesä tulee olemaan... Ja maha sen kun kasvaa, enkä pysy enää kenenkään perässä. Saati, että uskoisivat jotain, mitä sanon tai kiellän.
Joskus tuntuu, että olisi tämä elämä voinut toisinkin mennä. Miksi vääntää lapsia maailmaan, kun ei jaksa entisiäkään? Mutta tämähän meidän lestadiolaisten perinne on. Tai en kyllä varmaankaan enää ole oikea lestadiolainen - niin on ajatukset muuttuneet, kun oman jaksamisen rajat ovat tulleet vastaan. Ja sen olen päättänyt, ettei yhtään tenavaa enää tähän torppaan. Meidän arki on kuitenkin sitä, että lapset ovat 90%:sti mun vastuullani. Mies tekee niska limassa töitä elättääkseen tämän pesueen. Hullujenhuoneelle päättyy muuten tämä tie ennenpitkää, ellei tajua realiteettejä...
Voi itku, että haluaisin jaksaa lasteni kanssa paremmin! Mutta ei mulle anneta siihen mahdollisuutta. Ei oo koskaan annettu. Ja joidenkin mielestä pitäisi vain jaksaa ottaa uusia lapsia vastaan tähän kaaokseen, vuosi toisensa perään. Mullakin on hedelmällistä ikää varmasti se 15 vuotta jäljellä.
Itku meinasi äskenkin tulla, kun olin lasten kanssa ulkona ja se meno oli yhtä kiljumista ja tappelua. Oli omat ja naapurin lapset ja mitään ei uskottu. Enkä mahan kanssa jaksanut jokaiseen kinaan ja kiljumiseen juosta väliin. Nostin nyt kaksi nuorimmaista sisälle ja lukitsin oven ja täällä pysytään, kunnes mies tulee kotiin. Kolme vanhimmaista keksiköön ohjelmaa pihalla.
Että voi ihminen olla väsynyt tähän kaikkeen. Kiitos, ei muuta. Tekis mieli nukkua ja herätä huomenna.
Kommentit (29)
omakohtaista elämää. Myönnettäköön, että kirjoitin tämän aloituksen hyvin kiihtyneessä mielentilassa, kun olin juuri saanut kaksi nuorimmaista roudattua sisälle ja kuopus huusi pinnasängyssään. Nyt onneksi nukkuu ja rauha maassa. Ja 5-vuotiaankin päästin pihalle, kun oli niin reippaasti siivonnut huoneensa.
Keitän sen ekan kommentoijan ehdottaman kupin kahvia ja tasaan hermojani...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huutanut että PROVO, mutta nyt huudan. Näin selvää en ole ikinä aiemmin nähnyt. Kukaan ei kirjoita omasta elämästään noin. Tämä on tasan jonkun "näin kuvittelen lestojen elämän olevan"-jeesustelijan kirjoitus.
Kyllä tuollaista tekstiä omasta elämästä voisi tulla vaikka minun vaimon suusta. Tosin kiroilu jo otsikossa pistää vähän epäilemään. Muuten ihan mahdollisia tuntemuksia. Ja tietysti kiroilukin on mahdollista...
aikatauluta päivä ja teet asiat rytmilleen, samoin otappa käyttöön jäähyt ja arestit niin jo tottelevat. Pikkasen taitaa olla auttoriteetti kadoksissa.
Itse en ole lestadiolainen enkä tee lapsia "pakosta" Eli voisin ehkäistä jos tahtoisin. Meille on tulossa 7 eli olen myöskin raskaana ja kiitos kysymästä hyvin jaksan. Meillä hommat tehdään "puhaltaen yhteen hiileen" Ja minullakin tällähetkellä lähes yksinhuoltajuus, koska mies painaa pitkiä päiviä ja myös viikonloppuja.
Joten eikun lukujärjestystä vääntämään samoin perheen säännöt joita noudatetaan!!
ei meillä ainakaan taloudellisen tilanteen takia miehen oo tarvinnu viikonloppuja tehdä töitä... ja ehkä olis kuitenkin hedelmällisintä jutella miehen kanssa, siis että josko se järjestäis sulle omaa aikaa ja olis tovin lasten kans... eikö siellä lähellä oo ketään nuoria, jotka vois auttaa... tms.. mulla tosin vasta kolmas tulossa, eka täyttää 2 kesäkuun alussa.. että en ihan kunnolla tiedä, mitä sun arki on.. mutta voin aavistaa... voi ku voisin vielä jotenkin auttaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isänsä osaa komentaa lapsiaan kovemmin ja jämäkämmin, ja uskovat helpommin. Isä on lapsille harvinaista herkkua. Minä kun olen kaiket päivät heidän kanssaan, tuntuu, että puheeni on heille (isommille ainakin) kuin sanahelinää. Tehdään, vaikka ihan varmasti tiedetään, mitä minä olen mistäkin asiasta sanonut. Turhauttavaa. Tänäänkin olen ollut heidän kanssaan melkein koko päivän ulkona, isommat saivat viedä pulloja kauppaan pyörillä ja saivat ostaa rahoilla jätskiä. Söimme myös ulkona välipalaa ja siivosimme vähän pihaa. Olen siis yrittänyt olla mukana ja järjestää yhteistä tekemistä.
Meillä miehen on pakko tehdä pitkää päivää. Ammatti on sellainen, että kellon mukaan ei voi mennä. Raskauaikana mun oma aika on tosiaan vähissä, kun liikkuminen ei enää ole niin helppoa ja vaivatonta. Kun mahaa ei ole, käyn lenkillä ja kuntoilemassa heti, kun mies on kotosalla. Ehkä nyt siksikin meinaa pää hajota, kun ei ole mitään omaa. No, ehkä ruokakaupassa käyminen silloin tällöin! :)
Sukua ei asu lähimaillakaan eli sieltä puolelta ei apua.
ap
En kyllä tavallisesti kiroile. Otsikkoon tuo nyt vain lipsahti. Tosin eivätpä ne kirosanatkaan nykyään kaukana ole väsymyksen hetkellä. Itku tosin vielä lähempänä.
Eivätkä ihan kaikki päivät tällaisia ole. Tänään on vain tuntunut siltä, ettei mistään tule yhtään mitään tämän porukan kanssa. Ja pelottaa sekin, että kun on pieni vauva pian taas talossa, miten repeän niin moneksi?!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei ole sinua siihen pakottanut. Kukaan ei pakota synnyttämään kahtakymmentä lasta.
Mutta jos itse olisit syntynyt ja kasvanut lestaiolaisperheessä, tietäisit myös sen, että todellista valinnan mahdollisuutta ei oikeasti ole. Ei siitä elämäntavasta ja kulttuurista niin vain kivutta ja kevyesti repäistä itseään irti. Se kaikki oppi on niin syvällä sinussa, että koko elämänsä joutuu uudelleen rakentamaan hän, joka lähtee. Ajatusmaailmaa myöten.
Mutta niin kuin sanoin : ei enää lapsia tämän jälkeen minulle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ap:n pointti varmaan ole se että on lestaadiolainen ym. vaan että 5 muksua ja ite raskaana. Mies ei osallistu lasten hoitoon, kun työ on mitä on -pakko se leipä on saada pöytään. Ja joidenkin ammatti vaatiii tota viikonloppu jobia...
Eli voimia sulle sinne kotiin! Varmaan mukavaa sentään että saa jonnekin purkaa noita tuntojaan. JA onnea lapsesta!
Ainakin jotain hyvää on tuo mielettömän hieno ilma!
Tokihan se on näitä muksuja meille tuonut enemmän kuin keskivertoperheeseen. Lähinnä vain halusin purkaa tuntoja siitä, miten kovilla voi ihminen olla monen lapsen kanssa, kun on arjessa lähes aina yksin heidän kanssaan ja irrottautumismahdollisuudet ovat vähäiset. Raskaus lisää tätä taakkaa. Mutta ehkä tässä voimiensa äärirajoilla olemisessa on se hyvä puoli, että on nyt tajunnut, että ei tämä tosiaan pakko ole, eikä näitä lapsia tarvitse enempäänsä tehdä kuin jaksaa. Ketään en tietenkään pois antaisi - rakkaita ovat! - , mutta lisääkään en enää jaksaisi.
Ja totta : nämä ilmat ovat kyllä olleet pelastus tänäkin viikonloppuna, kun lapset viihtyvät niin hyvin pihan puolella. Enemmänhän siellä tekemistä piisaa vilkkaille tenaville.
Nyt kahvia ja... munkkia vaiko viinirypäleitä? :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on parempi puuskuttaa kiukkua vaikka tänne nettiin kuin huutaa sekin turhauma lapsille. Oon itse ollut ihan loppu vähän pienemmän lauman kanssa ja tiedän mitä se on. Kun ei meinaa pysyä tuolilla istumassa, kun on niin loppu.
Olisiko teillä mitään mahdollisuutta saada jotain ulkopuolista apua? Esim. siivooja joka toinen viikko tekee arjesta uskomattoman paljon helpompaa. Kotitalousvähennyksen jälkeen siivooja maksaa noin 20 e tunti, ja loppusumma määräytyy asunnon koon perusteella (meidän 100 neliöön menee kaksi tuntia). Entä vaikkapa MLL:n lastenhoitopalvelu? Joskus tunniksi pariksi hoitaja kotiin, jotta pääset sinne lenkille. Ei sen avun tarvitse aina olla sukulaisten tai ystävien "vaivaamista". Onhan se nyt kumma, jos ei sinun hyvinvointiisi löydy resursseja, sinä oot kuule se kaikkein tärkein henkilö teidän perheessä!!!!
Osa väsymyksestäsi johtuu varmasti raskaudesta. Hormonit heittelee ja on fyysisesti muutenkin kovilla. Sikäli tilanne voi helpottua vauvan syntymän jälkeen. Onko teillä isommat lapset otettu mukaan kodinhoitoon? Koululaiset pystyvät ihan hyvin laittamaan tiskiä koneeseen ja kaappiin ja ripustamaan pyykkiä.
Tsemppiä. Ei siellä taivaan portilla lapsimäärää kysytä. Siellä kysytään, että oletko jaksanut uskoa Jeesuksen sovittaneen sinunkin syntisi.
t. vl-äiti
Kyllähän tämä voimattomuuden tunne johtuu varmasti aika pitkälle juuri raskaudesta. Tuntuu, että ilman mahaa kyllä paremmin pärjään lasten kanssa ja siedän heidän kiukuttelujaankin. Ja jaksan enemmän puuhailla ja keksiä tekemistä heidän kanssaan. Nyt vain tuntuu, että seinä on pystyssä, eikä musta ole enää tähän... Tunnen itseni niin surkeaksi äidiksi näille lapsille.
Oma aika olisi varmasti tarpeen. Vaikka sitten maksullinenkin. Sitä pitää varmasti alkaa harkitsemaan. Sitä vaan kuvittelee, että kun on näin monta lasta maailmaan saattanut, pitää ihan yksin pärjätä. Se on helposti se ympäristön reaktiokin - valitettavasti. Nyt jo tuntuu, että ollaankohan me ihan häiriöksi naapurustolle, kun aina kuuluu kiljumista ja tappelua pihaltamme ja minä sitten siinä päällepäsmärinä yritän saada porukkaa ruotuun. Hulluina varmaan pitävät, kun maha taas pystyssä, eikä näytä entistenkään lasten lasten kanssa pärjäävän... :)
Miehen kotiintuloa odotan nytkin kuin kuuta nousevaa. Miehen läsnäolo antaa edes sellaista henkistä tukea, vaikkei muuta antaiskaan. Kovin on sekin väsynyt aina pitkän työrupeaman jälkeen...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu niin tehdyltä rimpsulta, että en minä ainakaan usko että kirjoittaja on oikeasti se, joksi on ilmoittanut, siksi en ota sen enmpää kantaa tähän juttuun, en usko koko tarinaa.
Ei monikaan ymmärrä ap:n kaltaista tilannetta jos ei itsellä oo kokemusta. Meidän arkikin on joskus ollut samanlaista.
Voimia ap:lle! Omaa aikaa vaan järjestämään! Ja ota hetki ja päivä kerrallaan.
kun odotin nuorinta. Ja vielä kirosanojen kanssa. Ehkä olisin osannut kirjoittaa pahempiakin kirosanoja, koska en ole uskovainen.
Tappelee ne 7 äidin lapsetkin, vaikka äiti käy täällä hurskastelemassa, ettei IKINÄ ole ollut väsynyt ja IKINÄ' hänen lapset ei tappele jne....
Kyllä taatusti on hänelläkin ollut huonot hetkensä.
En tiedä, mitä kaunista sinulle sanoisin. Mutta tiedän aika tarkalleen, miltä sinusta on kirjoitushetkellä tuntunut. Juuri nuokin, että mitähän naapurit ajattelee kun meillä on joskus niin kova meteli ja miksi tuo ämmä on noita kakaroita noin monta vääntänyt.
Pysy päätöksessäsi, että lapsimäärä riittää sinulle. Määränsä sitä ihminen jaksaa.
olevansa aito ihminen, juuri tässä elämäntilanteessa. Tietysti voit tehdä halutessasi tähdentäviä kysymyksiä varmentuaksesi esim. siitä, että olen lestadiolainen - ainakin yrittänyt olla tähän asti. Nyt ei tahdo enää voimat ja usko tähän hommaan riittää...
Kylläpä tämän tilanteen puristuksen vain omissa nahoissaan tuntee - tuntisit sinäkin, jos tässä paikallani tätä laumaa luotsaisit eteenpäin. Eikä ole muuten mies vieläkään kotona. Aamuyöstä on töihin lähtenyt. Päästin pienetkin taas pihalle vielä hetkeksi ja lähden itse perässä sinne. Vanhimmainen sen aikaa heitä vahtii, kun tänne kävin kurkkaamassa.
ap, ihan olemassaoleva pian kuuden lapsen nuorehko äiti - väsynyt sellainen :)
Voi siinä käydä niinkin, että kun vuodet kuluvat, niin alkaa syliin tulla vauvanmentävä kolo... En rupea omaa elämääni täällä revittelemään, mutta kaikkien hirveiden kokemusten jälkeen meillä on vihdoin elo tasaantunut ja hermot saatu kaikille suht kuntoon. Ja ihmetyksekseni oon alkanut kaivata vauvaa. Vaikka tiedän ne yöhuudot ja vuosien sairastelut ja jo olemassa olevan erityislapsen jne. Ihmismieli on ihmeellinen. Mitään ratkaisua me ei olla uskallettu tehdä, mutta iltarukoukseen on tullut pieni muistutus vauvaikävästä ja pyyntö oikeiden ratkaisuiden valitsemisesta.
Mutta hoida sinä nyt itsesi kuosiin. Pidä pää kasassa - järjestyksessä ei tarvi olla mutta kasassa.
t. 14
olen luullut, että lestadiolaiset jaksavat juuri siksi, että heillä on tiukka ja suuri tukiverkosto. Paljon sisaruksia ympärillä, joista on apua. Miten kaukana ap sun tukiverkostosi on? Sitä kuitenkin oletettavasti on?
Koita jaksaa ja muista pyytää apua ennen kuin tulee seinä täysin vastaan. Itselläni kolme pientä ja osallistuva mies, mutta silti joskus takkuaa ja pahasti. Yritä järjestää edes pieni lepohetki päivääsi, olkoot se vaikka kahvikupillinen vessassa lukkojen takana korvatulppien ja hyvän lehden kera. Lämpimiä ajatuksia sinulle!