Tiedätkö, mitä muut ihmiset (lapsettomat) ajattelevat lapsistasi?

mutta muuten saa kyllä kokea kaikkea. Välillä olen ylpeä ja välillä hävettää ja huvittaa ja ärsyttää ja kaikkea mahdollista.

Mitäs muutakaan:-)

kohtuu kilttejä vaikkakin kovin villejä...



Luultavasti suurin osa tykkää, koska lapset ottavat vieraat tosi hyvin vastaan. Tykkäävät aidosti vieraista, joten vieraistakin lastemme kanssa luonnollista olla... Tosin joskus innostuvat liikaa ja silloin pitää vähän toppuutella ja lapsettomillev ieraille selitellä

eivät tietenkään voi tajuta sitä metelin ja vilskeen määrää mitä kolmilapsisessa perheessä joskus on, ja sehän on ihan selvää. Yleensä olen kyllä lapsistani ylpeä (ja syystä!!!), mutta kyllä nuo ap:n luettelemat muutkin tuntemukset ovat tulleet tutuiksi. :)

Luulen, että tuttavapiirimme aikuiset pitävät lapsistamme, jos he nyt yleensä pohtivat heitä erityisen paljon. Kummit tietysti rakastavat, jotkut työkaverit voivat olla aika välinpitämättömiä lastemme suhteen. Kukaan ei kohtele lapsiamme tylysti.

Ei mitenkään tavallisesta poikkeavaa tuo poikamme touhuaminen, mutta lapsettoman silmiin se näyttää toki vähintään ADHD:lta...;)

kovin autohulluna kyllä mutta fiksuna ja hyväkäytöksisenä.

Kaikki mieleeni äkkiseltään tulevat lapsettomat ystävämme ovat jommankumman lapsemme kummeja, joten ne varmaan siksikin tuntevat sosiaalista painetta kehua meidän lapsia.

ole ystävä lapsettomien kanssa...ei vaan oo mitään sanottavaa...

Niin he kyllä ovatkin. Ovat molemmat nättejä, sosiaalisia ja käyttäytyvät oikein asiallisesti, jos on vieraampia ihmisiä paikalla.

on saanut lapsettomat kaverit ja sukulaiset sanomaan mm:



"Jos mulla ois takuu et saisin tuollaisen lapsen niin uskaltaisin hankkiakkin omia"

"Miten voikin olla noin sosiaalinen lapsi?"

"Mä haluan adoptoida sun lapsen" jne jne



Eli mulla oikeasti on ollut syytä olla vain ylpeä,en oikeastaan ole kertaakaan joutunut missään tilanteessa häpeämään/punastelemaan poikani käytöstä (sekin aika tulee varmasti...heh...)

.Toisen mielipiteestä ei itseasiassa ole hajuakaan, mutta ihan ystävällinen hän lapsilleni ainakin on. En kai muuten olisi enää kaverikaan... ; )



Toinen on pari kertaa kehunut lasteni hyviä tapoja ja hän usein vertaa lapsiani erään toisen tutun kauhukersoihin, jotka tappelevat koko ajan keskenään. Kehuu siis minun lapsiani parempikäytöksisiksi.

Ei kai kukaan nyt suoraan sano, että mä en oikeastaan kovasti perusta noista teidän lapsista. Tottakai positiivisista asioista mainitaan, mutta ei niistä kielteisistä. Uskotteko te tosiaan kaikki, että teidän lapset on kaikkien tuttavienne mielestä ihania?????

ole ystävä lapsettomien kanssa...ei vaan oo mitään sanottavaa...

Aika köydä elämä sulla.

Poikaa moni pitää varmaan ylivilkkaana, tottelemattomana riehujana, ehkä ärsyttävänäkin. Pojalla on uhmaikä, joten aika usein olen itsekin tuota mieltä! Vaikka tietysti superihana ja suloinen poika onkin! Tyttö on vielä niin pieni, että häntä luulisin ihmisten pitävän suloisena ja kilttinä.

Tosin ajattelet varmaan, että voi lapsi raukkoja, kun on tuollainen äiti.

Yleensäkin ihmiset taitaa arvostella enemmän lasten vanhempia kuin lapsia.

Mutta varmaan ajattelevat, että lapsemme ovat ujoja ja hiljaisia. Ikäistään nuoremman oloisia, koska ovat lyhyitä ikäisekseen. Yleensä ihmisissä herää ihme suojelus-/hoivavietti meidän lasten kohdalla, kun ovat niin pieniä ja söpöjä.

Ei ole koskaan tarvinnut puolustella lasten käytöstä. Hävennyt, huvittunut ja ylpeä olen noista monesti ollut.

niin hyvin kun olen osannut, olosuhteisiin nähden asiat ok, toinen e-lapsi ( synnynnäinen diagnoosi), kritisoijille tarjoan lastenhoitovuoroa - TEHOAA

yhdentekevää mitä jotkut muut ajattelevat minusta tai lapsistani.

ja yksi vanhempi lapsi. Meno on kauheaa kaahotusta koko sen ajan, kun ovat hereillä. Meillä ei juuri kukaan jaksa vierailla, ei edes lapsettomat. En kysele, eikä kukaan ole kehdannut sanoa mitään. Yleensä vain katsovat sanattomina vierestä.

Mä olin kyllä lapsettomana ollut useasti yökylässäkin (useamman yön) siskoni luona, jossa kolme lasta. Joten ehkä mulla lapsettomanakin jokin käsitys on. Lisäksi olen työskennellyt lasten parissa. Ei nyt ihan aliarvioida lapsettomia.

Komppaan sitä, joka sanoi, että ei kai kukaan suoraan sano mitään negatiivista.

En ole koskaan sanonut kenellekään monien ystäväni monista lapsista mitään muuta kuin positiivista (paitsi molempien siskojen lapsista, koska siskot kestävät totuuden ja itsekin välillä manaavat riitä räkänokkanahistelijoita, joita sitten porukalla rakastetaankin). Totuushan on, että kaikkien lapset eivät vaan kosketa samalla lailla.

Oma lapsi on tietysti kovasti kehuttu. Hän tosin on vasta 1 kk ja sirokokoinen, ilmeikäs poikavauva - ja maailman suloisin toki, vanhempiensa silmissä.

Rakashan se oma lapsi on ilman toisten kehujakin.

eivät tietenkään voi tajuta sitä metelin ja vilskeen määrää mitä kolmilapsisessa perheessä joskus on, ja sehän on ihan selvää. Yleensä olen kyllä lapsistani ylpeä (ja syystä!!!), mutta kyllä nuo ap:n luettelemat muutkin tuntemukset ovat tulleet tutuiksi. :)