kokemuksia kovista liitoskivuista tai / ja lantion löystymisestä?

Kahdessa viimeisessä raskaudessa liitoskivut olleet aivan järkyttäviä ja alkaneet jo n. rv 15. Minullakin neuvolalääkäri epäili luisen lantion löystymistä, mutta sitä ei tutkittu sen tarkemmin, kun eihän asialle oikeastaan voi mitään tehdä. Jouduin näissä molemmissa raskauksissa jäämään varhain sairauslomalle (kuitenkin muista, vakavammista syistä), mutta kyllä liitoskivutkin olivat osatekijöinä, kun ei saanut yöllä kivuilta nukutuksi ja liikunnan harrastaminen kävi mahdottomaksi.

Omissa raskauksissani kivut helpottuivat siinä vaiheessa kun vauva kiinnittyi kunnolla, eivät loppuneet kokonaan, mutta niiden kanssa pystyi elämään. Helpotusta niihin sain kunnollisella tukivyöllä, merkkiä en ikävä kyllä muista. Kannattaa kysyä lainaan neuvolasta, joillakin paikkakunnilla saa sieltäkin. Minulla liitoskivut eivät loppuneet edes synnytykseen, viimeisen synnytyksen jälkeen ne pikemminkin pahentuivat joksikin aikaa, häpyluun seutu "lonksui" inhottavasti.

Jotenkin tuntui, että liitoskipuja ei saanut valittaa edes neuvolassa, kun "nehän kuuluvat asiaan".

Tsemppiä!

kiitos sinulle vastauksestasi! En minäkään tahtoisi valittaa kun tiedän että kuuluu tähän raskauteen, mutta kun ihan kaikki liikkuminen on välillä mahdotonta kipujen takia niin en oikeen tiedä mitä tehdä. Ja se kipu on todella niin kovaa että sillä sekunnilla kun se iskee niin on pysähdyttävä... ei mitään pientä vihlomista niinkuin meidän neuvolantäti kipuja kuvaili...



T.Ap

Olin jopa täysin liikuntakyvytön jossain vaiheessa raskautta (n. 32-34) Mulla auttoi akupunktio, jota meillä antoivat synnärin kätilöt. Kävin kuusi kertaa ja pärjäsin hyvin loppuraskauden.

Ei siinä ollut enää mitään järkeä. Töissä purin hammasta että pääsin kulkemaan eteenpäin ja yöt söin särkylääkkeitä, jotta olisin saanut nukuttua edes hieman. Niiden kipujen keskellä olisi vielä töitä pitänyt tehdä. Minulla helpotti ainakin kuin jäin kotiin ja ei tarvinnut juosta koko aikaa edestakas. Liikkuminen oli vaikeaa kotonakin, mutta särkylääkkeitä ei tarvinnut syödä enää, kun pystyi liikkumaan sen mukaan miltä tuntui. Liitoskivut loppuivat synnytykseen, mutta sen jälkeen alkoi järkyttävä selkäkipu, joka loppui kuin seinään kuukauden kuluttua synnytyksestä. Syy ei koskaan selvinnyt.

mitenköhän, auttaako enemmän se että jään tässä vaiheessa sairaslomalle lepäämään viikoksi, vai että koitan väen vängällä kammeta itseni töihin ja puren hammasta niin kauan että en todella enää pääse aamulla liikkeelle? Siis että meneekö kipu ohi jos lepään nyt vai onko niin että joka tapauksessa pahenee vaan viikkojen lisääntyessä? Olis tärkeää olla töissä ainakin kesäkuun lopulla...



T:Ap

Kolmas raskaus on menossa, ja jokaisessa liitos- ja selkäkivut ovat alkaneet aikaisemmin ja aikaisemmin. Tässä raskaudessa en ole pahimmillaan päässyt kävelemään kunnolla, kun toinen jalka on kieltäytynyt toimimasta. Kylkeä on pitänyt kääntää käsillä lantiota nostaen ja kääntäen, koska kipu ja rutina ovat olleet niin kauheita. Välillä olen harkinnut ihan vakavasti jo kyynärsauvojen pyytämistä lainaan terveyskeskuksesta, jotta pääsisin siedettävillä kivuilla edes makuuhuoneen, vessan ja jääkaapin väliä kulkemaan.



Nyt on kuitenkin jo rv 33 menossa, ja kivut ovat hävinneet jonnekin melkein kokonaan. Ehkä sinua lohduttaa se, että näinkin voi käydä, loppuraskaus voi sujua helpommin kuin puolivälin tienoo?

alkuraskaudessa, että ihan hirvitti loppuraskauden ajatteleminen. Apu löytyi säännöllisestä kiropraktikolla käymisestä. Eli vkolla 18 rupesin käymään hoidoissa ja olo helpottui aivan ihmeesti. Pystyin lenkkeilemään ym. eikä vaivoja juuri tullut, paitsi supistelua, mutta se onkin toinen juttu.

Muissa raskauksissa pahin vaihe oli just toi 20-25 viikkoa, sen jälkeen helpotti ja ei edes lopussa tuntunut pahalta. Kannattaa kokeilla sairaslomaa hetkeksi, voi olla että se riittää ja pääset palaamaan töihisi. Hampaiden kiristely ei tee hyvää sinulle eikä vauvalle.

T: se 33 viikolla kotiin jäänyt

En pystynyt kävelemään enää ollenkaan, vaan kotona hiippailin sohvan, jääkaapin ja vessan väliä siten, että siirsin käsilläni jalkoja. Muualla liikkuessani "kävelin" etanan vauhtia. Joitakin viikkoja olin ihan sisällä, kun en tosiaan pystynyt ilman käsien apua liikkumaan. Olin synnytykseen asti sairaslomalla. Mulla ultrattiin häpyliitos ja kirurgi totesi siinä repeämän, mitä neuvolan kätilö oli epäillytkin mun kovien liitoskipujen syyksi. Kivut jatkuivat vielä ainakin kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen. Seuraavat raskaudet olivat ihme kyllä helpompia. Mutta koskaan mun häpyliitos ei normaaliksi tullut. Ekan lapsen syntymästä on 21 vuotta aikaa, ja edelleen häpyliitos ajoittain kolahtelee, kipuilee ja on voimaton liikkeissä, joissa jalkojen voimaa tarvittaisiin.

Ja kiitos, lohduttavaa kuulla että kivut voi myöls hellittää loppua kohden! Noh, huomenna on ultra ja lääkäri niin juttelen siellä asiasta kun täällä th ei oikein osaa juuta eikä jaata sanoa mihinkään... Jos vaan vähän edes helpottais kipu niin sais kunnolla hoidettua tota 1,5v esikoistakin. On aika tuskien taival tällä hetkellä saada edes se peppu pestyä.



T:ap

Että pystyykö lääkäri jotenkin toteamaan että kivut oikeasti on kovat, tai että johtuu nimenomaan liitoskivuista tai lantion löystymisestä? Olis helpompi suostua sairaslomalle jos olis ihan oikea diagnoosi eikä mikään epämääräinen "kipuja ja vihlontaa rv se ja se". Työnantajan uskoisin ymmärtävän mutta ei oo kiva jos työkaverit ajattelee että kunhan lusmuilee kun ei viitsi töitä tehdä..

kiinnostaa minuakin

Ja annat hänen päättää oletko työkykyinen vai et?

Itse olen ollut kolmen raskauden aikana saikulla: selästä, oksentelusta ja mielialoista. Paskaakaan ei kuule kiinnosta mitä joku ajattelee että lusmuilen; jos itse en jaksa/pysty/halua töihin niin menen avautumaan siitä terkalle tai lääkärille ja hän määrittelee olenko työkuntoinen. Jos lääkäri sanoo: kyllä, sinun on parempi maata 2 viikkoa kotona niin se ei ole YKSIN SINUN MIELIPIDE vaan myös sitä puoltaa terveyden alan ihminen!! Joten jos joku työkaveri on nihkeä asiasta niin se on hänen päänvaiva.



Itsellä moneen raskausvaivaan on syy: raskaus.

Raskaus ei ole sairaus: muuten oltaisiin kaikki naiset sairaalassa kun testi on plussaa siihen saakka että vauva pullahtaa maailmaan, mutta on se niin että jos oksentaa, jonnekin sattuu saatanasti niin oli sitten raskaana tai ei niin ei silloin mennä töihin pää kainalossa -ei raskautta saa missään nimessä vähätelläkään!

Ehkä parin viikon lepuuttelu kotona ja vaikka uiminen tänä aikana on parasta, ei se että et välitä kun kroppa valittaa. Ja päädyt oikeasti kunnolla sairaaksi.



Jos olet kipeä; mene terkalle tai lääkäriin. Ei pelkkää saikkua, mutta ehkä joku fysioterapia, jumppa tms. auttaa? Toiset työtavat, tauotat istumatyötä, en tiedä mikä auttaa, mutta älä ole itsellesi liian ankara.