Siis MIKSI helkutissa te annatte lapsillenne niitä nimiä CEELLÄ?????
KErtokaa ihmiset, kenellä on joku Mica, Mico, Luca, Nico yms, että MIKSI se lapsen nimi pitää olla kirjoitettuna CEELLÄ?
Haluan perustelun!!!
Kommentit (47)
mutta väitätkö tosiaan että suomenkielisen on vaikea ääntää "sesiilia"?! Itsekin olen täysin suomenkielinen (ruotsin opin siis vasta aikuisiällä) eikä nimen lausuminen ole koskaan tuottanut ongelmia.
Sama jos lapsen nimi on Nina, ja vanhemmat lausuvat sen Niina, niin kyllä saa ihminen aika typerä olla jos sinnikkäästi vaan lausuu "Nina".
t. Cecilian äiti
mutta väitätkö tosiaan että suomenkielisen on vaikea ääntää "sesiilia"?!
jos vaan sanoo sesiilia suomalaisella nuotilla, vaan nolo karvalakkimalli. Kunntelepa tarkasti, onko teillä perheessä oikeasti käytössä sesiilia, niinkuin täyssuomenkielinen sen lausuu niin kuin kirjoitetaan, painotukset ja vokaalit suomalaisittain lausuttuna. Riikinruotsin cecilia on tosi erikuuloinen kuin sesiilia. Suomenruotsalainen lausunta ei ole mulle tuttu, mutta toi että tuttavanne eivät nimestä suoriudu, kertoo siitä että siinä on muutakin erilaista kuin vain tuo mistä itse puhut.
Olen itse pian kolmekymppinen ja mun tuttava ja ystäväpiiristä löytyy Patrick, Jessicaa toisena nimenä, Cecilia, Sonya, Erika, Eriikka, Jasmine ja niin edelleen. Tulevatko nämä "erilaiset" nimet nyt vasta jollekin eteen jonkinlaisena yllätyksenä? Mä olen kasvanut niiden keskellä enkä osaa pitää niitä outoina tai hankalina. Mitähän ikäluokkaa ap on ja mistä päin kotoisin?
on Ona niminen tyttö, hänen nimestään on tehty jos jonkinmoista versioo mm Oona (tähän emme ole kommentoineet, laittaneet esim seuraavaan kortiin takaisin isolla ONA) sekä hauskempaan muotoon OLETTAEN KUN RUOTSI on äidinkielenä Åna.... Eli oli nimi miten vain kirjoitettu selittää saa...
on Ceellä, ei Koolla (eikä varsinkaan Luukasa niinkuin koulussa haukutaan).
Edelleen ehdotan sitä otsaan tatuointia, koska tieto kirjoitusasusta ei välity telepaattisesti puheen mukana ja aika harva viitsii selvittää maistraatista asti.
Kun painotus on eri kuin se mihin on tottunut. Jos joku vaikka puhuu englantia ja sano Helsinki, niin aika usein se tulee HelSINKI eikä HELsinki, koska suomalainen puheasu rikkoo puheen rytmiä ja tyyliä. Samoin mieti vaikka ranskalaista korahdus-ärrää. Kyllä moni varmaan siitä suoriutuu yrittämällä ja keskittymällä, mutta entä jos sitä pitäisi ruveta käyttämään jonkun lapsen nimessä keskellä suomenkielistä puhetta? Siinä tulee jo se ongelma vastaan että puhuja tuntee itsensä typeräksi. Lisäksi usein jos otetaan joku nimi tyyliin Sesiilia, niin siinä ei ole pelkästään erona tuo iin pituus, vaan muutkin kirjaimet voi ääntyä pikkusen eri lailla, esim. l pehmeämpänä. Se nyt vaan on monelle liikaa ja jos on suomenkielinen vastine, niin siihen tartutaan.