Voiko 10-vuotias tulla mukaan synnytykseen?

kuullut että sosiaaliviranomaiset hakee sellasen lapsen sairaalasta jolle ei ole ketään hoitajaa synnytyksen ajaksi.

No ei se kyllä ole lapsen silmille sopivaa katseltavaa

Oma synnytys oli vaikea, ja monen tunnin tuskan jälkeen mut kiidätettiin leikkaussaliin. Siinä oli puolisollakin todella vaikea olla ja katsoa, hän oli ollut todella peloissaan ja huolissaan. Ikää kuitenkin 37v, synnyttänyt itse 2 lasta ja ollut mukana yhdessä synnytyksessä.... =)



Järjestäisin ennemmin, että lapsi olisi jossain lähistöllä, että pääsisi nopeasti katsomaan uutta tulokasta.

varpaan lyöminenkin sattuu enemmän

Olen kätilöksi opiskellut ja en ottaisi synnytykseeni mukaan edes 17-vuotistani. Hätä äidin puolesta voisi olla aika kova ihan tavallisessakin kivuliaassa synnytyksessä, saati sitten, jos jotain menee vikaan. Haluan, että oma lapseni tekee joskus itsekin lapsia ilman pelkoa.

Vaikka lapsi itse haluaisikin mukaan, ei hän voi ymmärtää mitä synnytys ja äidin näkeminen siinä tilanteessa todellisuudessa on. Ei vanhemman tehtävä ole suostua kaikkeen mitä lapsi haluaa. Vanhemman tehtävä on ajatella lapsen parasta.



Missä päin muuten lapsia ei päästetä osallistumaan ultraäänitutkimuksiin? Meillä kaikki perheenjäsenet ovat tervetulleita noihin tutkimuksiin, ja se mainitaan vielä erikseen.

kun tulee traumoja. Juu.. traumoja sieltä ja traumoja täältä. Voi ELÄMÄ!

Samalla logiikalla lapsi ei saisi nähdä kuollutta kun tulee traumoja. Juu.. traumoja sieltä ja traumoja täältä. Voi ELÄMÄ!

Ja saatiinhan muuten vihdoin tänne ketjuun se yliäitikin joka sanoo että "mitkä ihmeen kivut". Joopa joo... ;)

"Missä päin muuten lapsia ei päästetä osallistumaan ultraäänitutkimuksiin? "



Sinänsä fiksua koska tuossa tilanteessa voi ilmetä jotain ei niin mukavaa.

Ja saatiinhan muuten vihdoin tänne ketjuun se yliäitikin joka sanoo että "mitkä ihmeen kivut". Joopa joo... ;)

...jos me kaikki olisimme nähneet synnytyksiä 10v ikäisestä niin kipujakaan ei olisi. Koska kaikkihan johtuu vain siitä että olemme niiiiin vieraantuneita synnytyksestä ja siihen auttaa vain se että 10v (tai mieluummin 5v) ikäisestä jokainen osallistuu synnytykseen. ;)

Muuten...tulipa mieleen...Mitähän mieltä arvon "elämä on" aaveemammat olisivat jos ap:lla olisikin 10v ikäinen poika. Olisiko yhä vain normaalia elämää nähdä synnytyksiä jo 10v ikäisenä?

"Sinänsä fiksua koska tuossa tilanteessa voi ilmetä jotain ei niin mukavaa."



Totta. Siksi olenkin miettinyt onko monessakin paikassa käytäntö, että lapsetkin ovat tervetulleita ultraan. Voisi ehkä muutenkin olla pelottava kokemus pienelle.



t. 49

Samalla logiikalla lapsi ei saisi nähdä kuollutta kun tulee traumoja. Juu.. traumoja sieltä ja traumoja täältä. Voi ELÄMÄ!

Kuollut ihminen vs synnyttänyt ihminen

Kuoleva ihminen vs synnyttävä ihminen

Näin minä sen näkisin. Kuka haluaisi lapsen paikalle kun tälle erittäin rakas läheinen kuolee hyvin kivuliaan kuoleman vaikka se elämää onkin?

Hän oli tuolloin 2v10kk. Keskittyi kaikkeen muuhun paitsi monitorin katsomiseen - jutteli pehmolleen ja söi karkkeja karkkilaatikosta, joka hälle oli annettu, ku sattu autosta löytyyn. Eli ei jälkikäteen muistanut oikein mitään.



Minä en olisi mennyt shokkiin tuossa ultrassa, vaikka vauvan olisi todettu kuolleen tms. Jotenkin olin ihan varma, että vauva ei ole elossa, joten oli vain positiivista nähdä vauva siellä polskimassa. Mutta siis, en olisi vetänyt mitään paniikkia aiheesta. Surrut olisin, mutta sen lapsi olisi nähnyt muutenkin, en olisi osannu sitä lapselta salata.

varten että he häiritsevät ultraajan työtä mahdollisesti. Kaikilla ei ole niin hyvätapaisia ja rauhallisia lapsia jotka vaan leikkivät tuolillaan hiljaa..



Tuskin siinä muuta syytä on, pieniä lapsia edes tuskin kiinnostaa miksi siellä ollaan.

Hyvin oli tuossa jo perusteluja.

Mieluummin niin että sisarus pääsee sitten vaikka heti katsomaan kun vauva on syntynyt, odottaa lähistöllä aikuisen kanssa..



TV:stä tuli juuri uusintana se dokumentti-sarja (Vauva tulossa tms..), jossa perheenäiti olisi halunnut lapset mukaan synnytykseen. No, komplikaatioiden takia joutui sairaalaan synnyttämään, mutta videoivat sitten synnytyksen ja näyttivät lapsille jälkikäteen. Ja ihan siellä jalkopäässäkin oltiin kuvaamassa syntymähetkellä.

Oli jotenkin surullista ja järkyttävää katsoa lasten ilmeitä kun he videota katsoivat.. :/ Silmät järkytyksestä suurina katselivat. Isoin lapsi (esiteini-iässä veikkaisin) sai sanotuksi että "ällöttävää" kommentiksi, muut lapset olivat niin pieniä (4-6v ?) että vain toljottivat suu auki.

En tiedä, minusta synnytys ei ole lasten paikka eikä lapsen silmille tarkoitettua, oli miten luonnollista hyvänsä. Väkisinhän se pelkoa aiheuttaa. Veikkaan ettei tuo perheen isompi tyttö kovin nuorena lapsia hanki itse kun on muistikuvat mielessä äidin synnytysvideosta :(



Tuosta teho-osasto-ohjelmasta.. Sarjassa minua ärsyttää juuri tuo että siinä on omaiset häärimässä huoneessa mukana! Ei mitään realismia..

Jo sarjan nimihän on ihan väärin suomennettu- ei ole teho-osastoa nähtykään. Ensiapupäivystyshän se on, eikä mikään teho oikeasti.Eikä todellakaan omaisia päästetä siihen pällistelemään kun elvytetään tms.. !!

Jokainen normaali ihminen käsittää, ettei ole järkevää antaa 10-vuotiaan LAPSEN katsella jotain ruumiinavausvideoita (mihin tuon ikäinen muka tarvii ko. tietoa..?), puhumattakaan, että päästettäisi mukaan synnytykseen. Sairasta edes harkita tuollaisia.



Eikä tuossa ole kyse mistään elämästä vieraantumisesta (jonka ap on keksinyt tekosyyksi omien oikkujensa oikeutukseksi), vaan siitä, että 10-vuotias ei ole vielä KYPSÄ käsittelemään asioita, joita mahdollisesti/luultavimmin tulisi näkemään ja kuulemaan synnytyksen aikana.

Mun mielestäni toi mitä ap. sanoi, että mukana olisi TIETYSTI joku toinenkin aikuinen, että tytön ei tarvitse tosiaan toimia doulana, kuten jonkun äiti oli toiminut. Totta kai lapsi vietäisiin pois salista, jos homma alkaisi mennä liian rajuksi.



Mutta kannattaa myös muistaa, että kaikki naiset eivät karju kuin tapettava eläin synnytyksessä, esim. omat kolme synnytystäni ovat varmasti olleet ihan lapsillekin sopivaa matskua, siellä olen vähän puhissut ja imenyt ilokaasua ja sen jälkeen vitsaillut menemään. Kipuja on kyllä ollut kiitettävästi, mutta mä reagoin kovaan kipuun ennemmin nauramalla tai vaikenemalla, kuin huutamalla ja itkemällä.



Eikä se nyt maailmanhistoriallisesti ole kovin outoa, että lapset ovat sen synnytyksen nähneet, se on vain osa elämää. Enkä usko sen kovin traumaattista olevan, varsinkin kun 99% tapauksista "loppu hyvin, kaikki hyvin"



Mutta ap:lle lienee tullutjo selväksi, että suomalaisessa sairaalasynnytyksessä moista ei suvaita, joten siihen taitaa jäädä tämä idea.

Hän on selvästi kasvamassa terveydenhoitoalalle töihin ja miksi ei. =)



Tunnen pari perhettä joilla ollut perhesynnytys eli isä ja isompi sisarus on ollut synnytyksessä mukana. Hoitohenkilökunta on antanut siis tähän luvan, mutta iIsompi sisarus on joutunut poistumaan ponnistusvaiheen ajaksi pois salista, mutta saanut palata sen jälkeen takaisin.



Jos otat tytön mukaan kannattaa miettiä, kuka viettää aikaa hänen kanssaan, jos ponnistusvaihe venähtää reilun tunnin pituiseksi (yhdellä tutulla pariskunnalla tuli lähellä asuva isoäiti odotushuoneeseen lapsen seuraksi), synnytyksessä menee jo avautumisvaiheessa jokin pieleen esim. tuskat ovat niin hirveät, että haluat säästää lastasi siltä tai joudut vaikka hätä sectioon ja vietät tuntikausia leikkaussalissa.



Omasta mielestäni 10v voisi hyvin olla avautusmisvaiheessa mukana ja minulla on ollut niin helpot ponnistusvaiheetkin etten sitäkään katso kauheana.

näkemiseen. Minusta pikemminkin vastasyntyneen näkemisen voisi rinnastaa kuolleen näkemiseen. Monissa maissa on tapana hautajaisissa pitää arkkua avoimena: kuollut on rauhallinen, pesty, puettu ja meikattukin. Mikäs siinä.



Eri asia on sitten, kannattaako lasta päästää katsomaan kuolevan kuolinkamppailua, joka usein on vähintään yhtä brutaalia katsottavaa kuin synnytys pahimmillaan. Päästäisittekö te lapsen katosomaan esim. syöpäsairasta äitiään, joka vaikertaa tuskasta ja kerjää omaa kuolemaansa? Minulle on jäänyt mieleen viime ajoilta Jade Goodyn julkinen kuolema. Eiväthä hänen äitinsä ja miehensäkään päästäneet Goodyn poikia enää viimeisinä viikkoina juuri äitinsä luo; ainoastaan lyhyesti silloin kun hän oli enemmän tajuissaan ja lääkitys toimi.



Vaikka syntymä ja kuolema ovat "luonnollisia" asioita, on järjetöntä väittää, että on luonnollista ja lapsen spyyken kannalta järkevää päästää pieni ihminen katsomaan itselleen kaikkein rakasta ihmistä hirvittävissä tuskissa, avuttomana, verisenä, toisten armoilla, huutamassa, vaikertamassa, kerjäämässä apua, hourimassa.



Kuten sanottu, esim. läheisen kuoleman (syöpä ja monet muut brutaalit taudit) seuraaminen on aikuisellikin usein niin rankkaa kokemus, ettei siitä selvitä ilman ammattiapua. Joskus näin käy myös synnytyksen kohdalla. Ja usein, vaikkeii nyt terapiaa tarvitakaan, muistelevat synnytyksen tukihyenkilöt tapahtumaa ahdistuksella...Siis aikuisetkin. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi laittaa LASTANSA tilanteeseen, joka voi olla ahdistava ja tarumatisoiva?



Elämässä on paljon ahdistavia ja traumatisoivia asioita, joo. Ihan lluonnostaan. Eikö meidän vanhempina tule parhaamme mukaan suojella lasta näiltä asioilta ja katsoa, että hän altistuu niille IKÄSOPIVALLA tavalla sitä mukaa kun kehittyy ja ymmärtää ja on henkisesti valmis kestämään tiettyjä asioita? - Käsittääkseni kaikkea "luonnollista" (kuten nyt vaikkapa vanhempien seksi) ei ole tarkoitettukaan lapsen silmille: niin sanotaan jo ihan LAISSA!