Kokemuksia lk saksanseisojasta perhekoirana?

Aivan ihana ja lempeä seurakoira...laittaa pään aina välillä syliin ja ei ole ikinä purrut ketään ja aivan ihana ....varmasti tottuu lapsiin kun pentuna ottaa

Metsästyskoira eli toivottavasti otatte siihen tarkoitukseen eikä seurakoiraksi.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 19:43"]

Aivan ihana ja lempeä seurakoira...laittaa pään aina välillä syliin ja ei ole ikinä purrut ketään ja aivan ihana ....varmasti tottuu lapsiin kun pentuna ottaa

[/quote]

Nostit sitten 6 vuotta vanhan topikin suoltaaksesi moista paskaa. Saksanseisoja on metsästyskoira, ei mikään seurakoira.

yltiösosiaalinen oli meidän koira, oli narttu ja siis meitä oli tosi monta lasta. Ei hetkahtanut mistään, 2 vuotias kun pääsi "paapomaan" niin kellahti kyljelleen ja heilutti häntää, vaikka ne hellyyden osoitukset ei aina varmasti mukavalta tuntuneet. Elämänsä aikana ei kertaakaan edes näykkäissyt ketään, erittäin vilkas ja nopeaoppinen. Aloitettiin koulutus jo nuorena koska kaipasi älyllisiä haasteita: pelkästään lenkittämällä ei väsyneeksi saanut vaikka kilpaurheilijaveljeni sitä vuoronperään yrittivät.



Olisi ollut myös hyvä metsästyskoira: seisoi aina linnut metsässä vaikkei oltu opetettu. Harmi että tämä taito jäi koiralta käyttämättä kun isän metsästysharrastus loppui sairastumisen vuoksi.



Kaipaa liikuntaa, liikuntaa, liikuntaa ha hyvän koulutuksen.

Siskollani on kyseinen narttukoira, ja vaikka olen koiraihminen henkeen ja vereen, sitä otusta en ymmärrä. Vihainen se ei ole, mutta jotenkin täysin arvaamaton ja vaistojensa vietävissä. En ikinä jättäisi 4v. -poikaani sen kanssa samaan huoneeseen edes hetkeksi.



Saksanseisojahan on metsästyskoira vielä nykyäänkin; on olemassa paljon muita rotuja, jotka sopivat lapsiperheeseen! Nyt vain miettimään vaihtoehtoja ja vaikka haastattelemaan vastaantulevia koiranomistajia.

myös lapsiperheeseen.



MUTTA, on myös paljon sopivampia rotuja. Saksanseisoja on erittäin riistaviettinen ja aktiivinen & myöskin kovapäinen rotu. Miettikää, onko teillä oikeasti rahkeita

valmis juoksemaan vaikka ikkunan läpi välittämättä esteistä (jos vaikka vauva / lapsi edessä), turhautuu helposti, vaatii PALJON liikuntaa, pidettävä ehdottomasti ulkoillessa myös välillä vapaana tai alkaa "kiipeillä pitkin seiniä", voimakasrakenteinen, haastava kouluttaa, puolustaa herkästi omaa ruokaansa ja reviiriään. Ei järkevin valinta lapsiperheeseen. Samantyyppisistä rotuominaisuuksista haaveilevalle sopii paremmin lk unkarinvizsla joka on pienikokoisempi, upeaturkkinen ja pehmeäluonteisempi rotu.

www .saksanseisojakerho.fi/html/lk__unkarinvizsla.htm

Oli tosi kiltti ja ihmisrakas kaikenikäisille. Mutta vaatii tosi paljon aktiviteettia, pitkiä (juoksu)lenkkejä ja muutakin aktiviteettia. Meidän koira piti metsästyksesä ihan älyttömästi, samoin uimisesta. Meidän lyhytkarvaiseen saksanseisojaan luotin lasten suhteen niin paljon kuin koiraan yleensä voi luottaa. Mutta se vaatii hirveästi tekemistä, esimerkiksi kultaiseen noutajaan (joka meillä on nykyään) ihan älyttömästi pysyäkseen tyytyväisenä. Eikä kultsukaan luonteeltaan mun mielestä mikään sohvaperuna ole. En ottaisi saksanseisojaa, jos en aikoisi tehdä sen kanssa rodulle ominaisia juttuja.

ihan vaan seurakoiraksi. Ne on onnelllisia saadessaan metsästää. Metsästysvaisto on voimakas.

voi elämän kevät sentään...



Ensinnäkin miettikää, onko teillä ylipäätään aikaa koiralle. Ko rotu jos mikä tarvii metsästystä, LIIKUNTAA, leikkimistä jne ja sen ajan toinen on lasten kanssa. Jos se on mies joka haluaa koiraa, et niinkään sinä, niin mieti vastaus. Koiran hoito ja ulkoilutus jää osittain sinulle kuitenkin, ja sitten on myöhäistä itkeä.



Koira oli lempeä kuin mikä lapsille, mutta jos vähän sattui tönäsemään vaikka ruoka-astiaa, niin se juoksi pää kolmantena jalkana ja töni lapset nurin. Koira on isokokoinen, ja painava, eikä lapsia kauheesti naurattanut.



Ja tämä rotu on ITSEPÄINEN. Ei istu eikä tee mitään muutakaan kuin rankan koulutuksen ja kurituksen jälkeen. Muitten rotujen kohdalla pääsee helpommalla.



Koira vetää aivan järkyttävästi lenkeillä. Minun oli tarkoitus lenkkeillä koiran kanssa, mutta talviliukkailla ei todellakaan onnistunut. Tai kun olin viimesilläni raskaana.



Jos asutte maalla, suosittelen jos myös sinä haluat koiraa ja teillä on mahdollisuus laittaa tarha sille. Jos asutte kaupungissa, EI EI EI. Ja koira muuten aiheuttaa allergiaa helposti, meillä piti pojan takia koira antaa pois. Meinas avioliitto mennä koiran myötä. Onneks mies viimesellä minuutilla tuli järkiinsä. Koirasta tulee ystävä, ja sitä on sika vaikea antaa pois. Kukas uskollisesta kaverista luopuis??