Lue keskustelun säännöt.
G: Kamalin joulumuistosi?
15.12.2008 |
Mulla lapsuudessa, kun siskon kanssa jouduttiin karkaamaan rappukäytävään kotona humalassa riehuvaa isää. Lahjoja ei jaettu, joulua ei vietetty, isä vaan terrorisoi perhettään. Eipä ollut kyllä ainoa kamala joulu, mutta jotenkin muistan sen pohjattoman surun alle kouluikäisenä kun ohikulkijat vain katselivat tai päivittelivät. Kukaan ei kyllä puuttunut mitenkään. Itse en ikinä käytä alkoholia jouluna ja muutenkin taidan lapsuuden vuoksi olla "allerginen" noille viinaksille.
Kommentit (30)
6. luokkalaisena oli ISO pettymys saada Barbi joululahjaksi!
Vanhempani ostivat aina yhden kalliin joululahjan, ja silloin se oli Barbi. Eihän esiteinit enää leiki Barbeilla! (No, kyl mä sit viel sil leikin, mutta en kehdannut kavereille myöntää)
Toinen ikävä muisto on nyt aikuisiällä, kun esikoinen oli 1,5-vuotias. Vietimme aattoa mieheni vanhempien luona ensimmäistä kertaa. Jouluruokaa oli, mutta sitä niin niukasti ettei vatsa edes täyttynyt. Viiniä oli senkin edessä. Joulu menikin lähinnä siihen, että istuttiin totisina ja turvat ummessa appivanhempien kanssa tv:n ääressä tuijottaen jotain jouluaaton täyteohjelmia. Tosi jouluinen tunnelma :(
(Tuon joulun jälkeen en ole suostunut aattoja viettää appivanhemmilla)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pisti silmään tuo naapurin lasten rappukäytävässä istuminen
Voisitko mitenkään auttaa heitä?
Ottaa teille juomaan kahvia / katsomaan telkkaria?
Soittaa poliisit?
Soittaa lastensuojeluun?
Kysyä edes, miten voisi auttaa?
Ehkä oletkin jo tehnyt tämän.
Muistan vain Hesarissa kirjoituksen, jossa nainen kertoi, kuinka hän istui laspena illat rappukäytävässä, eikä kukaan naapuri auttanut. Nyt oli mielenterveyspotilas.
Muutenkin isän juopottelu jouluna, vaikka ei riehunutkaan humalassa.
ihmettelen tuota, jonka lasten ruokahalu pilattiin herkuilla. Onko se nyt niin vakavaa jos yhtenä päivänä vuodessa syökin herkkuja enemmän kuin normaalisti? Tuskin siitä suurta vahinkoa tulee...
kamalin joulumuisto en ehkä teiniajoilta, jolloin vain vitutti kaikki. Mitään lahjoja ei saanut (poisluettuna ah niin ihkut sukat, suklaat ja pitkät kalsarit), Jumalan selän takana mummolassa ei ollut mitään tekemistä enkä ole ikinä pitänyt jouluruoasta.
Nyt osaa ehkä arvostaa yhdessäoloa enemmänkin, vaikka en vielä mikään jouluihminen ole enkä jouluruokaan koske.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten tuli itsekin mieleeni että pliis, jeesatkaahan ihmeessä jos jotkut lapset istuu jatkuvasti rappukäytävässä vanhempien ryyppäämisen vuoksi. Olen monta kertaa itse miettinyt että olisin saanut ihan toisenlaisen elämän jos olisin kasvanut jossain muualla. Siskollani on vakavia mielenterveysongelmia, veljeni on totaalijuoppo ja toinen siskoni kiihkouskovainen. En oikein itsekäänymmärrä miten olen itse selvinnyt niinkin hyvin kun olen...
Ap
Aika hyvä summaus sisarusteni suhtautumisesta minuun oli kuitenkin se, kun isoveljeni oli ollut ensimmäisen syksynsä palkkatyössä ja osti kivat ja tarkkaan ajatellut joululahjat jokaiselle laajennetun perheen jäsenelle tätejä, setiä ja serkkuja myöten. Oikein ihailin miten taitavasti hän sen toteutti. Koko suvusta yksi ihminen jäi ilman lahjaa. Arvatkaa kuka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheni kanssa. Olen hermostunut ja väsynyt siihen reissaamiseen mummoloissa ja teen kaiken vain muiden hyväksi. Jos saisin itse päättää, niin haluaisin olla perheeni kanssa kotona rauhoittumassa joulun tunnelmaan. Nyt tappelemme mieheni kanssa kumman luo mennään ja kuinka kauan ollaan ja kuinka paljon saa juoda jne. Itse olen aina ollut kuskina jo 20 vuotta näillä reissuilla ja koko joulu on minulle "työsuoritus", jonka jälkeen pääsen töihin lepäämään. Mitään kivaa siinä ei ole ollut pitkään aikaan.
Mutta vaikka mieskin inhoaa reissaamista, niin muutosta ei olla saatu aikaiseksi, kun isovanhemmat suuttuvat jos ollaan kotona eikä syödä heidän pöperöitään. Yök.....
Ap, melkein itkin kun luin tarinasi :(
kun äiti kuoli