Älykkäät ja järkevät naiset: Miten suhtaudutte selkeästi vähemmän älykkäisiin

Äärettömän herttainen ja hyväsydämminen ihminen. Ei penaalin terävin kynä mutta hauska ja aito ihminen.

Harmi kun yhteys katkesi koulun ja paikkakunnalta muuton jälkeen.

Ei tarvitse kuunnella kenenkään jengalla olevan "älykön" iänikuisia marinoita... Ei vaan mulla on muutama todella mutkaton ja ihana ystävä, joiden kanssa ei tarvitse puida maailman monimutkaisimpia asioita, vaan voi vaan olla ja nauraa tyhmille jutuille.

että luulee olevansa muita parempi mutta eihän se niin mene.

Älykkäällä saattaa olla hyvin jäykkä mielipide jota se yrittää kaikin keinoin tehdä uskottavaksi.

Se on äärettömän huvittavaa.

muita älykkäämpiä?

aikuisikään, ennen kuin aloin edes ajatella tämmöisiä älykkyyskysymyksiä. Toki koulussa oli aina helppoa, joskus ihmettelin, kun toinen ei jotain asiaa tajunnut ei millään, numerot olivat aina kiitettäviä ilma vaivannäköä jne. No, ehkä tuo opetti myös laiskaksi, jossain yliopistossa ei ollutkaan enää niin helppo saada hyviä numeroita, vain edellisenä iltana tenttikirjaa selailemalla. Mutta aiheeseen. Muistan kuinka järkyttynyt olin, ja kuinka huono omatunto oivalluksen jälkeen minulla oli, eli kun tajusin mistä anopin ja minun erilaisuus johtuu... Ja tuohon meni minulta reippaasti yli 10 vuotta. Aloin tuskastua siihen, että jos yritin mistään vähänkään sisällöllisemmästä asiasta puhua, anopin vaihtoi aihetta, ja hänellä yleensä puheenaiheet a)muitten asioita ja niiden päivittelyä b) kuinka monta koneellista pyykkiä hän on pessyt/silittänyt (silittää sukat ja alushousutkin) tai c) mitä on ostanut tarjouksesta. Tässä vuosien vieriessä anoppi on kyllä tyhmyyttään tehnyt todella haitallisiakin asioita, tai lähinnä ne liittyvät siihen, että hänellä on iso vajaus tuolla kuuluisan tunneälyn puolella. Ennen sitä ehkä nimitettiin empatiaksi.

sen olennaisen kysymyksen: mistä teille tulee tunne, että toinen on teitä tyhmempi?



Varmaan jokaiselle tulee joskus olo, että keskustelukumppani on typerä tai jostain tietystä asiasta täysin pihalla. Mitä teette sellaisessa tilanteessa?



Itse saatan alkaa selittää asiaa juurta jaksaen, siis sellaista rautalankavääntöä. Mutta jotkut asiat ovat sellaisia, että olen huomannut, ettei niissä kannata alkaa puhekumppanin kanssa kiistellä. Esimerkiksi rasistiset asenteet ovat likimain uskontoon verrattavia, niitä ei järkiperusteilla kannata yrittää kääntää - se on vain hukkaan heitettyä energiaa. Sellaisten suhteen nostan kädet ylös ja lähden muualle.



Perusseikka on, että pidemmän päälle ihmiset hakeutuvat sellaisten seuraan, jotka ovat "samalla aaltopituudella". Joku voi käsittää tuon älykkyystasoksi, mutta yhtä hyvin voidaan puhua siitä, miten sivistyneitä ihmiset ovat tai miten he reagoivat asioihin, mistä ovat kiinnostuneita.

Aloin tuskastua siihen, että jos yritin mistään vähänkään sisällöllisemmästä asiasta puhua, anopin vaihtoi aihetta, ja hänellä yleensä puheenaiheet a)muitten asioita ja niiden päivittelyä b) kuinka monta koneellista pyykkiä hän on pessyt/silittänyt (silittää sukat ja alushousutkin) tai c) mitä on ostanut tarjouksesta. .

ylläoleva esimerkkii ei välttämättä todista, ettei anopin päässä liiku mitään muuta kuin pesuainemerkit ja sukat, vaan hän ei vain välttämättä tahdo keskustella mistään "sisällöllisemmästä asiasta". Jotkut ihmiset ovat sellaisia, kuten oma perheeni. Heille kaikki vaikkapa tunne- elämään liittyvät asiat tuntuvat olevan liian kiusallisia puheenaiheita, joten he puhuvat keittiönkaapeista.

koska en luokittele ihmisiä noin. Vaikka joskus havaitsenkin eroja hoksaamisessa, niin silti en asettele heitä tuollaisin lokeroihin.



Itselleni merkitsee enemmän toisen arvot ja se miten kohtelee muita ihmisiä, ml. minua.

Suhtaudun vähemmän älykkäisiin kunnioittavasti ja arvostavasti ja ihailen heidän hyviä ominaisuuksiaan, jotka usein erilaiset kuin minulla. Ei älykkyys ole ihmisen mittari tai ehto ystävyydelle.

Tai toisin sanoen, olen onnistunut elämässä monissa asioissa paljon paremmin kuin mitä todennäköinen älykkyysosamääräni antaisi ymmärtää...



Ja joo, hankalaa on löytää samanhenkisiä ihmisiä. Yliopistotutuista monet älykkäät ovat liian teoreettisia, en jaksa keskittyä sellaiseen. Käytännön elämän ja yhteiskunnan probleemat kiinnostavat enemmän. Ja toisaalta duunaritutuista monet on liian kiinni siinä arjessa ja omissa mutu-näkemyksissään.



Vaihdan "laumaani" usein, eikä erityisen tiivitä siteitä mihinkään ole. Aluksi aina kiinnostun ja innostun uusista ihmisistä ja heidän jutuistaan, mutta pian alkaa jo kyllästyttää ne ainaiset samat kuviot.



Yksinkertaisuus ja lapsellisuus on ihan kivoja ominaisuuksia. Pelkään kyllä aina jääväni kiinni, jos jostakusta näin ajattelen. Siksi on vaikea olla rennosti erityisen yksinkertaisenkin ihmisen kanssa. En halua leimautua ylimieliseksi, ja se pelko on aina, vaikka kuinka yrittäisi olla mukava ja ystävällinen.



Tunnistan toisaalta itse, jos keskustelukumppani on jossain asiassa selvästi itseäni älykkäämpi. Kyllähän se vähän vieraannuttavaa on, varsinkin jos ei osaa irrottautua siitä omasta älykkyydestään vaan tuo sen esiin esim tuomalla joka asiaan jonkun hankalan ajattelumallin johon eivät muut pääse sisään.

että seuraansa älykkäämmällä ihmisellä on aina sama dilemma: miten olla oma itsensä? Pitäisikö olla koko ajan hiljaa ettei vaikuta itseään täynnä olevalta? Vai olisiko oma itsensä, silläkin uhalla että vaikuttaa muiden yläpuolelle itsensä asettavalta? Kovin vihamielinen on suhtautuminen monillä älykkäisiin, ihan niin kuin muihinkin "erilaisiin"...

enkä minäkään pidä mistään tyhmä -älykäs -lokeroinnista, koska ihmisillä on paljon erilaisia ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä, jotka määrittävät suhteita muihin ihmisiin. Ja tuossa toisessa viestissä niitä aika hyvin tulikin. Kyynistyessäni olen vain alkanut joitakin anopin toimia luokitella tyhmyyden alle, en pysty niitä muuten itselleni selittämään. Jos ajattelisin, että tekee asioita ilkeyttään, olisi tilanne sietämätön. Ehkä voisi myös käyttää sanaa naivi.

Tajusin myös, että muista ihmisistä en ole näin juurikaan ajatellut. PAITSI, raskaana olevat tupakoitsijat esimerkiksi, heistä kyllä ajattelen yksinomaan sanaa typerä, mutta se onkin asia erikseen eikä sellaisia onneksi tuntemiini ihmisiin lukeudu. Tällaiseen tyhmyyteen suhtautuisin avoimen paheksuvasti.

Siinä on oiva tilaisuus itselle oppia, varsinkin kun olen todella utelias luonne! Uteliaisuuteni ei siis tarkoita mitään utelua toisen henk.koht. asioista, vaan jos toinen on vaikka jonkun alueen asiantuntija, on todella mielenkiintoista kuulla hänen osaamisalastaan. ..ja miksei henk.koht. asioistaankin, jos niistä haluaa jutella ;o)



Esim. veljeni on yhden alan erityisasiantuntija (ihan vastakkainen omani kanssa), enkä koskaan kyllästy kuuntelemaan hänen juttujaan alastaan. Tuntuu, että itseenkin "tarttuu" silloin vähän jotain hänen oivalluksistaan.



Yleensä ihmiset ovat ihan "lahjakkaita" joillain elämänsä alueella - ja itseasiassa kaikki ihmiset ovat aika mielenkiintoisia - tavalla tai toisella. Kriteerit "älykäs-järkevä-yksinkertainen-lapsellinen" ovat aika rajaavia, kyllä meistä kaikista nämä puolet löytyvät ;o)

jos saman asian joutuu selittämään useaan kertaan, kommentit keskustelussa ovat tietämättömiä/ epärelevantteja ja koko ajan keskustellessa on olo, että raahaat kivirekeä perässä ja toinen ei tajua vaikka vääntäisit rautalankamallin ja työntäisit naamaan... sellaisiin ihmisiin turhautuu helposti ja tekee mieli vähän ravistaa.

että seuraansa älykkäämmällä ihmisellä on aina sama dilemma: miten olla oma itsensä? Pitäisikö olla koko ajan hiljaa ettei vaikuta itseään täynnä olevalta? Vai olisiko oma itsensä, silläkin uhalla että vaikuttaa muiden yläpuolelle itsensä asettavalta? Kovin vihamielinen on suhtautuminen monillä älykkäisiin, ihan niin kuin muihinkin "erilaisiin"...

Minä esim. olin hätää kärsimässä yläasteella ja lukiossa. Yliopisto olikin sitten taivas, muutuin kuin taikaiskusta "normaaliksi" ja sulauduin joukkoon tuosta vaan, esimmäistä kertaa elämässäni.

Edelleenkin huomaan aina joskus, että ärsytän osaa ihmisistä, he kuvittelevat että kyttään heidän tyhmyyttään. Sitä en todellakaan tee, ja aina olen yhtä hämmentynyt kun huomaan ihmisten tulkitsevan asioita sillä lailla.

Ystävällisesti, mutta ehkä pikkuisen alentuvasti - valitettavasti.

Itse koen itseni enemmän järkeväksi ja sellaiseksi joka pärjää elämässään hankkimillaan kokemuksilla ja kirjaviisaudella.Sosiaalinen älykkyys multa varmaan puuttuu.Joskus harvoin voin murjaista vitsin,muuten kyllä nauraminenkin onnistuu.

oli baarissa melko kovassa kännissä. Kertoili sekavista miessuhteistaan ja totesi, että onneksi hän poltti raskausaikana tupakkaa, jotta lapsi oli pieni syntyessään. Muuten se synnytys olisi tuntunut vieläkin hirveämmältä...



Kadun tänäkin päivänä, etten saanut annettua tuutin täydeltä, mitä mieltä olin hänen kommentistaan. Toisaalta, eipä olisi erityisen hyvään maaperään uponnut...

ja jokaiselta voi oppia jotain. Minun ystäväni ovat kaikki älykkäitä, mutta eri tavoin.

mutta tunnen itseni lähes päivittäin tyhmäksi, riittämättömäksi ja huonommaksi kuin muut. Jos menestyn ja saan kiitosta töistäni, pelkään että kohta selviää että tämä on tapahtunut vahingossa, eikä oikeasti ole minun ansiotani...Tuntuu etten pysty muistamaan asioita, jotka pitäisi muistaa, en jaksa omaksua niin paljon tietoa kuin pitäisi...



Hyvin skitsofreenistä, mutta koen että osaan tarvittaessa teeskennellä älykästä, mutta en todellisuudessa sitä ole...