Kuinka yleistä on, että vaikeuksien tullen ystävät katoaa?

Itse en usko, että vaikeudet karkottavat tosi ystäviä, mutta tuttavat ja kaverit voivat hyvinkin kaikota. Toisaalta asioilla on monta puolta ja aina ei ole pelkästään näiden ex-ystävien ja -kavereiden vika, että yhteydenpito jää.

Kriiseissä jyvät erottuvat akanoista, kuten sanotaan.

Kun kaverilla alkoi mennä huonosti hän ensin tukeutui kovasti, sitten alkoi syyttely kaikesta mahdollisesta, sitten alkoi vältellä. Ei enää pariin vuoteen vastannut puheluihini tai tekstareihini. Huolissani jopa panin toisen tutun selvittämään, onko kaveri jossain kauheassa ahdingossa, sairaalassa tms, mutta ilmeisesti ei vaan halua olla tekemisissä kanssani. Vuoteen en ole itsekään enää yrittänyt ottaa yhteyttä.

tai sitten valitatte jotenkin kovin paljon koko ajan.



Ihmisillä voi olla itselläänkin vaikka mitä vaikeuksia mutta eivät puhu niistä joten aina ei voi tietää missä tilanteessa kaveri itseasiassa elää.

jos ihmisen vaikeudet ovat sellaisia, että niihin liittyy jatkuvaa valitusta. Jokaisella on vaikeita aikoja mutta varmasti on ikävää olla ihmisten seurassa jotka eivät näe missään mitään hyvää ja valittavat koko ajan. Kun muillakin voi olla vaikka miten vaikeaa, voi olla että mies pettää, lapset lintsaavat koulusta, välit ovat poikki sukuun ja ties mitä. Silloin voi tuntua rasittavalta toimia olkapäänä jollekin ystävälle.



Eli puolensa kaikella. Jos itsellä on voimavarat vähissä eikä jaksa pitää yhteyttä ystäviin, ei muista heidän syntymäpäivää, merkkitapahtumia ja muita, niin kyllähän se ystävyys hiipuu vähitellen. Aina pitäisi muistaa kysyä, miten muilla menee,

tosi ystävät on sun vierellä vaikka mitä tapahtuisi. Ns. ystävät joutaa mennäkkin.



Mulla on ystäviä ja tosi ystäviä, eräskin ystävä asuu eri maassa ja toiselle tulee hätä jos ei pariin päivään kuulu mitään. Molemmilla aika veemäinen tilanne nykyään mutta yhdessä sitä voi parantaa maailmaa...

Ymmärrän oikein hyvin, etteivät kaikki jaksa elää mukana toisten kriiseissä ja vaikeuksissa. Lähisuvun on tavallaan "pakko"; sukulaisuus velvoittaa tietyssä määrin, mutta ystävyys voi joskus käydä liian kuormittavaksi. Tällöin on luonnollista, että tavallaan omaa jaksamista suojellakseen yhteyden pito vähenee

että kun yksinkertaisesti ei ole aikaa ja voimia pitää samalla tavalla yhteyttä kuin ennen, niin se herne menee nenään. Jos ei jaksa bailata ja puhua puhelimessa tuntikausia tai siihen ei ole mahdollisuutta, niin tulee se "en mäkään sitten leiki sun kanssa" ilmiö ja yhteydenpito loppuu siihen kun toinen suuttuu. Ei ole toisella aikaa odottaa sitä aikaa parempaa :(